Lehden kansikuva on kaunis ja näyttävä, yksinkertainen taitto toimii.
Lehden lajityyppi vaikuttaa kannen perusteella sanomalehden viikkojulkaisulta tai aikakauslehdeltä.
Kannen kuvassa ihmisen ja kaksihaaraisen varvun rinnastaminen toimii ja herättää kysymyksiä. Onko se taikavarpu, jolla etsitään malmia? Kuvassa on niin paljon tyhjää tilaa, että kansijutun noston olisi hyvin voinut taittaa myös kuvan päälle, jolloin jutun aihetta ei olisi tarvinnut etsiä muiden nostojen seasta.
Ensimmäisen aukeaman juttuaiheet ovat mielenkiintoisia, mutta aukeaman ulkoasu on puiseva. Pienten uutisten aiheista voisi helposti keksiä kuvituskuvia, esimerkiksi koululaisten inhokkiruuat, kiinan opiskelu tai poliisien tutkintapyynnöt herättävät heti ajatuksia. Kuvituskuvat keventäisivät aukeaman ilmettä ja toimisivat sisäänvetoina juttuihin. Kuvituksen tieltä voisi hyvin ottaa vaikka yhden pikku-uutisen pois, lehdessä olisi silti mielestäni riittävästi mielenkiintoisia aiheita.
Avausaukeaman iso kuvallinen juttu aukeaa kun syventyy tekstiin – kuvasta paljastuu huumoria ja kriittisyyttäkin. Kuva on hyvin uutistyyppinen; ilmiölle on haettu tavallisen elämän edustaja ja tallennettu hänet todellisessa tilanteessa. Tyyli sopii aukeaman ilmeeseen. Otsikon ja kuvan liittoa olisi voinut vielä miettiä, nyt kuva aukeaa vasta kuvatekstin myötä.
”Synkeät suunnitelmat” -jutun taitto antavaa ensivaikutelman pidemmästä henkilöjutusta tai reportaasista. Aukeaman kuva ja sen päälle sijoitettu teksti antavat olettaa, että juttu jatkuisi myös seuraaville sivuille. Kuva sinänsä on upea miljööpotretti, valon ja värin käyttö on taidokasta. Jutun uutiskärki tulee kuitenkin pienenä yllätyksenä. Jos ympäristövaikutuksia olisi halunnut korostaa henkilöä enemmän, olisi kuvakulman voinut siirtää vielä kauemmaksi ihmisestä, näyttää hänet vain pienenä osana maisemaa.
”Sorrettujen puolustaja” -jutun otsikko antaa ymmärtää, että nyt keskitytään henkilöön ja hänen aikaansaannoksiinsa. Kuva on aika uutismainen, kenties haastattelun yhteydessä otettu. Otsikon ja kuvan liitto olisi voinut olla tehokkaampi, jos kuva olisikin ollut potretti, tai Kyllösellä olisi katsekontakti kameraan. Toisaalta silloin vaarana olisi ollut Kyllösen sekoittuminen tekstin case-henkilöön Riittaan. Koska leipätekstissä puhutaan paljon keskuksesta ja sen tekemästä työstä, kuvauspaikkaa olisi voinut miettiä tarkemmin. Yhdessä kuvassa pystyy kertomaan sekä paikasta että henkilöstä paljon.
”Nestori tuli ulos kaapista” otsikko ja kuva toimivat hienosti yhteen ja jutun aloituskin pitää mielenkiinnon loistavasti yllä. Kuva on rakennetun oloinen, ja poikkeaa siten mukavasti lehden muista kuvatyypeistä. Rakennettua kuvaa olisi voinut vielä korostaa taitolla, tässä kohtaa teksti kuvan päällä olisi voinut toimia hyvin. Tällöin teksti olisi voinut olla myös huomattavasti lyhyempi.
”Silmätysten kamelikurjen kanssa” -jutun avaus on hieno, hauska ja yllättävä yhtä aikaa. Kuva on juuri oikea valinta jutun avaukseen ja isoon kokoon. Otsikko olisi voinut olla piirun verran vähemmän kirjaimellinen tulkinta kuvasta. Hienoa, että kuvareportaasille on annettu kaksi aukeamaa, kuvat saavat ansaitsemansa tilan ja lehden rakenteessa on enemmän jytyä. Kuvat ja kuvavalinnat toimivat reportaasina, näkökulmat vaihtuvat kaukaa lähelle, henkilöistä tapahtumiin ja yksityiskohtiin.
Toiseksi viimeinen Media-aukeama on sisällöltään ja taitoltaan minulle toimivin ja mielenkiintoisin lehden osio. Palstat on selkeästi mietitty ja osoitettu vinjetein. ”Gradu paketissa” -palsta on lempparini, tiivis ja mielenkiintoinen välipala. Tosin sen ulkoasussa keltaiseen palloon taitettu selitys on isompi ja näyttävämpi kuin palstan vinjetti. Vinjettejä voisikin miettiä näyttävimmiksi, kuvituksen tyyppisiksi toistuviksi elementeiksi.
”Reetta kasvoi rohkeaksi” -jutussa on upea henkilökuva joka toimii myös otsikon kanssa hienosti yhteen. Gallupjuttu toimii formaattina, mutta olisi mukava nähdä joskus erilaisia gallupkuvia! ”Rasisteille ei anneta aihetta syrjintään” -jutun kuva hämmentää, sillä se on hienosti toteutettu kuvituskuva, mutta toimisi ehkä selkeämmin ison, tutkivan jutun avauksena kuin pienemmässä uutisessa. Nyt jutun ja kuvan yhteys jää vähän hämäräksi.
Viimeisen aukeaman ”Siipi-sensei”-jutun otsikko vetää lukemaan ja kuvakin on hauska. Näkökulmaltaan ja rajaukseltaan se on kuitenkin aika saman tyyppinen kuin edellisen aukeaman henkilöjutun kuva. Kuvatyyppien lajikirjosta olisi tässä kohti voinut valita jonkun muunkin vaihtoehdon kuin miljööpotretin, sillä kaikki lehden henkilökuvat ovat samaa lajia. Siipi-sensein pää kanansiivistä muodostuvan sädekehän sisällä?
”Päivähyppyjen pyörteissä” -jutun kuva on kertakaikkisen vaikuttava, klassinen tilanteen tiivistys yhteen kuvaan. Näkökulmalla ja tekniikalla on saatu arkisesta hetkestä kiinni.
Kokonaisuutena lehti on mielenkiintoinen paketti ja visuaalisesti hallittu kokonaisuus. Rakenne on pysynyt jotakuinkin samana viime vuodesta, jolloin lehteä viimeksi luin. Säännöllisesti ilmestyvän lehden rakenteen tulee toki olla toistuva, jotta lukijat tunnistavat juttutyypit. Pieniä uudistuksia tai radikaalimpiakin kokeiluja voisi silti harkita?
Ensimmäisen aukeaman juttuaiheet ovat mielenkiintoisia, mutta aukeaman ulkoasu on puiseva. Pienten uutisten aiheista voisi helposti keksiä kuvituskuvia, esimerkiksi koululaisten inhokkiruuat, kiinan opiskelu tai poliisien tutkintapyynnöt herättävät heti ajatuksia. Kuvituskuvat keventäisivät aukeaman ilmettä ja toimisivat sisäänvetoina juttuihin. Kuvituksen tieltä voisi hyvin ottaa vaikka yhden pikku-uutisen pois, lehdessä olisi silti mielestäni riittävästi mielenkiintoisia aiheita.
Avausaukeaman iso kuvallinen juttu aukeaa kun syventyy tekstiin – kuvasta paljastuu huumoria ja kriittisyyttäkin. Kuva on hyvin uutistyyppinen; ilmiölle on haettu tavallisen elämän edustaja ja tallennettu hänet todellisessa tilanteessa. Tyyli sopii aukeaman ilmeeseen. Otsikon ja kuvan liittoa olisi voinut vielä miettiä, nyt kuva aukeaa vasta kuvatekstin myötä.
”Synkeät suunnitelmat” -jutun taitto antavaa ensivaikutelman pidemmästä henkilöjutusta tai reportaasista. Aukeaman kuva ja sen päälle sijoitettu teksti antavat olettaa, että juttu jatkuisi myös seuraaville sivuille. Kuva sinänsä on upea miljööpotretti, valon ja värin käyttö on taidokasta. Jutun uutiskärki tulee kuitenkin pienenä yllätyksenä. Jos ympäristövaikutuksia olisi halunnut korostaa henkilöä enemmän, olisi kuvakulman voinut siirtää vielä kauemmaksi ihmisestä, näyttää hänet vain pienenä osana maisemaa.
”Sorrettujen puolustaja” -jutun otsikko antaa ymmärtää, että nyt keskitytään henkilöön ja hänen aikaansaannoksiinsa. Kuva on aika uutismainen, kenties haastattelun yhteydessä otettu. Otsikon ja kuvan liitto olisi voinut olla tehokkaampi, jos kuva olisikin ollut potretti, tai Kyllösellä olisi katsekontakti kameraan. Toisaalta silloin vaarana olisi ollut Kyllösen sekoittuminen tekstin case-henkilöön Riittaan. Koska leipätekstissä puhutaan paljon keskuksesta ja sen tekemästä työstä, kuvauspaikkaa olisi voinut miettiä tarkemmin. Yhdessä kuvassa pystyy kertomaan sekä paikasta että henkilöstä paljon.
”Nestori tuli ulos kaapista” otsikko ja kuva toimivat hienosti yhteen ja jutun aloituskin pitää mielenkiinnon loistavasti yllä. Kuva on rakennetun oloinen, ja poikkeaa siten mukavasti lehden muista kuvatyypeistä. Rakennettua kuvaa olisi voinut vielä korostaa taitolla, tässä kohtaa teksti kuvan päällä olisi voinut toimia hyvin. Tällöin teksti olisi voinut olla myös huomattavasti lyhyempi.
”Silmätysten kamelikurjen kanssa” -jutun avaus on hieno, hauska ja yllättävä yhtä aikaa. Kuva on juuri oikea valinta jutun avaukseen ja isoon kokoon. Otsikko olisi voinut olla piirun verran vähemmän kirjaimellinen tulkinta kuvasta. Hienoa, että kuvareportaasille on annettu kaksi aukeamaa, kuvat saavat ansaitsemansa tilan ja lehden rakenteessa on enemmän jytyä. Kuvat ja kuvavalinnat toimivat reportaasina, näkökulmat vaihtuvat kaukaa lähelle, henkilöistä tapahtumiin ja yksityiskohtiin.
Toiseksi viimeinen Media-aukeama on sisällöltään ja taitoltaan minulle toimivin ja mielenkiintoisin lehden osio. Palstat on selkeästi mietitty ja osoitettu vinjetein. ”Gradu paketissa” -palsta on lempparini, tiivis ja mielenkiintoinen välipala. Tosin sen ulkoasussa keltaiseen palloon taitettu selitys on isompi ja näyttävämpi kuin palstan vinjetti. Vinjettejä voisikin miettiä näyttävimmiksi, kuvituksen tyyppisiksi toistuviksi elementeiksi.
”Reetta kasvoi rohkeaksi” -jutussa on upea henkilökuva joka toimii myös otsikon kanssa hienosti yhteen. Gallupjuttu toimii formaattina, mutta olisi mukava nähdä joskus erilaisia gallupkuvia! ”Rasisteille ei anneta aihetta syrjintään” -jutun kuva hämmentää, sillä se on hienosti toteutettu kuvituskuva, mutta toimisi ehkä selkeämmin ison, tutkivan jutun avauksena kuin pienemmässä uutisessa. Nyt jutun ja kuvan yhteys jää vähän hämäräksi.
Viimeisen aukeaman ”Siipi-sensei”-jutun otsikko vetää lukemaan ja kuvakin on hauska. Näkökulmaltaan ja rajaukseltaan se on kuitenkin aika saman tyyppinen kuin edellisen aukeaman henkilöjutun kuva. Kuvatyyppien lajikirjosta olisi tässä kohti voinut valita jonkun muunkin vaihtoehdon kuin miljööpotretin, sillä kaikki lehden henkilökuvat ovat samaa lajia. Siipi-sensein pää kanansiivistä muodostuvan sädekehän sisällä?
”Päivähyppyjen pyörteissä” -jutun kuva on kertakaikkisen vaikuttava, klassinen tilanteen tiivistys yhteen kuvaan. Näkökulmalla ja tekniikalla on saatu arkisesta hetkestä kiinni.
Kokonaisuutena lehti on mielenkiintoinen paketti ja visuaalisesti hallittu kokonaisuus. Rakenne on pysynyt jotakuinkin samana viime vuodesta, jolloin lehteä viimeksi luin. Säännöllisesti ilmestyvän lehden rakenteen tulee toki olla toistuva, jotta lukijat tunnistavat juttutyypit. Pieniä uudistuksia tai radikaalimpiakin kokeiluja voisi silti harkita?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti