Utaimen 5/2013 arvioi vapaa toimittaja Aune Waronen:
Tiivistys. Hiki-teema
kantaa kokonaisuutta, mutta ei kahlitse jokaista juttua liian tiukasti teemaan.
Lehdessä näkyvät eri tekijöiden tassunjäljet, mitä pidän enemmänkin hyvänä
rosoisuutena kuin häiritsevänä epätasaisuutena. Pilkut paikalleen ja pisteitä
pitkien polveilevien lauseiden sijaan. Suomen kielen tarkkuutta ei ole koskaan
liikaa. Napakat otsikot ilahduttavat, ingressimäiset hämmentävät. Uutisen
rakenne kannattaa vääntää omaan selkäytimeen vaikka rautalangasta. Lyhyt juttu
on vain jäävuoren huippu; pinnanalainen osuus pitää tuntea. Avaus ja kolumnit
tuottivat iloa. Ne olivat pääosin helpon näköistä tekstiä, mikä arvattavasti on
vaatinut ajattelua ja karsintaa. Kestäisin vieläkin enemmän yllätyksiä,
persoonallista ilmaisua ja rohkeutta! Arvioin pitkälti omista freelancerin
lähtökohdistani, mutta toki myös lukijana: mitä olisi itse kaivanut juttuun
lisää tai miten sitä olisin muuttanut.
Kansi. Hiki
tihkuu kannen lähikuvasta. Hikinoro toimii tehokkaasti aistien herättäjänä,
mutta rajaus olisi voinut olla väljempi. Vasta kuvatekstistä avautuu missä
tilanteessa profiilin omistaja on. Alahyllyn vinkit tarttuvat hyvin teemaan.
Sivu 2:
Avaus. Mainio
tiivistys hien syvimmästä olemuksesta ja kiva sukellus kohti sisältöä.. Hyvä
veto on rinnastaa suhtautuminen menneisyyden hikeen ja nykyhikeen.
Kaupat vaihtavat
varkaiden tuntomerkkejä. Otsikko saa odottamaan kohu-uutista yksityisyyden
suojan rikkomisesta, mutta ensimmäisessä puhelainauksessa tarkennetaan, että
keskiössä ovat varkaudet, eivät varkaat. Silti kerrotaan, että verkostossa jaetaan
näpistäjien tuntomerkkejä. Loppuun on kuitenkin haudattu otsikon kumoava väite:
Henkilö ei saa olla tunnistettavissa kuvauksesta. Siis mitä? Kysymykseksi jää
haastatellun myymäläpäällikön huoli siitä, leimautuuko joku viaton kuvauksen
perusteella varkaaksi. Kuva tuntuu näpsäisyltä, ajatus puuttuu.
Tampere haluaa eroon
epäpätevistä sijaisista. Perusuutinen ja ok, mutta tämä otsikko toimisi
paremmin ingressinä. Otsikko voisi zoomata napakasti esimerkiksi ammattilaisten
palkkaamiseen sijaisiksi.
Ummikot tilaavat
muuntohuumeita netistä. Kiinnostava aihe. Uutisen editointi olisi
jäntevöittänyt juttua. Esimerkiksi muuntohuumeiden halpuus on ilmeisen tärkeä
syy aineiden käytön lisääntymiseen, mikä tuleekin esiin puolivälin paikkeilla. Tuttua
varmaan, mutta rakenne on aina hyvä miettiä kärjellään olevan kolmion kautta.
Jos tästä olisi jouduttu napsaisemaan puolet pois tilan vuoksi, olisi ainoaksi
syyksi muuntohuumeiden lisääntymiseen jäänyt se, että niitä on tarjolla enemmän
kuin ennen.
Denguekuume
yleistynyt hurjasti. Lyhyt perusuutinen. Tästä näkynyt muuallakin tietoja
viime aikoina. Tähän jää kaipaamaan faktaa, missä päin maailmaa
denguekuumetapaukset ovat lisääntyneet. Viittaus kaukomatkailuun ei ihan riitä.
Sivu 3:
Opintopisteet tai
ulos! Hyvä otsikko, houkuttelee heti lukemaan. Napakkaa tekstiä, asiat,
pointti ja tilanne tulevat selväksi. Vielä uskottavampaa olisi ollut, jos
Joonas olisi voinut puhua omalla nimellään. Nimettömyydestä tulee ajatus, että
työskentelyssä opintojen ohella on jotain häpeämistä. Kuvalla, vaikkapa
piirroksella, olisi voinut herkutella. Ovenkahvakuva tuntuu hätäratkaisulta.
Vihaiset linnut
viettelevät. Hyvä, rajattu näkökulma Pirkanmaa-matkailuun.
Tippuri selättää
lääkkeet. Todellisuudesta on tärkeää muistuttaa uusia sukupolvia, hyvä pieni
terveysuutinen.
Tampereen keskusta
paranee yhteistyönä. Tällaisenaan ihan pätevä uutinen aiheesta, josta syntyy
ehkä toiminnan alkaessa kuvajuttu.
Näin lehti tehtiin:
Nyt puhutaan possuista. Mikropossujutun esittely ei vielä ihan iske tässä.
Sivut 4-5:
Anna jännittäjän
täristä. Lehden puheenaihejuttu, asiallinen ja koskettava. Fakta ja tunne pääjutussa tasapainossa.
Jännittäjän kokemuksista mennään luontevasti asiantuntijan kommentteihin ja
kokonaisuus etenee hyvin. Mitta on oikea, mitään ei ole liikaa eikä mitään jää
kaipaamaan. Tästä moni tunnistaa itsensä. Faktalaatikossa päällekkäisyyttä
jutun huomioiden kanssa, eli sitä olisi voinut tiivistää. Veeran tarina
konkretisoi tilanteita lisää vähän pitkästi, sitä olisi voinut lyhentää myös.
Kuvaratkaisu on hieno oivallus. Se toimii monella tasolla ja tässä erityisen
upeasti visuaalisen kerronnan kautta. Ylösalaisin käännetyssä kuvassa lattiaan vähän epämääräisesti
heijastuvat ihmiset nostavat
mieleen jännittämiseen liittyviä hetkiä: ’olisin voinut vajota maan alle’,
’olin kuin sumussa’ etc. www-testivinkki avaa juttua laajemmaksi.
Isot odotukset ajavat
omaan huoneeseen. Hikikomori-ilmiöjuttu toimii jännittäjäjutun vierellä ja
avaa kiinnostavasti toiseen kulttuuriin kuuluvan eristäytymisen muodon.
Sivu 6:
Raikkaus ei ole
alumiinista kiinni. Hyvä aihe, jota on käsitelty viime vuosina aika paljon.
Nyt se käsitellään ylimalkaisesti. Esimerkiksi viittaus sertifiointisymbolien
etsimiseen ja turvallisiin tuotteisiin olisi vaatinut tarkempaa faktaa. Kosmetiikkaneuvojan
lisäksi kommentti olisi ollut hyvä eknokemian tai allergiapuolen
asiantuntijalta. Nettilehden blogissa aiheen otsikko on selvästi kiinnostavampi
ja osuvampi: Himalajan suolaa kainaloissa. Samalla rentoudella olisi voinut
otsikoida tämän. Taas otsikko muistuttaa enemmän ingressiä kuin otsikkoa.
Sivu 7:
Kauhu tuo rauhan.
Hyvä otsikko ja kantava juttu, kiteyttää erinomaisesti sen, miksi jotkut
ihmiset tarvitsevat kauhua. Kuvaratkaisu toimii kaikessa yksinkertaisuudessaan.
Sivut 8-11:
Hikeä ja valurautaa.
Tuore ruokareppari, jossa näkökulma syvenee hienosti lehden teemaan.
Onnistuitte yllättämään: en olisi välttämättä uskaltanut tarjota freenä juttua
blineistä enkä ostajana syttynyt sille. Mutta toimii, sekä kuvat että teksti!
Sivu 12:
Maailmanparantaja.
Perinteinen, mutta aika pintapuolinen henkilöjuttu mediavaikuttajasta katsoo
taaksepäin. Hyvä, että myös aikaisempien sukupolvien kokemuksesta kysytään.
Kysymyksillä olisi voinut syventää henkilökuvaa. Hiki on varmaan tullut joskus
Hesarin toimituksessakin. Missä tilanteessa? Mistä Virkkunen on kiinnostunut
tänään? Mitä hän löytää esimerkiksi New York Timesista? Valokuva olisi saanut
olla vahva henkilökuva, ei näpsäisy virastotalon (tai vastaavan) portaikossa.
Verkkolehden kuva toimii paremmin.
Katukriitikot.
Gallupissa yleensä ihmiset eivät saa sanotuksi mitään olennaista. Nyt on
kysytty nettitelevision käytöstä. Tässä edes yksi on saatu kritisoimaan:
Netflixin yksipuolinen ja vähäinen tarjonta yllätti. Hyvä.
Sivu 13:
Kuuden sekunnin
päättymätön videotarina. Kiinnostava ja riittävästi valaiseva juttu
vine-videosovelluksesta. Tästä en tiennyt ennen. Houkuttelee etsimään
lisätietoa ja ehkä kokeilemaan sovellusta itse.
Miksi tosi-tv
–ohjelmia tehdään? Pienen jutun rakenne on onnistunut. Sisään mennään
Iltalehden keskustelupalstan kommentilla: ”Haloo, jo riittää!”. Vastaus tulee
suorasanaisesti selväksi: ohjelmatyyppiä on helppo markkinoida ja ohjelmien
mainostilaa on helppo myydä.
Gradu paketissa.
Opinnäytteen olennainen on saatu hyvin 300 merkkiin.
Lämpenee. Tuore
kakkagate on kiitettävästi mukana, vaikka siitä käydyn keskustelun referointi
jää torsoksi. Uimosen twiittaus ei ollut ehkä kiinnostavinta kommentointia. Pohdinta
klikkailujournalismista, joka yltyi tässä(kin) tapauksessa käsittämättömiin
mittoihin. Sen analyysin olisi toivonut kiinnostavan alan opiskelijoita.
Mediapeliä. Hyvän
näkökulman kolumni, jossa rinnastetaan nykymedia some-intoiluineen murrosikään.
Teksti on jäänyt piirun verran puolitiehen, viimeinen viilaus ja karsinta
puuttuu. Kirkkain viesti puuroutuu paikoin, kun tavaraa ja vertauksia on
liikaa.
Sivut 14-15:
Lemmikkinä
tuotantoeläin. Sympaattinen eläinjuttu, hauskat kuvat. Pääjutussa
tarkastellaan minipossun asemaa eläinlääkärissä, kainalossa ollaan Särkänniemen
kesäpossujen talvisessa possukarsinassa. Hyvä ratkaisu niin päin, näin juttuun
on saatu muutakin kuin eläinfiilistelyä.
Sivu 16:
Räkäinen ja hikinen
syntymäpäivä. Perusjuttu rock-klubista, kytkeytyy vähän yllätyksettömästi
teemaan. Teksti on tunnelmoivaa,, mutta kuvat kertovat aika lailla samaa
tarinaa. Visuaaliselta voimaltaan samankaltaisia kuvia on yksi liikaa.
Sivu 17:
Hikoileva Primadonna
Hollannista. Juusto elää. Toimiva ruokajuttu, joka kytkeytyy teemaan
mainiosti. Hyvä ote käsitellä juustoa kuin henkilöä. Kuvissa on ideaa. Näkökulma
on erikoinen, mutta sopii tähän juttuun. www-linkki hyvä lisä ja syventää
juttua.
Muistilista: Hikisiä
tapahtumia. Hyvä muistutus kulttuurin moninaisuudesta, kiinnostavasti
esiteltyä tarjontaa oopperasta saunaan.
Näin koin: Hyvä
kolumni. Tarkkoja ja punnittuja pointteja sukupuolieroista, niitä vahvistavista
stereotypioista ja taidemuseon vastuusta.
Aune Waronen
työskentelee freelancerina maakunnasta valtakunnalliseen mediaan sekä printin
että radion puolella. Teatterikriitikko, kulttuuritoimittaja,
radiodokumentaristi. Lisäksi hän tekee lomituksia paikallislehdessä. FM,
taustalla myös taidekoulu.