Anu Leena Koskinen (Utain 3/2013): "Lukija pitää siitä, että hänet yllätetään"

Utaimen 3/2013 arvioi Anu Leena Koskinen, joka on ollut Aamulehden uutistoimittaja vuodesta 2001. Hän toimii myös teemalehtien tuottajana.

Kansikuva on pysäyttävä, koska lintu katsoo lukijaa suoraan kohti avuttomana. Kuva toimii myös otsikon kanssa, koska siitä tulee jotenkin avuton olo. Amatöörit yrittävät auttaa. Kuva on kultaisine leikkauksineen nappiotos, voisin kuvitella sen minkä tahansa lehden etusivulle. Kiinnostuin myös muista vinkeistä.

Sivut 2-3. Ensimmäisenä mietin taittoa, vaikka en olekaan ammattitaittaja. Kuvat ovat mielestäni liian pieniä. Jos tämä sivu olisi sanomalehden uutisaukeama, lyhyitä pätkiä pitäisi lyhentää selvästi ja vastaavasti sekä kuvitusta että valokuvaa suurentaa. Myös juttujen hierarkiaa voisi miettiä. Laittaisin isomman tai paksumman fontin kakkossivun uutiseen.

Kolumni virittää hienosti lukijan Utaimen teemaan ”rikki”. Kolumnissa on hyvä edetä yksityisestä yleiseen, koska se pitää mielenkiinnon yllä, kuten tässä. Olisin ainoastaan vaihtanut jutun alun, koska se on vähän klisee. Olisin lähtenyt liikkeelle rikki menneestä tavarasta.

Uutinen vanhempien sikailusta laivojen yökerhossa on hieno löytö. Suorastaan harmittelen, etten itse ole törmännyt blogikirjoitukseen. Tästä voisi hyvin tehdä jutun myös sanomalehteen. Olisitte voineet laittaa laivayhtiöt vieläkin tiukemmalle jatkokysymyksillä.

Myös uutinen verkkopankkitunnuksista on hyvä bongaus. Uskomatonta, että tällaista voi vielä tänä päivänä olla. Sisällöllisesti olisin lähtenyt jutussa kiinalaisopettajan havainnoilla, koska hän on kuvassakin ja edennyt siitä tähän yleiseen ongelmaan. Lukijan on helpompi hahmottaa ongelma, jos sen ensin esittää yksittäisen ihmisen kannalta. Muuten molemmat uutiset ovat oikein hyvää uutiskieltä.

Aukeaman lyhyet uutispätkät eivät tunnu minusta uutisilta, koska olen lukenut osasta niitä jo aiemmin. Tätä tuntua voisi vähentää uudella näkökulmalla. Esimerkiksi rikosten vähenemisen voisi otsikoida siten, että vähenikö rikokset vai valvonta ja pohtia tätä tematiikkaa. Näin juttu tehtiin –osioon laittaisin toimittajan kuvan. Myös sovittelusta on puhuttu kauan, mutta sitä voisi pohtia avioerolasten näkökulmasta. Lapsi kiittää, kun aikuiset pääsevät sopuun.

Sivut 4-5 Villit lainsuojattomat

Mahtava aukeama. Pidän otsikosta. Juttu on sopivan lyhyt ja lähtee liikkeelle tarinasta. Hyvä! Ongelma on tuore, eikä sitä ole käsitelty julkisuudessa.  Juttua olisi parantanut, jos jutussa olisi mainittu vielä euroissa, paljonko esimerkiksi Alangolle tuli kuluja lintujen hoitamisesta. Faktalaatikkoon olisi voinut vielä listata, minne voi ottaa yhteyttä, jos tarvitsee apua loukkaantuneen villieläimen kanssa. Se sanotaan jutussa, mutta faktalaatikossa voi olla vielä yhteystiedot tai nettisivut näille toimijoille.

Todella hienot kuvat on mielestäni taitossa laitettu liian samankokoisiksi. Levittäisin pääkuvan toiselle sivulle ja laittaisin röntgenkuvan selvästi pienemmällä. Näin aukeamaan tulee ryhtiä.

Sivut 6-7 Orpolapsen koulutus maksaa ravintolaillallisen verran

Kiinnostuin jutusta, koska itselläni on ollut kummityttö Intiassa kahdeksan vuotta. Juttu on oikein hienosti rakennettu. Kuvaan olisin laittanut etualalle valokuvan orpolapsesta, nyt häntä on vaikea erottaa kuvasta. Olisin ehkä itse vielä listannut faktalaatikkoon tarkemmin neuvoja, miten kummilapsen voi hankkia.

Rikos rikkoi nuoruuden –juttu on myös oikein hyvin kirjoitettu. Pidän erityisesti jutun lopetuksesta, koska se on yllättävämpi kuin sinänsä perinteinen aloitus. Kuvakin on hyvä.

Olisin itse todennäköisesti tehnyt molemmista aukeaman jutuista aika samanlaiset kuin Utaimessa. Se on ehkä se tuttu ja perinteinen tapa, mutta arvostellessa mietin, että tämäntapaiset jutut olen lukenut ennenkin. Mietittäväksi jää, olisiko kaavaa voinut rikkoa. Toisaalta: miksi keksiä aina uusi pyörä?

Sivut 8-11 Sopivasti valoa

s. 8 - 9 Jälleen huippuvalokuva! Pidän siitä todella paljon. Taitto on juuri samanlainen, mitä käytämme oman teemalehtemme reportaasin aloituksessa. Hyvä, että annetaan tilaa loistavalle valokuvalle.

Seuraavan aukeaman taas mahtavat kuvat on taitossa latistettu liialla samankokoisuudella. Olisiko kuvista saanut tehtyä tarinan, jos niistä olisi tehnyt esimerkiksi kuvakombon teoksen aloittamisesta valmiiseen teokseen? Olisin ehkä ryhmitellyt pääosan kuvista toiselle sivulle ja laittanut tarinan yhden kuvan kanssa kokonaan toiselle sivulle.

Juttu on hienosti rakennettu ja siinä on kuvailua. Mietin vain, miksi ihmeessä jutussa ei ole yhtään suoraa sitaattia! Käytän niitä itse yleensä aina parin kappaleen välein tekstissä, koska ne tuovat vaihtelua ja helpottavat lukemista. Suorat sitaatit ovat erityisen tärkeitä henkilöhaastatteluissa. Suorat sitaatit tuovat juttuun aina haastateltavan oman äänen. Koska jutussa ei nyt niitä ole, lukija jää miettimään, eikö taiteilija voinut itse puhua. Jutussa korostetaan vammaisen taiteilijan omatoimisuutta, mutta sitaattien poissaolo korostaa avuttomuutta. Jos taiteilija puhuu avustajan välityksellä, tämä pitää sanoa jutussa. Tämä ei varmasti ollut kirjoittajan tarkoitus. Hyvien sitaattien metsästäminen on oleellinen osa haastattelutilannetta.  Vielä etunimen käytöstä: meillä on periaate käyttää ihmisistä aina sukunimiä. Miettisin, tuleeko etunimen käytöstä tässä yhteydessä tahaton vaikutelma, että vammaistaiteilijasta käytetään etunimeä, mutta esimerkiksi Juhani Palmusta käytettäisiin sukunimeä. Tällaisia ratkaisuja pitää aina miettiä.

sivut 12-13

Juttu valokuvaajien Kollektiivi 4:stä kiinnostaa, koska olen tehnyt töitä porukasta neljän valokuvaajan kanssa. Olisiko kuvista Timesissa saanut revinnäistä tms.?

Mitä mieltä -gallup on yllättävä, mikä on suuri plussa, koska gallup-juttujakin 15 vuotta tehneenä tiedän, että ne yleensä ovat pakkopullaa. Kansalaisilla on nyt myös mielipiteitä, hyvä niin.

Sivun 13 lyhyet pätkät ovat mielestäni tähän asti melkein lehden parasta antia. Se osoittaa, että pienikin juttu on tärkeä, kun sen tekee kunnolla. Jutut ovat minulle uusia tai ne on käsitelty uudella tavalla. Pidin NHL:n nostosta, kiusaamiskyssäristä ja Ylen kritiikistä. Myös gradutiivistys on oivaa kamaa. Lisää tällaista!

Kolumni oli ihan hyvästä aiheesta, vaikka en tästä genrestä olekaan niin kiinnostunut. Vähän kiusaa naisena yleisesti se, että naiset arvostelevat toisiaan mediassa ja sitten vielä naistoimittaja arvostelee tätä arvostelua. Vaikka alun perin tarkoitus oli toki hyvä, estää naisten käsittely vain ulkonäön kautta, vaikkakin kyseiset gaalat keskittyvät juuri ulkonäköön. Kehäpäätelmä! Pointtini on kuitenkin se, että naiset voisivat joskus tukea ja kehua toisiaan julkisesti! Ja siitä uutinen!

Sivu 14-15 Kielipoliisijuttu on myös lehden parasta antia. Kivasti kirjoitettu ja oikeaa asiaa. Liikenneviraston sitaatissa ei ole puhujaa, se hämää.  Sivu 15 on hieno sivu. Voisi toimia meillä Hyvä elämä –sivuna. Ehkä en ole aivan toivoton toimittaja, koska löysin kaikki kirjoitusvirheet. Vaikkakin tässä arviossa voi olla pari kirjoitusvirhettä, koska tein tämän vapaapäivänä hiihtolenkkiä odotellen…

s. 16

Juttu pyörätuolikoripallosta on kelpo, vaikkakaan ei erityisen yllättävä. Olisin kaivannut sitaatteja myös pelaajilta, ei vain valmentajalta. Ihan hyvä ratkaisu, että valmentaja on esitetty ensin lajin asiantuntijana ja vasta myöhemmin kerrottu, että hänkin on pyörätuolissa.

s. 17

Juttu jää jotenkin ilmaan, koska siinä ei kerrota, mistä Ajatuksen valo kertoo. Olisin kaivannut lisätietoja, mistä Parkku kirjoittaa, miksi hän kokee sen niin tärkeäksi jne.  Juttutila on pieni, mutta olisin jättänyt höpinän punkkareista vähemmälle. Vai kirjoittiko Parkku punkista? Kannattaa miettiä juttua tehdessä lukijan ilmeisiä kysymyksiä ja vastata niihin, koska lukija hermostuu, jos jotain ilmiselvää tietoa jää puuttumaan.

Kolumni muumioista on ajankohtainen ja hyvin kirjoitettu. Ehkä jonkinlainen teoria tai arvaus siitä, miksi muumiot kiinnostavat, olisi voinut viedä kolumnin uudelle tasolle. Kuoleman pelko, kuka ties?

s.  18

Takasivun juliste jättää tulkinnan katsojalle. Viitataanko tässä jakun avonaisuudella sähköpostien ketjukirjeisiin miehille vai ajankohtaiseen tabloid-keskusteluun?

Lukiolaisraati arvioi Utaimen 2/2013

Toimitussihteerit Mira Kettunen ja Outi Koivu kokosivat tamperelaisista viestintälukiolaisista lukijaraadin, joka arvioi Utaimen numeron 2/2013.

Toimitussihteerit kertovat projektinsa taustoista Utaimen Mediatähystin-blogin postauksessa. Katso videot tästä:

Joel Maisalmi (2/2013): "Kuvat laadukkaita mutta yllätyksettömiä"

Utaimen 2/3013 kuvat arvioi lyhyesti Alma Median Helsingin toimiston valokuvaaja Joel Maisalmi:

• Kokonaisuutena lehden kuvat laadukkaat, mutta yllätyksettömät.
• Kansijuttu kiipeilijästä jää etäiseksi, koska kuvat toistavat itseään. Sekä kansikuva, että sisäsivujen kuvat keskittyvät liikaa kuvaamaan pelkkää miestä jääputouksella. Mies edestä, alhaalta, takaa. Avausaukeaman kuva on aivan mainio startti jutulle, mutta seuraava aukeama jää jankkaamaan yhden asian ympärille. Jään kaipaamaan tunnetta. Ja moniulotteisempaa kerrontaa. Olisoko matkalta jäätikölle ja takaisin irronnut jotain. Tai yksityiskohtia; kohmeisia sormia, märkiä sukkia, erilaisia tunnetiloja.
• Pimpparallin kuvia vaivaa sama oireyhtymä kuin kiipeilijäkuviakin. Iso kuva on hyvä, mutta kaksi pienempää toistavat samaa. Tässä jutussa taitto selvästi vaikuttaa heikentävästi. 
• Neliöhköt päällekkäiset pikkukuvat eivät oikein toimi. Joku kuva olisi voinut olla vaikkapa miljööstä.
• Asiattomuuksia kentän laidalla huutelevista vanhemmista kertovassa jutussa on taitollisesti aivan hyvä ote. Ei mestarillinen, mutta aivan hyvä. Kuva itsessään ei ole niin vahva, että seisoisi omilla jaloillaan, mutta jutun kuvituksena ja taitollisena osana ajaa asiansa. Kuvan henki on väsynyt (kuvassa kaikilla on väsynyt ilme tai elekieli), joten se ei juurikaan kerro intohimoisesti solvaavista vanhemmista.
• Lehden kuvista eniten mieltä jäi vaivaamaan pellekuva. Salamalla kikkailua, mutta kuvassa on jotain enemmänkin. Kuvaaja on saanut hyvän kontaktin kuvattavaan ja se näkyy tunteen välittymisenä kuvasta.
• Ylipäätään kuviin kaipaisin enemmän tunnetta, yllätyksellisyyttä ja variaatiota. Isommissa kokonaisuuksissa voisi luoda draamaa ja tarinallisuutta kuvavalinnoilla.

Julia Thurén (2/2013): "Virkistävän ajankohtaista"

Utaimen 2/2013 kävi läpi Demin tuottaja Julia Thurén:

Hei tiedotusoppilaiset! Mahtavaa päästä antamaan arviota lehdestänne, siinä oli paljon kiinnostavia juttuja, ja aion lukea sitä jatkossakin. Yllätyin siitä, miten ajankohtaisiin aiheisiin olette ehtineet tarttua.

Yleispalaute:

Tarkastelin juttuja siitä näkökulmasta, mitä olisin vielä kaivannut niihin lisää. Juttaiheet ja näkökulmat olivat monessa jutussa kiinnostavia. Muutamissa jutuissa kuitenkin tuli sellainen olo, ettei toimittaja ole kysynyt sitä viimeistä, tärkeintä kysymystä, vaan ikään kuin jättänyt haastateltavan haastamisen sikseen.

Toinen huomioni oli se, että niin monista jutuista pyrittiin tekemään reportaaseja kuvailemalla läsnäoloa. Vaikka tällainen kerronta on muodikasta, liiallisena se käy raskaaksi. Kokonaisuutena lehdessä ei kannata olla niin monia repparialkuisia juttuja. Lyhyisiin juttuihin ei välttämättä tarvitse laittaa kuvailuosuutta.

Kolmanneksi: jutut olivat hyvin kirjoitettu, mutta muutamissa jutuissa tuntui, että kappaleet olisi pitänyt hahmotella eri järjestykseen. Joissain jutuissa kiinnostavin / itse aihe selitettiin vasta jutun lopussa.

+ BONARIPALAUTE: 

Olen itse pikku hiljaa siirtynyt yhä enenevissä määrin lukemaan pelkästään minulle kuratoituja (Facebookissa suositeltuja) juttuja. Aloin tykätä Utain-sivua. Laittakaa vain rohkeasti jutuista enemmän nostoja viikossa, kun kerran teillä on niin paljon hienoja juttuja lehdessä. Etenkin napakat kolumnit leviävät verkossa nopeasti (ihmiset rakastavat osoittaa, että ”tämä kirjoitti tällä tavalla fiksusti, minäkin olen sitä mieltä, ja huomatkaa, että minä olen fiksu, kun luen tällaisia tekstejä”).

Kansi:

Kaikki kansiotsikot kiinnostavat. Sen sijaan ylävinjetin "ajassa", "kartalla" ja "luotain eivät ihan aukea.  Kannessa myös kiinnostava kuva, joskin olisi ollut kiva nähdä jäbän naamaa.

s. 2 –3

Avaus: ajankohtainen aihe (inhokkisanat ja -ilmaisut olleet juuri esillä), lopun esimerkki olisi voinut olla vielä henkilökohtaisempi, niin kolumni olisi ollut vielä tujumpi. Hyvä rakenne: yhdessä kappaleessa yksi asia.

Pysäköintitilaa on, autoja ei: Otsikossa sama asia toistuu kahteen kertaan, ja oikeastaan kolmannen kerran ingressissä. Otsikko olisi voinut olla ehkä vähän kikkailevampi, vaikka kyseessä onkin uutisjuttu. Olisin saattanut aloittaa jutun tuolla toisella kappaleella "keskiviikkona aamupäivällä...", jonka jälkeen melko pian päästänyt Johanna Lehtisen ääneen. Lisäksi olisi voinut lyhyesti mainita, että "juuri avattu parkkipaikka" tm, sillä nyt lukija ei aluksi tiedä, miksi Lehtinen ei odota vielä suurta ryntäystä "tässä vaiheessa". Hallin uutuus käy tosin ilmi faktaboksissa. Mukavaa, että näin lyhyeeseen juttuun on saatu kaikki osapuolet haastatteluun (omistaja ja asiakas). Ei selkeästi olla menty sieltä, missä aita on matalin! Tavallisesti en pidä siitä, että kuvia taitetaan päällekkäin, mutta tässä tuntuu toimivan.

Opiskelija-alennuksella lisää osallistujia: En täysin ymmärtänyt, mistä kyseessä olevassa kokeilussa on kyse. Opetetaanko siinä näyttelemistä, onko se harrastuskerho? ”Esityskonsepti on ensimmäinen laatuaan.” Tämän olisi voinut selittää nopeasti alussa. Muutoin uutinen on hyvä bongaus, joka kiinnostaa varmasti opiskelijaa.

Yritykset rikkovat Facebookin sääntöjä: Kiinnostava aihe! Pikkuhuomautuksena se, että olisi voinut sanoa "Facebook sulkee päivittäin MAAILMANLAAJUISESTI 60 000 yrityssivua", sillä ensin luulin, että puhutaan edelleen Suomesta ja ihmettelin, että miten niin suuri luku on mahdollinen. Aiheesta voisi tehdä suuremmankin jutun, esim. haastattelemalla yritystä, jonka sivu on suljettu (jos sellaisen löytäisi). Tosin ei ehkä lehtenne konseptin mukaista. Hyvä että loppuun oli laitettu selitys siitä, mitä haittaa sivun sulkemisesta yritykselle on, kiinnostavaa!

Vessajonossa etuilu yleistyy: Hahaa, mahtava otsikointi! Heti alkoi kiinnostaa. (Tässä on selkeästi verkkouutiseksi ainesta.) Lisäksi juttu jakaa ymmärrystä (mikä on yksi journalismin tärkeitä tavoitteita!) sekä heille, joita etuillaan että heille, joilla on ko sairaus muttei tietoa passista.

Mielenosoitus rasismia vastaan: Hyvä, että heti jutun alussa kerrotaan, miksi kyseinen tapahtuma pidetään.

Lämmitys lisäsi hiilipäästöjä: Hienoa että jutun lopussa avataan, miksi puhutaan vuoden 2010 aikaisesta tilastosta vasta nyt.

Toimittaja haastateltavan oppilaana: Näin lehti tehtiin on hauska juttukonsepti, ja kyseinen juttu kiinnostava oivallus. Olisin vielä halunnut tietää, mihin juttuun kirjoittaja haastatteli tyyppiä, tyyliin "sivun xx juttuun", vaikka kyseinen tieto käykin myöhemmin lehteä selatessa selville. Tällaiset taustoittavat pikkujutut ovat aina kiinnostavia tiisereitä, ja niitä harrastetaan kiitettävästi aikakauslehdissä, hauskaa jos käytäntö lisääntyisi myös sanomalehdissä.

Tupruttelija voi saada häädön savuttomasta talosta: Vaikkei yhden sanan toisto ole tekstissä hyvä juttu, joskus eri synonyymien keksiminen alkaa tuntua liialliselta kikkailulta (tupruttelija, tupakoitsija, sauhuttelija...) Selkeä uutisjuttu, hyvä että siinä valaistaan myös sitä, miten vanhoihin taloihin voi saada tupakointikiellon. Kuvitus on sympaattinen!

s. 4–5

Törkeät tukijoukot: Hyvä otsikko (kun ajatellaan usein, että tukijoukot ovat tärkeitä). Alku on pyrkinyt tuomaan repparimaista läsnäolon tuntua juttuun, mutta jutun olisi voinut aloittaa kiinnostavammin kuvailemalla suoraan tammikuun alun ottelua. Toimittajalla on oikeus kuvailla asiaa, vaikkei hän olisi paikalla ollutkaan, jos saa tiedot tunnelmasta ym haastateltavalta, eli tässä tapauksessa joukkuejohtaja Petri Rajasalolta. Jutun olisi voinut rajata koskemaan pelkästään joukkueurheilua ja kyseistä jääkiekkojoukkuetta, sillä nyt tulee sellainen olo, että lyhyeen juttuun yritetään mahduttaa mahdollisimman monta haastateltavaa hieman väkisin. Rajasalolta olisi voinut esim kysyä, että saavatko riehuvat vanhemmatkin rangaistuksen, jos kerran se on kiellettyä katsomossa. Ilmiö on kiinnostava ja esillä tällä hetkellä hyvin. Tykkään aina taustoittavista kainaloista, mutta tässä kohdassa tuntuu, ettei urheilusosiologilla ollut mitään erityisen asiantuntevaa sanottavaa. Oliko hän tutkinut aihetta? Minua jäi kiinnostamaan, miksi vanhemmista on tullut aggressiivisia, jos kerran eivät aiemmin ole olleet. Taitto on kivan näköinen.

s. 6–7

Heidi ja Niklas ajavat pimppistä: Ihanan sympaattinen juttu! Ei suhtauduttu lainkaan ylenkatsoen pimppiksen ajajiin, mikä olisi voinut helposti kuultaa jutusta läpi. Nyt juttu tuntui virkistävän myönteiseltä, mutta siinä oli kuitenkin otettu vastanäkökulmakin (valittavat naapurit) lukuun. Olisin vielä kaivannut Heidiltä ja Niklakselta vastauksen siihen, mistä he saavat rahat yhä kallistuvaan bensaan ja mikä on heidän kantansa yksityisautoilu + ilmastonmuutos -dilemmaan (kun varmasti kaikki paasaavat siitä koko ajan ympärillä). Ingressi ei tunnu aivan loppuun saakka mietityltä, otsikko sen sijaan on rohkean tartuttava. Yleisesti ottaen hauskaa kielenkäyttöä (pitkänhuiskea), kuulemma-sana on turhan puhekielinen lehtijuttuun.

Nettimummo innostaa tarttumaan vatkaimeen: Ajankohtainen juttu (EU-rahoitusten paheksunta). Olisin siirtänyt toisen ja kolmannen kappaleen paikkoja, sillä nettivideota olisi ollut hyvä käsitellä heti kärkeen, kun se on jutun pääpointti. Lopetuksen Veijo oli sympaattinen.

s. 8–11

Helvetin putouksilla: Sekä kannessa että lehdessä kiinnostavat otsikot, kuvat myös onnistuneet. Jutussa olisi voinut valita, kertooko jääkiipeilystä vai Jani Perkiöstä. Nyt henkilö jää melko etäiseksi, vaikka häntä seurataan koko ajan. Miksi Perkiö harrastaa lajia? Jutusta jäi tunne, että on tällainen laji ja joku harrastaa jossain sitä. Kieli on täsmällistä ja luontevaa, ei turhan kikkailevaa.

s. 12–13

Kritiikki kolahtaa konkariinkin: Mukavaa, että jutussa pysytään näkökulmassa (kritiikki) eikä sorruta jaarittelemaan Malmbergin saavutuksista, vaikka niitä varmasti olisi ollut kerrottavana. Mies on saatu hienosti avautumaan herkkänahkaisuudestaan. Ingressi olisi voinut olla hieman lyhyempi ja napakampi.

Gallup: Kysymys lauseenvastike-muodossa oli hankala, piti lukea kahdesti. Vaikka gallup-kysymyksissä pyritään lyhyyteen, voi niissä silti käyttää sivulauseita: ”Kenestä haluaisit lukea elämäkerran, joka on kirjoitettu tutkivan journalismin menetelmin?” En täysin ymmärtänyt, mitä tutkivan journalismin menetelmillä tässä tarkoitetaan. Minun piti myös googlata Krishnamurti (jota ei ollut boldattu ja nimestä unohdettu h-kirjain, ehkä olisi voinut sanoa myös etunimen), hänelle olisi siis voinut antaa jonkin määreen vaikka suluissakin. Näin lyhyissä jutuissa kannattaa olla erityisen tarkka nimissä. Gallupissa on ansiokkaasti kysytty lisäkysymyksä ja vastaajat ovat mukavan erilaisia.

Överiksi menee, mutta menköön: Petri Luukkasesta on tehty nyt monia ylistäviä juttuja, joten tämä hyvin kirjoitettu kommentti oli todella tervetullut ja virkistävä näkökulma dokumentille. Otsikko tosin mielestäni hieman kumosi kirjoittajan mielipidettä.

Mediapeliä: Hyvä aihe, napakka kirjoitus, mukavasti ripoteltu faktaa joukkoon (luvut ja Suomen lain näkemys), hienosti muotoiltu loppukaneetti. Juuri tällainen juttu kannattaisi ehdottomasti jakaa Utaimen Facebook-sivun kautta, mielellään viimeisen lauseen lainauksella.

Lämpenee: hauskasti muotoiltu juttu, vaikka jouduinkin lukemaan sen kaksi kertaa ymmärtääkseni: ehkäpä juuri siinä olikin jutun juoni! (Tällainen juttu voisi olla myös Journalisti-lehdessä.)

s. 14–15

Punaisen nenän takana ei ole mikään pelle: En ole ”ei mikään xxx” -otsikkojen fani, ne ovat usein vähän laiskoja. Ingressistä: kannattaa välttää epämääräisiä määritteitä ”joissain”, voi vain reilusti sanoa ”herättää ihmisissä pelkoa”. Inkkuun ei ehkä olisi kannattanut sekoittaa Nasse-setiä ja Pelle Hermanneita, vaan esitellä suoraan pelkkä idea. Juttu alkaa hienolla mielikuvalla (maailman pienin naamio) ja on hyvin kirjoitettu. Olisin kaivannut vielä konkreettisempia esimerkkejä siitä, miten pelle voi auttaa (tai parhaimmillaan, miten se on ihan oikeasti auttanut) uhria tai vankia. Hieno kuva.

Kersantti Pippurin pauloissa: Ingressissä olisi voinut kertoa, miksi tämä juttu tehdään (eli mainita Beatles tribuutti –tapahtuma). Otsikko ei aukea. Juttu on niin lyhyt, että vuoden 2005 keikkaa kuvaileva alku hämää lukijaa, kun siihen ei sitten palata missään vaiheessa. Nyt aikamuoto pomppaa vähän turhan nopeasti eteenpäin ja juttu jää hieman sekavaksi – yhtäkkiä ollaankin työmatkalla hotellihuoneessa. Tapahtuman bongaus on sinänsä kiinnostava nosto.

Näin koin: Aiheen ajankohtaisuuden  (eli ulkoilureitin suunnittelun) olisi voinut esitellä lukijalle heti alkuun. Kolumni tuntuu hieman liian pitkältä, tiivistämällä siitä olisi saanut napakamman ja luettavamman. Vaikka tiskipöydän valossa koettu väkivalta on hauska lisäys valo-kielikuvaan, tuntuu naisiin kohdistuvan väkivallan sekoittaminen aiheeseen sekavalta. Inkkuun olisi melkein voinut nostaa ajatuksen siitä, että pimeys on luksusta, mikä on kirjoittajalta hyvin sanottu.

Ilkka Pernu (1/2013): "Hyvä hyvä"

Vuoden ensimmäisen numeron katsasti vapaa toimittaja Ilkka Pernu:

Yritän kiinnittää huomiota jutun kerrontaan, näkökulmaan ja siihen, miten saisi vetävämmän.

---

S. 2-3

Avaus: Hyvä, selkeä mielipide. Ei pelkkää sanojen pyörittelyä niin
kuin kolumnit liian usein on. Rinnastus eläinten ja ihmisten kohtelun
välillä olisi vieläkin vaikuttavampi, jos juttu lähtisi tehokkaammin
liikkeelle - eli käytännössä voisi jättää viittauksen Ylen
uutisotsikkoon ja klikkausjournalismiin. Suoraan asiaan,
papukaija-episodin kuvaukseen. Ja kaipaisin vielä vähän selitystä
sille, miksi työntekijät palavat Bangladeshissa.

Poliisi kuntoilee halvemmalla: Napakka uutinen, jossa haastateltu
laajasti eri osapuolia. Tasapuolinen. Ainoa asia, jota jäin
kaipaamaan, on crossfit-lajin esittelyä ihan lauseella-parilla. Se
olisi onnistunut esimerkiksi kuvaamalla ihan jutun alussa
crossfit-tuntia lyhyesti.

Tampere ulkoistaa kouluruokailua: Hyvin kirjoitettu uutinen, joka
koskettaa ainakin ko. alueiden perheitä. Pelko, muuttuuko lapsen
kouluruoka kamalaksi, on aiheellinen. Jäin kaipaamaan ainoastaan
tietoa, mikä on ISS. Kuinka isosta firmasta on kyse, tuottaako se jo
joihinkin kouluihin ruokaa jne.? Onko muualla tullut säästöjä?

Ei sakkoja lintsaamisesta: Tasapainoinen jatkouutinen. Ei mitään pahaa
sanottavaa.

Ero-isille ja -lapsille tapaamispaikka: Kiinnostava aihe, mutta miksi
jutun uutinen on piilotettu jutun loppuun? Onko Tampereelle avattu
Suomen ainoa ero-tapaamispaikka? Kiinnostavaa. Aiheesta pitäisi tehdä
reppari.

Tekstari muistuttaa aurauksesta: Selkeä informatiivinen uutinen.
Palvelujournalismia parhaimmillaan.

Oikeusministeriö haluaa kitkeä terrorismikoulutusta: Otsikko johdattaa
lukemaan niin, että terrorismikoulutusta olisi annettu Suomessa.

Kahvitauko on opiskelijalle kallis: Juttu kaipaisi rinnalle taulukon
tms. jossa kävisi ilmi, mitä kahvi missäkin kahvilassa maksaa ja ehkä
jopa vertailu johonkin keskustan kahvilan hintaan. Haluaisin tietää,
missä opiskelijaravintolassa hinta on 80 senttiä, missä 1,5 euroa.

Veronkierron piukat paikat: Hyvä jutunteon taustoitus.

S. 4-5

Veronkiertämistä vai vastuunkantoa?: Hyvä ajankohtainen aihe. Ansio-
ja pääomatulon ero ei välttämättä ole kaikille selvä. Verotusasiaa
voisi vääntää rautalangasta enemmänkin. Mukana jonkin verran kliseistä
talouskapulakieltä. Kuvitus konkretisoi epäkohdan hyvin.
Kommentti-jutussa selkeä mielipide. Hyvä hyvä.

S. 6-7

”Ilman apua en pysty niistämään”: Tärkeä aihe tuotu hienosti kolmen
henkilön kautta. Olisin mielelläni lukenut henkilöistä ja heidän
tarpeistaan, toiveistaan sekä huonoista ja hyvistä kokemuksista paljon
enemmänkin.

Nopeat vievät parhaat: Ilmiö, joka puhuttaa alan opiskelijoiden
sisällä, mutta entä muut alat. Olisin mielelläni lukenut muista
yliopistossa opiskeltavista aloista, miten kesätyöhaku eroaa
toimittajaopiskelijoista.

S. 8-11

Muistojen ja makujen keidas: Vaakon Nakki -reppari - mahtavaa!
Läsnäolon tuntu on saatu hyvin mukaan, mutta voisi olla vielä enemmän,
tarkempia kuvia, eri aisteja ja kiteytystä. Alussa kerrotaan, että
radio soittaa musiikkia - mitä musiikkia? Pienessä kopissa varmasti
haisee joltain, miltä? Tuntuuko sipuli silmissä? Onko seinissä
rasvakerros? Mitä asiakkaat juttelevat Lintunen-Oinosen kanssa? Heidän
dialoginsa olisi herkullista kuulla. Kaikki hullut yksityiskohdat
sopivat tällaiseen juttuun.

S. 12-13

Tutkiva tilastonikkari: Tosi hyvä aloitus - ja lopetus. Mustamakkaran kaari.

Kalliita sanoja kaupan: Hyvin perusteltu mielipide. Olen tosin eri
mieltä, mutta Long Playn toimitukseen kuuluvana se minulle suotakoon.

Alma Media poistuu kirjastojen koneilta: Alan opiskelijoille varmasti
hyödyllinen uutinen. Hyvät kysymykset viestintäjohtajalle.

Lämpenee: Enbuske tekee sen itse, eli hänen Twitter-kommenttinsa
kertovat enemmän kuin jos toimittaja alkaisi avata, mikä hänessä
ärsyttää ja/tai ihastuttaa. Hyvä ettei selitetä enempää.

Mediapeliä: Tärkein eli kirjoittajan oma analyysi jää turhan pieneksi
jutun loppuun. Olisin halunnut kuulla enemmän analyysiä ja kritiikkiä
kirjoittajan omasta lähtökohdasta.

S. 14-15

Lasillinen vanhentunutta viinikulttuuria: Tosi hyvä otsikko.
Kiinnostava bongaus. Olisi ehkä voinut vähän syventää juoma- ja
ruokakulttuurin muutosta yleisemminkin.

Sulhaset tahtovat yläilmoihin: Polttarit-trendit on aina ajankohtainen
ilmiö. Olisiko saanut vielä ajankohtaisemman utelemalla järjestäjiltä
seuraavia polttaritrendejä? Mitä tapahtuu nyt ja seuraavaksi? Jutun
rakenne on myös vähän hankala. Polttarisankari Hanna Yli-Juuti on
vähän hassussa paikassa, varsinkin kun häneen ei palata myöhemmin.
Olisin jättänyt hänet kokonaan pois - tai vaikkapa jutun lopussa
kertonut, mitä hän ei missään nimessä halua polttareiltaan.

Näin koin: Hyvin perusteltu mielipide ja hyvin rullaava juttu.

Maarit Kytöharju (1/2013): "Kuvareppari on oikea helmi"

Utaimen 1/2013 kuva-annin kävi läpi valokuvaaja Maarit Kytöharju:

KOKONAISVAIKUTELMA

Kun silmäilin ensin lehden läpi, ilman että syvennyin erityisesti yksittäisiin juttuihin, minua
miellytti heti lehden ilmavuus ja selkeys. Yksittäiset isot jutut saivat hyvin tilaa, pienemmät
pätkät oli onnistuttu järjestämään siten että sivut eivät näyttäneet sekavilta tai silppuisilta.
Kokonaisuus houkutteli lukemaan ja kuvat olivat mielenkiintoisia. Erityisen ilahduttava oli
neljän sivun uhraaminen kuvareportaasille Vaakon nakista, kuvareppareita kun ei nykyään
näe juuri missään.

SIVU SIVULTA

Kansi
Kannen kuva on koskettava, ainakin minua se liikutti. Naisen katsojaan kohdistuva vakava
katse ja taustalla näkyvät taulut (joista yksi vinossa) sekä vaaleanpunaiset vaatteet, erittäin
hyvä valinta koko lehden kansikuvaksi. Pakottaa etsimään jutun, johon viittaa, ja katsomaan
mistä on kysymys. Rauhallinen ja selkeä taitto, ei mikään shokeeraava, vaan asiallisen
tehokas, viittaa siihen että sisältökin on täyttä asiaa.

Sivut 2–3
Uutisaukeama on järjestetty siten, että kaksi pääjuttua saavat tilaa, ja niitä kehystävät pikkuuutiset ja avauspuheenvuoro. Minun silmääni tällainen selkeys edelleen miellyttää. Jutut ovat
mielenkiintoisia ja tietoa on haettu useiden haastattelujen avulla. Jutun kuvitus on siinä
mielessä hyvä, että siinä ei osoitella ketään etuoikeuksien käytöstä, vaan kuvataan vain
miljöö ja toiminta esimerkkihenkilön kautta. Toisen pääjutun kuva on hauska, kuten lapsikuvat
usein ovat, onnistuvat näyttämään toiminnallisilta, vaikka tyypit vain istuvat pöydän ääressä
syömässä. Pidän siitä, että aukeaman kahdelle kuvalle on annettu tilaa, eikä yritetty turhaan
ympätä mitään lisäkuvia esim. pienten juttujen yhteyteen.

Sivut 4–5
Kiinnostava artikkeli, jossa grafiikalle on annettu iso osa pinta-alasta. Ehkä noin
yksinkertainen graafinen ilmaisu olisi tullut selkeästi esiin hieman pienemmälläkin palstatilalla,
esimerkiksi oikeanpuolisella sivulla, jolloin tekstille olisi jäänyt vielä yksi palsta enemmän
vasemmalla. Vaikka pakko myöntää, että kuvio on toki hyvin havainnollinen ja selkeä ja tuo
asian konkreettiseksi esimerkkitapausten kautta.. Tässä vaan jotenkin tuntuu, että tekstille
olisi voinut suoda enemmän tilaa, grafiikkaosuus jotenkin dominoi kokonaisuutta.

Sivut 6–7
Sivun juttu avustajien hankkimisen vaiheudesta on kerrottu kolmen henkilön kokemuksien
kautta. Asia hahmottuu hyvin, ja tässä mielestäni isot henkilökuvat tukevat tosi hyvin
kirjoitettua tekstiä ja tuovat kuvien kohteet lähelle ja ongelman tajuttavammaksi. Lämmin henki, mukavaa kun ensimmäinen vaikutelma vaikeasta asiasta ei ole ruikuttamisen meininki tai säälittely, vaan arvostavampi kokonaisvaikutelma. Tässä sympaattisenoloiset kuvat näyttelevät tärkeää osaa. Mielenkiintoinen ja tietenkin tämän lehden tekijöitä/lukijoita lähellä oleva myös tuon kesätyöhaku-juttu.

Sivut 8–11
Suosikkijuttuni tässä lehdessä, eikä vain siksi että edustaa kuvarepparin uljasta perintöä,
vaan myös aiheensa ja sen toteutuksen ansiosta. Näyttävä aikakauslehtimäinen avaus, joka
näyttää perustilanteen ja yleiskuvan jutun kohteesta. Melkein kuin suoraan Life-lehden
repparikuvaajan ohjeistuksesta nämä erilaiset kuvatyypit... Seuraava aukeama tarjoaa
herkullisen kuvakimaran eri ihmisistä perinneruoan äärellä. Tällaiseen juttuun sopii hyvin, että
teksti on tiivis, ihmiset saavat puhua ja kuvat kertovat olennaisen tunnelmasta ja toiminnasta.
Kuvia on monta, mutta koska tekstiä ei ole liikaa, toka aukeama onnistuu silti näyttämään
hienosti ilmavasti taitetulta. kaikki yksittäiset kuvat ansaitsevat olla mukana, ja esim. oikean
sivun alakuva on herkullinen, koska se ei tarjoa yltiöromanttista idylliä vaan realistisen
näkymän rojuineen ruosteineen. Vaikka en ole mikään grilliruoan himosyöjä, alkoi tätä
lukiessa tehdä mieli makkaraperunoita, ja vielä lisäksi Pyynikin näkötornin munkkeja...

Sivut 12–13
Tällä aukeamalla on eniten hajanaista sisältöä, mutta sekään ei näytä eikä vaikuta miltään
sietämättömältä tilkkutäkiltä. Jutut mediasta ovat kohdeyleisön huomioonottaen
mielenkiintoisia, vaikka tämä sosiaalisessa mediassa jo viikon vellonut tabloid-gate alkaa
hieman väsyttää. Jokaisen on tietenkin saatava sanoa siihen sanansa, mutta oikeasti, se mitä
siitä ajattelee määräytyy kaiketi vain oman henkilökohtaisen lukukokemuksen kautta. En siis
jaksa tajuta, miksi ei ensin lueta vaikka edes viikko rahassa, maistella ja fiilistellä, ja sitten
vasta analysoida? Mutta tämä on kaiketi fb-twitter-etc-online-ajan mukanaan tuoma asia,
jonka kanssa olemme naimisissa nyt ja ikuisesti ilman ero-oikeutta.

En myöskään hirveästi innostu noista katugallupeista, joissa satunnaisilta ohikulkijoilta
kysytään mielipidettä milloin mihinkin. Aika harvoin kukaan onnistuu sanomaan mitään todella
kiinnostavaa. Mutta tämä kai toimii painetuissa lehdissä jonkinlaisena interaktiivisuuden
korvikkeena. Itse en jaksa niitä lukea.

Sivut 14–15
Kiinnostava juttu aiheesta, joka oli minulle ihan uusi, siis lounasviini ja sen mahdollinen
leviäminen Suomeen jälkijättöisesti. Aika hauska lähestyminen ja monipuoliset haastattelut,
herätti paljon ajatuksia suomalaisesta juomakulttuurista ja sen kohtaamisesta eurooppalaisten
juomatapojen kanssa. Nykyinen malli taitaa olla, että pidetään omat suomalaiset tavat ja
lisätään siihen eurooppalaistyylinen päivittäinen lounas- ja illallisjuominen. Hyvä kuva
haastatellusta, vaikka tietenkin olisi ollut hauska nähdä tässä hiprakkainen lounasseurue
jakkupukuineen...

Tämänkin aukeaman ilmavuus on miellyttävää, ja hyvä että kevyempi aineisto on lopussa omana osionaan. Kuvitus on simppeliydessään ihan hauska, tässäkään ei liikaa kikkailua.

KOKONAISUUS

Kiinnostava lukukokemus, helposti lähestyttävä, selkeä. Kuvat toimivat juttujen kanssa hyvin,
ja kuvareppari oli oikea helmi. En löydä mitään sellaista kritisoitavaa, joka olisi ilmeistä,
varmasti osittain siksi että pidän tällaisesta ilmavasta ja selkeästä asiallisuudesta. Juttujen
aiheet olivat myös kekseliäitä, enkä ole lukenut monia näistä aiheista muista lehdistä, siitä iso
plussa. Kuvallisessa ilmaisussa voisi ehkä olla myös enemmän kokeilevuutta ja rohkeampia
kuvakulmia, jos nyt jotain haluaa väkisin keksiä.

Kirjoittaja on valokuvaaja, joka on erikoistunut kulttuurielämän ja erityisesti musiikkielämän kuvaamiseen.