Kansi
En ole varma, mitä mieltä olisin ratkaisusta nostaa kanteen kolme täysin tasa-arvoista vinkkiä kuvineen. Tulee sellainen olo, ettei toimitus ole osannut arvottaa, mikä sen tekemästä sisällöstä on kiinnostavinta. Lisäksi yksikään vinkeistä ei ole erityisen konkreettinen, sellainen, joka pakottaisi ahmimaan jutun. Kahdessa ylemmässä päävinkissä on selvästi haettu verkko-otsikoinnista tuttua tapaa, jossa lukijan klikkauksia kalastellaan sillä, ettei jutusta paljasteta kaikkea. Painetussa lehdessä paine houkutella sivun kääntämiseen ei ole yhtä kova, joten olisin halunnut tietää ainakin, mikä on Timo Konttaniemen ammatti ja mikä on Annikki - ilmeisesti kommuunin nimi. Otsikon "Oikeusturva uhattuna" alla oleva selitysteksti on kielellisesti erittäin vaikeasti hahmotettavissa.Sivut 2–3
Avaus: Rakenteeltaan ja kieleltään selkeä kolumni, jossa on hyvä pointti. Sinänsä tosin ymmärrän sen, miksi uutisointi keskittyy Yhdysvaltoihin: se on henkisesti lähempänä suomalaisia kuin Haiti ja sieltä on helpompi hankkia ensi käden tietoa. Hesarilla ja Ylellä on kirjeenvaihtajat Yhdysvalloissa, ei Haitissa. Tekstissä jäi kiusaamaan se, miksi HS:n ulkomaantoimituksen esimies esiintyy nimettömänä. Ja missä hän esitti perustelunsa? Kirjoittiko hän asiasta omassa lehdessään vai onko kolumnin kirjoittaja haastatellut häntä?Vakuutuksenhakija huijaa harvoin: Kieli ja uutisen rakenne ovat hallussa, mutta onko numerotiedon nostaminen uutisen kärkeen kaikkein kiinnostavin ratkaisu? Voi olla, että asiasta on kirjoitettu muualla, mutta itselleni oli uusi tieto, että mielenterveysongelma voi estää vakuutuksen saannin tai tehdä niistä kalliimpia. Superkiinnostavalta tuntuisi jo ajatus, että vakuutusyhtiö yrittää rahastaa mielenterveysongelmaisilta enemmän henkivakuutuksesta, koska uskoo heidän tekevän itsemurhan. Itse olisin harkinnut uutiseen tämän kaltaista kärkeä, koska huijaajien määristä ei paljastunut mitään merkittävää. Jutussa jäi vaivaamaan se, että mielenterveysongelmistaan vaikenevien määriä oli kerrottu vain muutamasta yhtiöstä, vaikka jutussa oli haastateltu useiden yhtiöiden edustajia. Eikö heillä ollut lukuja? Jos ei ollut, olisiko tämän voinut kertoa jutussa? Olipa jutun kärki mikä tahansa, uutisella on sisältöön nähden pliisu otsikko. Juttuun poimituissa sitaateissa ei ole erityistä syytä, miksi ne ovat suoria sitaatteja - saman olisi voinut todeta yksinkertaisemmin epäsuoralla lainaamisella.
Alkoholismista vaietaan työpaikoilla: Todella kiinnostava uutinen! Miksei se ole otsikossa? Lisäksi olisi ollut ainesta enempäänkin: alkoholin kohtuukäyttäjistä harvempi on mukana työelämässä kuin suurkuluttajista! Juttu on kielellisesti kunnossa, mutta rakenteessa harhaillaan jonkin verran. Ensin kerrotaan kiinnostava tieto siitä, että noinkin suuri osa alkoholisteista on mukana työelämässä mutta sitten sorrutaan hetkeksi hanke- ja määrärahajargoniin. Lopussa palataan taas työssä käyvien alkoholiongelmien syihin, mikä on hyvä. Olisin kaivannut juttuun alkoholistin ja alkoholin suurkuluttajan määritelmiä. Nyt jää arvailun varaan, kuinka rappiolla jutun "alkoholisti" on. Juttu on lyhyt, mutta mielelläni olisin nähnyt siinä tutkijan lisäksi alkoholiongelmien kanssa tekemisiin joutuneen esimiehen kommentit. Kaikkein paras olisi toki ollut alkoholisti, joka kertoisi, miten hän pärjää työpaikalla päivästä toiseen. Tämä lienee kuitenkin liikaa vaadittu tämänkokoiselta jutulta. Palautteeni koskee varsinaisesti tekstiä, mutta puutun silti kuvaan. Jutun kuvituskuvassa ei ole oikein järkeä. Paitsi ettei kuvalla ole journalistista arvoa, lasin läpi katsottava huone ei oikeastaan edes näytä työpaikalta.
TaY lisää lasten terveyden tutkimusta: Oikein toimiva perusuutinen. Hyvä, että mukaan on otettu käytännön esimerkki (keliakian pikatesti) keskuksen tutkimusten tuloksista. Irtohuomiona se, että sitaattiin on poimittu pikatestin kehityksessä mukana olleen tutkijan nimi. Miksi? Yliopistoihmiset tuovat mieluusti tutkijoiden ja hankkeiden nimiä esiin, mutta tavalliselle lukijalle Markku Mäki ei sano mitään. Mielestäni sitaattiin olisi riittänyt: "Esimerkkinä tällaisista sovelluksista on keliakian pikatesti, jota nykyään saa ostettua apteekista."
Uusi City jatkaa verkossa: Sinänsä toimiva uutinen, jossa on vähän puffimainen sävy. Uutisesta on unohtunut kokonaan se, että omistajanvaihdoksen yhteydessä lähes koko Cityn toimitus päätoimittajaa myöten sai kenkää. Juttu on lyhyt, mutta siinä olisi silti voinut yrittää avata vähän City-tapauksen taustoja. Nyt aiheeseen perehtymätön lukija ei pääse kärryille siitä, miksi uusi City on perustettu. Syy oli se, että edellinen kustantaja päätti ensin lakkauttaa koko lehden tappiollisena, mutta nyt uusi omistaja alkaakin tehdä nettijulkaisua saman brändin alla. Olisiko Lavaksesta voinut yrittää puristaa irti, mikä on käytännössä "deittailutapa, jollaista Suomessa ei ole vielä nähty"? Jos hän ei olisi suostunut kertomaan, senkin olisi voinut avata jutussa. Lukija olisi ainakin nähnyt, että toimittaja on yrittänyt kysyä.
Hintojen lasku uhkaa verkkojulkaisuja: Toimiva perusuutinen. Minua jäi askarruttamaan, perustuuko väite verkkomainosten hintojen laskemisesta Cometin tutkimukseen vai oliko se toimittajan oma heitto. Jutussa olisi voitu mainita muutama esimerkki itsenäisistä verkkojulkaisuista. Nyt jäi epäselväksi, millaisista sivustoista käytännössä puhutaan.
Rantaväylän tunneli saamassa ensimmäiset miljoonansa: Hienosti avattu monimutkaista hallinnon päätöksentekoa lukijoille. Jos Rantaväylän tunneli sai nyt ensimmäisen kerran rahaa kaupungin budjetista, mistä sitä on tähän saakka rahoitettu? Vai ovatko nämä ylipäätään ensimmäiset rahat koko hankkeelle? Ainakin ei-tamperelaisena jäi kiinnostamaan, mihin tällainen tunneli tulisi ja mikä merkitys sillä olisi kaupungin liikenteen kannalta. Miksi tunneli halutaan rakentaa ja miksi sitä vastustetaan?
Lisää perheitä kehitysvammaisille: Ymmärrettävä uutinen, jossa on hieman hallintokieltä: "Perhehoidon uusi malli", "kustannustehokkuus", "perhehoitoyksikkö". Minua jäi kiinnostamaan, ketkä ovat perheitä, joille kehitysvammaisten hoidosta maksetaan. Menevätkö vammaiset siis kokonaan tuntemattomiin perheisiin vai maksetaanko heidän omille perheilleen siitä, että he hoitavat vammaista lasta kotonaan? Tämä jäi uutisessa epäselväksi.
Marjatan elämän luvut ovat arvioita: Pätkässä on mainio ensimmäinen kappale. Tämä lienee juttutyypin ongelma, mutta jäin kaipaamaan tietoa siitä, mihin juttuun teksti viittaa - se tosin varmaan selviää lukemalla lehteä eteenpäin. Jäi ihmetyttämään, miksi toimittaja jo etukäteen selittelee mahdollisia hutilointejaan. Eikö työ kannattaisi tehdä niin hyvin, ettei moisista tarvitsisi olla huolissaan ennen julkaisua?
Nuoret innostuivat valtuustosta vaihtelevasti: Hyvin tehty ja selkeästi kirjoitettu selvitys. Otsikkoon ei ole oikein löydetty uutista. Mielestäni uutinen olisi tässä se, että ponnisteluista huolimatta Pirkanmaalla saatiin keskimääräistä vähemmän nuoria valtuustoon, ts. nuorten houkuttelu ehdolle epäonnistui. Mikä on ingressissä mainittu "valtuusto-osuus"? Todennäköisesti keino saada ingressi rivittymään nätimmin, mutta kielellisesti sana ei ole aivan kohdallaan. Koska jutussa valtuutettujen ikä on keskeinen tekijä, haastateltujen iät olisi ollut hyvä mainita selkeästi. Mustakallion iän olisin toivonut heti kohtaan, jossa hänet esitellään. Penttilän ikää ei ole jutussa lainkaan. Hänestä puhutaan vain "nuorena". Jäin myös kaipaamaan selitystä Juupajoen nuorison poliittiselle aktiivisuudelle.
Sivut 4–5
Toisen luokan rikokset: Erinomainen aihe! Pääjutussa lähdetään liikkeelle taustasta, ei uutisesta. Eikö kärkeen voisi nostaa sen, millaiset rikokset poliisilta jäävät useimmiten tutkimatta? Avauslauseesta "Poliisin tehtävien tärkeysjärjestys vaihtelee alueellisesti sen mukaan, millaisia rikoksia milläkin alueella tehdään" ei saa irti mitään konkreettista. Siis tutkivatko poliisit tehokkaammin vai laiskemmin niitä rikoksia, joita omalla alueella tapahtuu paljon? Uutinen olisi tässä mielestäni myös se, ettei kukaan edes tiedä, moniko rikos esitutkintaan vanhentuu, koska poliisin tietojärjestelmä ei taivu tilastointiin. Eikö se ole yhteiskunnallinen epäkohta? Tietolaatikko helpottaa kivasti asian ymmärtämistä. Ingressissä on pilkkuvirhe.Yliajo jäi selvittämättä: Mahtavaa, että aiheeseen on etsitty juttua konkretisoiva esimerkkihenkilö. Kainalojuttu on tehty niin selkeästi, etten keksi siitä mitään parannettavaa. Sen sijaan taittoratkaisua ihmettelen. Jos käytössä on henkilökuva aiheeseen oikeasti liittyvästä ihmisestä, poliisin virheen uhrista, miksi aukeama on täytetty mitäänsanomattomalla kuvituskuvalla ja laitettu ihminen pienellä sivun nurkkaan?
