Lehti luo ensi selailulla kiinnostavan vaikutelman.
Ihminen kannessa herättää mielenkiintoa ja on mielestäni hyvä että kansikuvassa yhdistyy henkilökuva ja toiminnallinen kuva. En tiedä onko nuoren kalastajan vanhempien ammatit niin kiinostavia että ne ovat kannessa, vaikka taisipa Pentti Linkolankin isä työskennellä Helsinkin yliopison biologian professorina ja kasvitieteellisen museon johtajana.
Jutun sisäsivun kuvissa vahvaa on rohkean kokoinen avauskuva. On ihan hyvä että kalastaja on siinä selkä kohti kameraa, jolloinka seuraava aukeama sitten saa avata tarinan. Olisiko löytynyt takaapäin- kuva missä olisi ollut näkyvissä jotenkin käsiä tai verkkoa? Hieman sivuviistosta? Silloin kuva olisi selkeämmin vienyt kalastusaiheeseen, vaikka olisikin ollut selkäpuolelta.. Toki tämänkin kuvan lippu kalastukesta kertoo.
Sisäaukeamalla on tosi hieno lähis kaloista jäisessä saavissa. Se tuo hyvää mittakaavavaihtelua ja vie vihdoin aiheeseen: Kalastus. Taittaja on myös hyvin laittanut kuvan reilulla koolla. Toimintakuva missä kala lentää on hyvä, perinteinen repparikuva jossa voi nähdä pientä huumoriakin: kala näyttää menevän saavista ohi. Ehkä vähiten motivoitu kuvavalinta on oikean sivun alalaidan kasvokuva, vaikka siinä kalastaja katsookin viereisessä kuvassa lentelevää kalasääskeä. Kasvothan näytettiin jo kannessa ja viereiselläkin sivulla.
Ehkä ilmevaihtelu voisi olla suurempi, silloin kuvavalinta näyttäisi paremmalta.
Henkilökohtaisesti en pidä kuvien päälle taitetuista teksteistä, vaikka sillä tässä voittaa lisää kokoa kuvalle. Järvi -sana taivaassa ei näytä mielestäni hyvältä.
Sivun kaksi revittyjä tauluja -kuva on mielstäni hieno: Siitä näkee ilkivallan ja taitto on oivallus teksin kulkiessa revityssä railossa. Juttu ja kuva muodostavat toisiaan täydentävän kokonaisuuden.
Lenin-museon kuva on todella herkullinen, draamaoppaan draivi on vahva. Taustalla Lenin-setäkin osoittaa suuntaa. Ehkä olisi voinut olla pieni kuva laulajista, millaisia kävijät olivat?
Ketkä lauloivat yhteislaulaua? Tai kuva oppaan ja ylesön vuorovaikutuksesta, olisiko sellainen ollut saatavissa?
Reilu kaupunki kuvassa on löydetty hyvin mahdollisuus kuvittaa abstrakti aihe: Missä näkyy se että Tampere on reilu kaupunki? Hienoa on se että ei ole tehty katugalluppia aiheesta
"Onko Tampere mielestäsi reilu?", vaan on etsiydytty toiminnan pariin. Eikä tutkimuspäälikkö Timo Järvensivun kuvaa todellakaan tarvita. Nollatason suoritus olisi ollut kuvittaa juttu Järvensivun henkilökuvalla. Wilson Kirwan kuvassa on voimaa ja nyt yleisökin, pienet kaupunkilaiset, näkuvät.
Viimeinen palvelus -jutun pääkuva ja taitto on hieno abstraktio mustaa ja valkoista. Otsikon sanat, ensimmäinen musta, toinen valkoinen, vievät kohti valkeutta. Pidän myös kuvan tarkennuksesta ikääkuin tämänpuoleiseen, etualan rautakisoon. Tässä taitossa otsikon toisen sanan taitto kuvan päälle mielestäni toimii, valkoista sanaa ei olisi saatu ellei sitä olisi taitettu mustan päälle. Valkoinenhan ei näkyisi valkoisella taustalla.
Huomioni kiintyi jutussa huvisevaan tuleen, olisiko ollut saatavissa tulikuva? Tuleen liukuva arkku? Siihen olisi pitänyt kysyä lupa omaisilta.
En oikein pidä opettajajutun taitosta pienellä Krematorion viereen. Juttu on kiinnostava ja henkilökuvakin sinänsä ok mutta nyt väriläiskä rikko hienon mustavalkoisen aukeaman. Taitto toiseen paikkaan ja iso kuva opettajasta vuorovaikututksessa oppilaiden kanssa olisi ollut parempi ratkaisu.
Vedetään hatusta on tosi kiinnostava kirjoitus ja kuvitukuksesta pidän todella paljon. Hahmo herättää lukijan mielenkiinnon tärkeään aiheeseen. Ja kyllä niin on että paskanpuhujat jää aina lopuksi kiinni. Sosiaalisen median voima näkyy hienosti Hesari-keississä.
Lipponen-jutun kuvituksen suuri ansio on se että ohjelmaa katsomaton lukija käsittää millaisesta pilasta oli kysymys. Vasta nyt minä ohjelmaa katsomaton ymmärsin millainen pila oli kyseessä. Tämän kuvan olisin halunnut nähdä muissakin lehdissä.
Pimeän kaupungin kuva on hieno. Koira ilahduttaa todella, ilman sitä kuva olisi liian köyhä. Tuollaisia valoteoksia kannattaa kuvata hämärän laskeutuessa, vain silloin saa valoteoksen ja ympäristön välille sopivan suhteen. Nyt ympäristö ehkä on turhan pimeä. Mutta villakoira pelastaa!
Silmukoilla somitut suhteet kuvittuu hyvin henkilökuvalla missä on myös toimintaa. Ja molemmat lapsetkin näkyy!
Takakannen juliste on kiinostava produktio. Walt Disney tekstiotsikko on hauska, parisuhteelle voi vain toivottaa onnea.
Onnittelut Utain toimitukselle hienosta ja kiinnostavasta lehdestä!http://issuu.com/utain/docs/utain_7_2012
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti