Utaimen 2/2013 kävi läpi Demin tuottaja Julia Thurén:
Hei tiedotusoppilaiset! Mahtavaa päästä antamaan arviota
lehdestänne, siinä oli paljon kiinnostavia juttuja, ja aion lukea sitä
jatkossakin. Yllätyin siitä, miten ajankohtaisiin aiheisiin olette ehtineet tarttua.
Yleispalaute:
Tarkastelin juttuja siitä näkökulmasta, mitä olisin vielä
kaivannut niihin lisää. Juttaiheet ja näkökulmat olivat monessa jutussa
kiinnostavia. Muutamissa jutuissa kuitenkin tuli sellainen olo, ettei
toimittaja ole kysynyt sitä viimeistä, tärkeintä kysymystä, vaan ikään kuin
jättänyt haastateltavan haastamisen sikseen.
Toinen huomioni oli se, että niin monista jutuista pyrittiin
tekemään reportaaseja kuvailemalla läsnäoloa. Vaikka tällainen kerronta on
muodikasta, liiallisena se käy raskaaksi. Kokonaisuutena lehdessä ei kannata olla niin monia repparialkuisia juttuja. Lyhyisiin juttuihin ei välttämättä
tarvitse laittaa kuvailuosuutta.
Kolmanneksi: jutut olivat hyvin kirjoitettu, mutta
muutamissa jutuissa tuntui, että kappaleet olisi pitänyt hahmotella eri
järjestykseen. Joissain jutuissa kiinnostavin / itse aihe selitettiin vasta
jutun lopussa.
+ BONARIPALAUTE:
Olen itse pikku hiljaa siirtynyt yhä enenevissä määrin
lukemaan pelkästään minulle kuratoituja (Facebookissa suositeltuja) juttuja. Aloin tykätä
Utain-sivua. Laittakaa vain rohkeasti jutuista enemmän nostoja viikossa, kun
kerran teillä on niin paljon hienoja juttuja lehdessä. Etenkin napakat kolumnit
leviävät verkossa nopeasti (ihmiset rakastavat osoittaa, että ”tämä kirjoitti
tällä tavalla fiksusti, minäkin olen sitä mieltä, ja huomatkaa, että minä olen
fiksu, kun luen tällaisia tekstejä”).
Kansi:
Kaikki kansiotsikot kiinnostavat. Sen sija
an
ylävinjetin "ajassa", "kartalla" ja "luotain eivät ihan aukea. Kannessa myös kiinnostava kuva,
joskin olisi ollut kiva nähdä jäbän naamaa.
s. 2 –3
Avaus: ajankohtainen aihe (inhokkisanat ja -ilmaisut olleet
juuri esillä), lopun esimerkki olisi voinut olla vielä henkilökohtaisempi, niin
kolumni olisi ollut vielä tujumpi. Hyvä rakenne: yhdessä kappaleessa yksi asia.
Pysäköintitilaa on, autoja ei: Otsikossa sama asia toistuu
kahteen kertaan, ja oikeastaan kolmannen kerran ingressissä. Otsikko olisi
voinut olla ehkä vähän kikkailevampi, vaikka kyseessä onkin uutisjuttu. Olisin
saattanut aloittaa jutun tuolla toisella kappaleella "keskiviikkona
aamupäivällä...", jonka jälkeen melko pian päästänyt Johanna Lehtisen
ääneen. Lisäksi olisi voinut lyhyesti mainita, että "juuri avattu
parkkipaikka" tm, sillä nyt lukija ei aluksi tiedä, miksi Lehtinen ei
odota vielä suurta ryntäystä "tässä vaiheessa". Hallin uutuus käy
tosin ilmi faktaboksissa. Mukavaa, että näin lyhyeeseen juttuun on saatu kaikki
osapuolet haastatteluun (omistaja ja asiakas). Ei selkeästi olla menty sieltä,
missä aita on matalin! Tavallisesti en pidä siitä, että kuvia taitetaan
päällekkäin, mutta tässä tuntuu toimivan.
Opiskelija-alennuksella lisää osallistujia: En täysin
ymmärtänyt, mistä kyseessä olevassa kokeilussa on kyse. Opetetaanko siinä
näyttelemistä, onko se harrastuskerho? ”Esityskonsepti on ensimmäinen
laatuaan.” Tämän olisi voinut selittää nopeasti alussa. Muutoin uutinen on hyvä
bongaus, joka kiinnostaa varmasti opiskelijaa.
Yritykset rikkovat Facebookin sääntöjä: Kiinnostava aihe!
Pikkuhuomautuksena se, että olisi voinut sanoa "Facebook sulkee päivittäin
MAAILMANLAAJUISESTI 60 000 yrityssivua", sillä ensin luulin, että puhutaan
edelleen Suomesta ja ihmettelin, että miten niin suuri luku on mahdollinen.
Aiheesta voisi tehdä suuremmankin jutun, esim. haastattelemalla yritystä, jonka
sivu on suljettu (jos sellaisen löytäisi). Tosin ei ehkä lehtenne konseptin
mukaista. Hyvä että loppuun oli laitettu selitys siitä, mitä haittaa sivun
sulkemisesta yritykselle on, kiinnostavaa!
Vessajonossa etuilu yleistyy: Hahaa, mahtava otsikointi!
Heti alkoi kiinnostaa. (Tässä on selkeästi verkkouutiseksi ainesta.) Lisäksi juttu jakaa ymmärrystä (mikä on yksi journalismin tärkeitä tavoitteita!) sekä heille,
joita etuillaan että heille, joilla on ko sairaus muttei tietoa passista.
Mielenosoitus rasismia vastaan: Hyvä, että heti jutun alussa
kerrotaan, miksi kyseinen tapahtuma pidetään.
Lämmitys lisäsi hiilipäästöjä: Hienoa että jutun lopussa
avataan, miksi puhutaan vuoden 2010 aikaisesta tilastosta vasta nyt.
Toimittaja haastateltavan oppilaana: Näin lehti tehtiin on
hauska juttukonsepti, ja kyseinen juttu kiinnostava oivallus. Olisin vielä
halunnut tietää, mihin juttuun kirjoittaja haastatteli tyyppiä, tyyliin
"sivun xx juttuun", vaikka kyseinen tieto käykin myöhemmin lehteä selatessa selville.
Tällaiset taustoittavat pikkujutut ovat aina kiinnostavia tiisereitä, ja niitä
harrastetaan kiitettävästi aikakauslehdissä, hauskaa jos käytäntö lisääntyisi
myös sanomalehdissä.
Tupruttelija voi saada häädön savuttomasta talosta: Vaikkei
yhden sanan toisto ole tekstissä hyvä juttu, joskus eri synonyymien keksiminen
alkaa tuntua liialliselta kikkailulta (tupruttelija, tupakoitsija,
sauhuttelija...) Selkeä uutisjuttu, hyvä että siinä valaistaan myös sitä, miten
vanhoihin taloihin voi saada tupakointikiellon. Kuvitus on sympaattinen!
s. 4–5
Törkeät tukijoukot: Hyvä otsikko (kun ajatellaan usein, että
tukijoukot ovat tärkeitä). Alku on pyrkinyt tuomaan repparimaista läsnäolon
tuntua juttuun, mutta jutun olisi voinut aloittaa kiinnostavammin kuvailemalla suoraan tammikuun alun ottelua. Toimittajalla on oikeus kuvailla
asiaa, vaikkei hän olisi paikalla ollutkaan, jos saa tiedot tunnelmasta ym
haastateltavalta, eli tässä tapauksessa joukkuejohtaja Petri Rajasalolta. Jutun
olisi voinut rajata koskemaan pelkästään joukkueurheilua ja kyseistä
jääkiekkojoukkuetta, sillä nyt tulee sellainen olo, että lyhyeen juttuun
yritetään mahduttaa mahdollisimman monta haastateltavaa hieman väkisin.
Rajasalolta olisi voinut esim kysyä, että saavatko riehuvat vanhemmatkin
rangaistuksen, jos kerran se on kiellettyä katsomossa. Ilmiö on kiinnostava ja
esillä tällä hetkellä hyvin. Tykkään aina taustoittavista kainaloista, mutta
tässä kohdassa tuntuu, ettei urheilusosiologilla ollut mitään erityisen
asiantuntevaa sanottavaa. Oliko hän tutkinut aihetta? Minua jäi kiinnostamaan,
miksi vanhemmista on tullut aggressiivisia, jos kerran eivät aiemmin ole olleet. Taitto on kivan näköinen.
s. 6–7
Heidi ja Niklas ajavat pimppistä: Ihanan sympaattinen juttu!
Ei suhtauduttu lainkaan ylenkatsoen pimppiksen ajajiin, mikä olisi voinut helposti
kuultaa jutusta läpi. Nyt juttu tuntui virkistävän myönteiseltä, mutta siinä oli kuitenkin otettu vastanäkökulmakin (valittavat naapurit) lukuun. Olisin
vielä kaivannut Heidiltä ja Niklakselta vastauksen siihen, mistä he saavat
rahat yhä kallistuvaan bensaan ja mikä on heidän kantansa yksityisautoilu +
ilmastonmuutos -dilemmaan (kun varmasti kaikki paasaavat siitä koko ajan
ympärillä). Ingressi ei tunnu aivan loppuun saakka mietityltä, otsikko sen
sijaan on rohkean tartuttava. Yleisesti ottaen hauskaa kielenkäyttöä
(pitkänhuiskea), kuulemma-sana on turhan puhekielinen lehtijuttuun.
Nettimummo innostaa tarttumaan vatkaimeen: Ajankohtainen
juttu (EU-rahoitusten paheksunta). Olisin siirtänyt toisen ja kolmannen
kappaleen paikkoja, sillä nettivideota olisi ollut hyvä käsitellä heti kärkeen,
kun se on jutun pääpointti. Lopetuksen Veijo oli sympaattinen.
s. 8–11
Helvetin putouksilla: Sekä kannessa että lehdessä
kiinnostavat otsikot, kuvat myös onnistuneet. Jutussa olisi voinut valita,
kertooko jääkiipeilystä vai Jani Perkiöstä. Nyt henkilö jää melko etäiseksi,
vaikka häntä seurataan koko ajan. Miksi Perkiö harrastaa lajia? Jutusta jäi
tunne, että on tällainen laji ja joku harrastaa jossain sitä. Kieli on
täsmällistä ja luontevaa, ei turhan kikkailevaa.
s. 12–13
Kritiikki kolahtaa konkariinkin: Mukavaa, että jutussa
pysytään näkökulmassa (kritiikki) eikä sorruta jaarittelemaan Malmbergin
saavutuksista, vaikka niitä varmasti olisi ollut kerrottavana. Mies on saatu
hienosti avautumaan herkkänahkaisuudestaan. Ingressi olisi voinut olla hieman lyhyempi ja napakampi.
Gallup: Kysymys lauseenvastike-muodossa oli hankala, piti
lukea kahdesti. Vaikka gallup-kysymyksissä pyritään lyhyyteen, voi niissä silti
käyttää sivulauseita: ”Kenestä haluaisit lukea elämäkerran, joka on kirjoitettu
tutkivan journalismin menetelmin?” En täysin ymmärtänyt, mitä tutkivan
journalismin menetelmillä tässä tarkoitetaan. Minun piti myös googlata
Krishnamurti (jota ei ollut boldattu ja nimestä unohdettu h-kirjain, ehkä olisi
voinut sanoa myös etunimen), hänelle olisi siis voinut antaa jonkin määreen vaikka
suluissakin. Näin lyhyissä jutuissa kannattaa olla erityisen tarkka nimissä.
Gallupissa on ansiokkaasti kysytty lisäkysymyksä ja vastaajat ovat mukavan
erilaisia.
Överiksi menee, mutta menköön: Petri Luukkasesta on tehty
nyt monia ylistäviä juttuja, joten tämä hyvin kirjoitettu kommentti oli todella
tervetullut ja virkistävä näkökulma dokumentille. Otsikko tosin mielestäni
hieman kumosi kirjoittajan mielipidettä.
Mediapeliä: Hyvä aihe, napakka kirjoitus, mukavasti
ripoteltu faktaa joukkoon (luvut ja Suomen lain näkemys), hienosti muotoiltu
loppukaneetti. Juuri tällainen juttu kannattaisi ehdottomasti jakaa Utaimen Facebook-sivun kautta, mielellään viimeisen lauseen lainauksella.
Lämpenee: hauskasti muotoiltu juttu, vaikka jouduinkin
lukemaan sen kaksi kertaa ymmärtääkseni: ehkäpä juuri siinä olikin jutun juoni!
(Tällainen juttu voisi olla myös Journalisti-lehdessä.)
s. 14–15
Punaisen nenän takana ei ole mikään pelle: En ole ”ei mikään
xxx” -otsikkojen fani, ne ovat usein vähän laiskoja. Ingressistä: kannattaa
välttää epämääräisiä määritteitä ”joissain”, voi vain reilusti sanoa ”herättää
ihmisissä pelkoa”. Inkkuun ei ehkä olisi kannattanut sekoittaa Nasse-setiä ja
Pelle Hermanneita, vaan esitellä suoraan pelkkä idea. Juttu alkaa hienolla
mielikuvalla (maailman pienin naamio) ja on hyvin kirjoitettu. Olisin kaivannut
vielä konkreettisempia esimerkkejä siitä, miten pelle voi auttaa (tai
parhaimmillaan, miten se on ihan oikeasti auttanut) uhria tai vankia. Hieno kuva.
Kersantti Pippurin pauloissa: Ingressissä olisi voinut
kertoa, miksi tämä juttu tehdään (eli mainita Beatles tribuutti –tapahtuma).
Otsikko ei aukea. Juttu on niin lyhyt, että vuoden 2005 keikkaa kuvaileva alku
hämää lukijaa, kun siihen ei sitten palata missään vaiheessa. Nyt aikamuoto
pomppaa vähän turhan nopeasti eteenpäin ja juttu jää hieman sekavaksi – yhtäkkiä
ollaankin työmatkalla hotellihuoneessa. Tapahtuman bongaus on sinänsä
kiinnostava nosto.
Näin koin: Aiheen ajankohtaisuuden (eli ulkoilureitin suunnittelun) olisi voinut esitellä
lukijalle heti alkuun. Kolumni tuntuu hieman liian pitkältä, tiivistämällä
siitä olisi saanut napakamman ja luettavamman. Vaikka tiskipöydän valossa
koettu väkivalta on hauska lisäys valo-kielikuvaan, tuntuu naisiin kohdistuvan
väkivallan sekoittaminen aiheeseen sekavalta. Inkkuun olisi melkein voinut
nostaa ajatuksen siitä, että pimeys on luksusta, mikä on kirjoittajalta hyvin
sanottu.