Sivut 6–7
Nukkeprofiilien musta pörssi: Mainio, ajassa kiinni oleva aihe. Juttu on hyvin kirjoitettu ja selkeästi rakennettu, joskin kaksi viimeistä virkettä olisivat jääneet pois, jos minä olisin ollut editoimassa. Ne eivät tarkoita oikeastaan mitään. Hienoa, että kainalojuttuun on nostettu esimerkkitapaus. Se helpottaa asian ymmärtämistä. Ingressissä puhutaan Sauli Niinistöstä ja Barack Obamasta, mutta itse jutussa ei mainita Obaman valeseuraajista mitään. Mihin perustuu väite Obaman valeseuraajien määrästä? Todennäköisesti sen voi laskea jollain työkalulla, mutta tämä pitäisi kertoa lukijalle. Olen aiemmin kritisoinut kuvituskuvien käyttöä. Tietotekniset aiheet ovat erittäin vaikeita kuvittaa järkevästi, joten tässä kuvituskuva on siedettävä ratkaisu - ainakin parempi kuin ruutukaappaus. Toisaalta olisiko kuvituksen voinut hoitaa infografiikalla tyyliin "heillä on eniten valeseuraajia maailmassa"? En tosin ole varma, saako tällaista tietoa mistään.Marjatta Korhosen elämä ja tulot: Loistava näkökulma, loistava toteutus! Ajatus elämän taloudellisen kannattavuuden mittaamisesta hymyilyttää. Juttu olisi voitu julkaista sellaisenaan esimerkiksi Sunnuntaisuomalaisen kannessa. Suoraan sanoen tekisi melkein mieleni varastaa juttuidea. Pieni huomautus: tietävätkö kaikki lukijat, että Pitäjänmäki on Helsingissä? Jumalan ja Aatamin sijaan olisin mielelläni nähnyt kuvituksessa sen, miltä kuvitteellinen Marjattamme näyttää. Jutussa on kiva otsikko.
Sivut 8–9
Katseilta piilossa: Kiva aihevalinta. Minäkään en ollut tullut miettineeksi, miten bussit pysyvät siisteinä, ja kyllähän sellainen kiinnostaa. Juttu alkaa reportaasimaisesti mutta muuttuu tavanomaiseksi haastatteluksi. Olisin kaivannut pitkin juttua konkreettisempaa, reportaasimaista kerrontaa. Mitä siivooja käytännössä tekee? Miten hän poistaa purkan penkistä? Mitä ääniä kuuluu? Miltä haisee? Sen sijaan, että kerrotaan, miten Konttaniemi menee töiden jälkeen kotiin, olisiko häntä voitu seurata sinne? Reportaasikirjoittamisen perusohje on näytä, älä kerro. Jutussa on hienoja valokuvia.Sivut 10–11
Monta elämää nähnyt Annikki: Jutussa oletetaan, että lukijalla on melko hyvät pohjatiedot siitä, mikä on Annikki. Voi olla, että kaikki tamperelaiset tietävätkin tapauksen. Jutun rakenteessa ei ole mitään epäselvää, mutta en missään vaiheessa päässyt kärryille siitä, mitä jutulla yritetään kertoa. Otsikko antaa ymmärtää, että kyseessä olisi esittelyjuttu, ingressi vaikuttaa positiiviselta, mutta itse jutussa puhutaan lähinnä Annikin asukkaiden nykyisistä ongelmista. Olisiko pitänyt nostaa otsikko- ja ingressitasollekin se, että muutokset omistussuhteissa tuhosivat korttelin omaleimaisuuden? Annikin yhteisö vaikuttaa sinänsä kiinnostavalta, mutta juttu ei oikein imaissut minua mukaan siihen. Tietolaatikossa oleva aikajana on hyvä.Suomi sohva kerrallaan: Näppärä tapa toteuttaa juttu. Juttu on helppo lukea ja siitä saa käsityksen, mitä sohvasurffaajat Suomesta hakevat. Mutta entä jos en tietäisi, mitä sohvasurffaaminen tarkoittaa? Jutusta jäisi luultavasti melko hämmentynyt olo. Käsitteen avaava tietolaatikko olisi paikallaan, vaikka sohvasurffaus onkin ollut paljon julkisuudessa.
Sivut 12–13
Mies, joka hirtti Sepon: En ehkä pysty suhtautumaan juttuun täysin analyyttisesti, sillä olen merkittävä Salatut elämät -fani. Joka tapauksessa jutussa on tämän lehden paras otsikko ja ingressi. (Otsikon ymmärtäminen tosin vaatii tietoa siitä, kuka on Seppo, mutta eivätkö kaikki tiedä?) Ingressi suorastaan pakottaa lukemaan. Itse haastattelukin on hyvä ja selkeä. Tekstissä on muutamia viittauksia (Isabellan tekemiset, Sepon hirttätyminen), joita ei ymmärrä, ellei ole katsonut sarjaa. Salonen on osallistunut 2000 jakson tekemiseen - montako jaksoa on yhteensä tehty? Jutun alussa mainitaan Salosen harmaa kotisohva, jossa käsikirjoitukset syntyvät. Olisiko mies voitu myös kuvata siellä eikä Salkkareiden promoseinää vasten?Katukriitikot: Kaikin puolin ookoo ja helppolukuinen gallup. Olisiko johdannossa voinut mainita pari esimerkkiä median tämän syksyn mokista?
Villit vaalikampanjat: Hauskoja bongauksia. Palstan tila on erittäin rajallinen, mutta en olisi pannut pahakseni jonkun ehdokkaan kommentteja.
Sinun mainoksesi: Kysymys-vastaus-juttutyyppi toimii aina. Niin tässäkin.
WWW: Supon ilmestyminen Twitteriin ja heidän viestintänsä olemattomuus siellä on hyvä huomio. En oikein tajua, miksi kolme muuta twiittiä on poimittu juttuun. Mitä ne kertovat?
Gradu paketissa: Tämä on kerrassaan hieno palstaformaatti. Jos tekisin opiskelijalehteä, varastaisin juttutyypin ilman muuta.
Lämpenee: En tajunnut palstan formaattia. Oliko uutinen Teräsmiehestä todellinen BBC:n uutinen vai toimittajan oma keksintö? Miten Teräsmies liittyy toimittajien brändeihin?
Mediapeliä: Kolumni on hyvä, koska siinä esitetään mielipide. Näin ei useinkaan sanomalehtien kolumneissa ole. Paria kohtaa en ymmärtänyt. Mitä tarkoittaa käännöstyön ottaminen ilmaiseksi "välimuistin kautta"? Entä mikä on merirosvojen koodisto?
Sivut 14–15
Köyhän miehen poolo: Hyvä esittely marginaalilajista, josta en ollut ennen kuullutkaan. Perusjuttu mutta hyvin tehty. Tietolaatikko säännöistä oli paikallaan.Pirullisen sinnikäs: Selkeä juttu, en keksi mitään parannettavaa. Uutiseen oli tehty kiva rakenne: alussa oltiin tanssilattialla ja sinne palattiin vielä lopussa.
Muistilista: Tällaiset taulukot ovat helppolukuisia ja siksi aina toimivia.
Näin koin: Kiva kirjoitus tv-ohjelmasta. Vain elämää -nimen taivuttamista olisi voinut vielä pohtia. Kirjoitus varmaan houkuttelee lukijansa katsomaan Vain elämää -ohjelmaa, mikä lienee hyvä, kun ohjelma kerran kirjoittajan mielestä on hyvä.
Takakansi
Mitä julisteella halutaan sanoa? Taidan olla liian tyhmä ymmärtämään. Taitto-ohjelmassa olisi kannattanut napsauttaa tavutus pois päältä. Nyt "kuole-masta" rivittyy pahasti.Ville Grahn
Kirjoittaja on työskennellyt sanomalehti Keskisuomalaisen verkkoliiketoiminnan päällikkönä keväästä 2012. Aiemmin hän on ollut muun muassa Sunnuntaisuomalaisen toimittajana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti