maanantai 3. joulukuuta 2012

Edith Andersson (11/2012): "Olette parhaimmillanne lyhyissä jutuissa"

Palautteen Utaimen 11/2012 jutuista antoi Iltalehden uutispäällikkö Edith Andersson:

Tässä on elämänne paras palaute, ilmaiseksi.
Luin lehtenne. Se on ammattimaisesti tehty. Taitto formaatissa selkeää ja tasapainoista. Kuvankäyttö tabloidjulkaisulle tavanomaista. Aihevalinnat ovat samoin varmoja, aiheissa hajontaa, kattausta vähän kaikille. Vähän on haettu shokkiarvoa, kauneusleikkauksilla ja transvestiitillä. Kolumneissa näkyvät jo omat äänet, mediasivulla havaittavissa että kirjoittajista kasvaa vankasti toiisten medioiden tekosia jeesustelevia toimittajia.

Kokonaisuudesta jäi sellainen fiilis, että tällainen lehti voisi oikeasti olla olemassa. Oikeassa lehdessä tosin juttujen rytmitykseen olisi kiinnitetty tarkemmin huomiota, nyt tuli tasapaksu ja sitä kautta amatöörimainen fiilis. Aukema, sivu sivu, aukeama... Yhtä kaikki, tällainen voisi olla ja siinäpä se sudenkuoppa piileekin. Miksi ihmeessä nuoret virkeät ihmiset tekevät lehteä, kirjoittavat juttuja, joita jo olemassa olevat elämänrasittamat reumasormiset vihervasemmistolaiset toimittajat pystyvät neljä päivässä, ellei kankkunen ole ylitsevuotava.

Olette parhaimmillanne lyhyissä jutuissa ja palasissa. Vaikka yksikään juttu ei ole ylipitkä, pitemmissä jutuissa fokus pääsääntöisesti menee hukkaan. Juttu kauneuskirutgiasta, transusta ja masentuneesta muuttajasta kuulostaa teistä niin hyvältä idealta, että ette pysähdy miettimään, miten aiheesta saadaan juttu. Olette ihastuneita omaan ideointikykyynne, ja luulette, että aihe on juttu. Se ei ole. Aihe on aihe. Sen jälkeen tarvitaan ideointia, hylkäämistä, laatikon ulkopuolella ajattelua, hikoilemista ja vielä kerran ideointia. Se vaatii miettimistä: miksi ihmeessä kukaan lukisi tämän jutun. Itsensä haastamista: miksi minä haluan haastatella Heikki Kupia? Miksi minä en kaiva tähän ihmistä, jolle on tehty kauneusleikkaus? Miksi uskon, kun Heikki Kupi sanoo, että kauneusleikkauksia tehdään yhä enemmän`Miksi en jumalauta vaadi lukuja pöytään?

Uskaltakaa kysyä haastateltavalta, vaikka aihe olisi kuinka herkkä ja haastateltava haavoilla: mitä sinä tarkoitat tuolla? Ai miten niin sisälläs on asunu nainen, miltä se tuntuu? Ai noloja tilanteita, mitä tarkoitat? Kerro mulle, millaisia ne tilanteet oli. Useimmat lauseet sellaisinaan eivät tarkoita yhtään mitään: ai sua masensi, no mitä sitten, mitä sä sillä tarkoitat. Vaikeat kasvun vuodet, nukuttaa jo, miten sä nyt oot erilainen ku ennen muka.

Ja kun lähdette reportaasikeikalle, miettikää etukäteen, mitä haette. Jos päätätte hakea kronologisessa muodossa kirjoitetun jorinan tapahtumista ajanjaksolla x, voitte jäädä kotiin ja tehdä samaan aikaan jotain hyödyllistä, esimerkiksi silittää tai rakentaa legotaloa.

Vielä neljä asiaa: aina kun voitte välttää tutkijan haastattelua, välttäkää. Ketään ei kiinnosta.
Jos pitää haastatella keski-ikäistä miestä, kysykää itseltänne: olenko tullut alalle haastatellakseni keski-ikäistä pukumiestä, joka istuu pöydän takana ja luettelee saavutuksiaan.
Jos voitte sanoa jonkin asian suoraan, sanokaa.
Lopuksi: älkää kirjoittako ihmisten nimiä väärin. Jos ette onnistu tarkistamaan, että Onnibus-nimisen yrityksen (ei Onnibussi) toimarin nimi on Pekka Möttö (ei Möttönen), mistä voin lukijana olla varma, että olette vaivautuneet tarkistamaan mitään muitakaan faktoja raapustuksiinne? Teillä on pelkkä luotettavuutenne, ei mitään muuta. Älkää rapauttako sitä.

Hyvää joulun odotusta!

Palautteen antaja on Iltalehden uutispäällikkö. Mielipiteet ja näkökulmat ovat kirjoittajan omia, eivätkä ne edusta Iltalehden virallista kantaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti