Kansikuva on todella hieno. Se on otettu upeasta
kuvakulmasta, ja edessä oleva varpu sekä taivaan pilvet tuovat siihen puhuttelevaa
symboliikkaa. Pääjutun otsikko ei ole yhtä koukuttava; olisin kaivannut siihen
konkreettisuutta ja uutiskärkeä käyttämällä kaivos-sanaa. Karsastan vähän tuota
ratkaisuanne sijoittaa otsikko ja ingressi ylös. Mielestäni kannessa pitäisi
olla otsikko, jossa on potkua ja joka houkuttelee yhtä paljon kuin kuva.
Otsikoista onnistunein on ”Tampere ei tunnu missään”; se herättää uteliaisuutta
ja suorastaan pakottaa etsimään jutun ja selityksen otsikon väitteelle. Olen
hieman kyllästynyt alkusoinnutettuihin otsikkoihin, kuten tässä nyt ”Sympaattista
siipikarjaa”; minusta ne ovat vähän helppo ratkaisu, ja niitä näkee ihan liian
paljon.
Sivun 2 kolumni suorastaan huutaa otsikkoa, joka ei näemmä
moodiinne kuulu. Ingressissä kerrotaan sairaanhoitopiirin valtuuston torjuneen
hallituksen esityksen, mutta hieman se jää noilla sanavalinnoilla epäselväksi. Hallituksen
esitys kerrotaan kolumnin alussa, mutta valtuuston päätöstä ei kerrota. Kolumni
on sinällään hyvä ja jäntevä, ja se sisältää lopussa konkreettisen,
mielenkiintoisen ja hyvin perustellun ehdotuksen. En ole kirjoittajan kanssa
ihan samaa mieltä siitä, että irtisanomiset ja muut säästöt eivät nimenomaan
tarkoittaisi sitä, että ajatellaan ensi vuotta ja seuraavaa vuosikymmentä,
mutta kolumneissa saa ja pitääkin vedellä vähän mutkia suoriksi,
yksinkertaistaa ja ärsyttääkin.
Sivun 2 rattijuopumusuutinen on todellakin uutinen, ja se
tuodaan hyvin esiin sekä otsikossa että heti jutun alussa. Bentsodiatsepiinit
olisi voinut suomentaa. Minunkin piti googlata se, jotta ymmärsin, että kyse on
rauhoittavista lääkkeistä.
Sivun 2 osa-aikatyöjutussa uutinen ei ole mielestäni otsikkoon tuotu osa-aikatyön hankaluus ja työmarkkinajärjestöjen eripura, vaan se konkreettisempi uutinen, että päivähoitomaksujen kehno porrastus on esteenä osa-aikaistamisratkaisuille. Jutun alussa kerrotaan Kataisen ehdottaneen osa-aikatyötä, mutta olisin kaivannut, että tämä ehdotuksen sisältö kerrotaan laveammin. Missä Katainen tämän ehdotuksensa teki ja miten hän sitä perusteli?
Sivun 2 ja 3 Uutisputki-palstan lyhyet jutut ovat kiinnostavia ja nasevasti kirjoitettuja. Niistä viimeinen sisältää uutisen, jonka olisin toivonut kirjoitettavan auki: peräti viidesosa Tampereen kolmasluokkalaisista on valinnut ensimmäiseksi vieraaksi kielekseen jonkin muun kuin englannin, ja kysymys kuuluu, mitä kieliä he ovat englannin sijaan valinneet. Tuskinpa sentään kiinaa.
Yleispäteväksi ohjeeksi antaisin senkin, että aina kun käytetään vierasperäisiä termejä, nyt pop uppia, ne suomennettaisiin ja selitettäisiin, mistä nimi on saanut alkunsa. Maajussi-sana sopii Utaimeen, mutta kun se oli kerran Karjalaisen otsikossa, minulle soitti mielensä pahoittaneita viljelijöitä, jotka sanoivat pitävänsä termiä halventavana, vaikka minustakin se on sympaattinen ja myönteinen nimitys.
Sivun 3 uutinen ”Tampere ei ole turisteille tuttu” on hyvin
kirjoitettu uutinen. Ingressin tiivistämiseksi en nostaisi tuota Holménia
siihen lähteeksi, etenkään kun hän ei ole jutussa pääosassa eikä kuvassakaan.
Sitatoinnissa kannattaisi käyttää muitakin rikkaan suomen verbejä kuin ”toteaa”
ja ”sanoo”.
Sivun 3 ”Näin lehti tehtiin” -palsta on erinomainen. Meillä Karjalaisessa on vähän vastaavanlainen, ja siitä on tullut paljon kiitosta. Lukijat kokevat mielenkiintoisena sen, että avaamme työtapojamme ja perustelemme niitä. Tällaiset palstat antavat lehdelle uskottavuutta.
Sivujen 4-5 kaivosjuttu on jo otsikosta alkaen voimakkaasti
arvotettu: pelkkä malminetsintä nähdään pahana ja vahingollisena. Sinällään
juttu on kirjoitettu hyvin ja tyylitellen, ja ihminen on kärjessä, kuten
hyvässä uutisessa kuuluukin olla. Varsinainen uutinen tässä on kuitenkin se,
että tieto varausilmoituksista ei mene näemmä automaattisesti maanomistajille,
ja sen olisi voinut nostaa vahvemmin kärkeen. Juttu vähän vesittyy, kun sen
loppulauseena on lakonisesti, että vain murto-osa malminetsintähankkeista
johtaa kaivoksen perustamiseen. Se olisi pitänyt kirjoittaa enemmän auki: mitä
jälkiä malminetsintä jättää ympäristöön, ja miten sitä tehdään?
Kainalouutisessa kerrotaan Palmex Mining -yhtiön siirtyneen
ruotsalaisomistukseen, mutta aiempaa omistajataustaa ei kerrota. Sekin olisi
pitänyt kyetä selittämään, joltakin kysymällä, miksi suomalaisomisteisia
kaivosyhtiötä ei juurikaan ole.
Sivun 6 "Sorrettujen puolustaja" -jutussa esitellään sosiaaliasema Riitta-casen kautta. Koska juttu perustuu tähän yhteen tapaukseen, joka seikkaperäisesti esitellään, olisin kaivannut jonkinlaista johdantoa siihen myös ingressissä. Jutun luettavuutta olisi parantanut lohkominen pienempiin kappaleisiin, nyt ne ovat varsin pitkiä ja samanmittaisia keskenään.
Sivun 7 Nestori tuli kaapista" on hyvin tehty juttu, joka alkaa vangitsevasti. Ingressissä luvataan, että luurangon tulevaisuus on selvä, mutta lopun "palvelee tutkimusta" jää ainakin minulle epäselväksi.
Sivujen 8-11 reppari strutsinkasvattajasta on mielenkiintoinen ja hyvin
kirjoitettu. Ehkä toisen aukeaman kuvista olisi voinut jättää pari pois, jotta kuvat
eivät syö tehossaan toisiaan. Jutun otsikko tukee kuvitusta. Jutussa on vetävä
alku ja hyvä loppu, ja siihen on osattu poimia herkullisia ja hauskoja asioita,
jotka saavat lukijan hyvälle tuulelle. Minua häiritsee vain yksi tyyliseikka
(joka on muutamassa muussakin jutussa): käänteinen sanajärjestys sitaateissa
tyyliin ”kertoo Syrjynen”. Kesätoimittajana minulle iskostettiin päähän, että
suomessa on suora sanajärjestys ja että tämä käänteinen on Ruotsin-tuliaisia.
Sivun 12 ”Reetasta kasvoi rohkea” on hyvin kirjoitettu
henkilökuva. Kronologinen eteneminen on yleensä vähän tylsä, mutta tässä se
toimii, koska juttu alkaa vuoden 2009 hippimuisteluista. Infolaatikko on
itsestään selvä, varma valinta henkilöhaastatteluun, mutta niihinkin
kannattaisi löytää jotakin sellaista jujua ja tietoa, jota ei löydy jutusta.
Sivuilla 12-13 on hyviä ja mielenkiintoisia pikkupalstoja. Sivun 13 kolumni on naseva, sopivalla tavalla ilkeä, ja kun Himasen nimestä on revittävissä vain yksi vitsi, niin juuri oikea paikka sille on kolumnin loppu.
Sivun 14 henkilökuva kanansiipien mutustelijasta on hyvin tehty,
mutta nyt kun mennään taas kronologisessa järjestyksessä ruokailun
aloittamisesta laskun maksamiseen, tulee mieleen, että tarvitsette enemmän
variaatiota juttutyyleihin. Juttu on kyllä hyvin kirjoitettu, ja sitä lukiessa
tulee suorastaan nälkä. Hyvä, että haastateltava suostui vähän rujoon kuvaan,
jossa hän mutustelee siipeä, kun se kerran on jutunkin pääpointti.
Sivun 15 ”Päivähyppyjen pyörteessä” on hyvä, tiivis juttu,
johon on saatu tunnelmaakin. Otsikko tukee kuvaa, kuten tässä on tärkeääkin,
kun kuvaaja on ollut noin kokeilevalla päällä. Teillä on muuten kaiken
kaikkiaan erinomaisia kuvia lehdessä! Näin koin -kolumnissa lytätään Sukulan uusi
tv-ohjelma hyvin perustellen.
Hyvä lehti, erinomaisia kuvia ja sujuvasanaisia kirjoittajia. Muistakaa pilkut epäsuorien kysymyslauseidenkin eteen!
Pasi Koivumaa
Kirjoittaja on ollut Karjalaisen päätoimittaja vuodesta 2008 alkaen, sitä ennen hän on työskennellyt pääkirjoitustoimittajana ja politiikan toimittajana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti