KOKONAISVAIKUTELMA
Kun silmäilin ensin lehden läpi, ilman että syvennyin erityisesti yksittäisiin juttuihin, minua
miellytti heti lehden ilmavuus ja selkeys. Yksittäiset isot jutut saivat hyvin tilaa, pienemmät
pätkät oli onnistuttu järjestämään siten että sivut eivät näyttäneet sekavilta tai silppuisilta.
Kokonaisuus houkutteli lukemaan ja kuvat olivat mielenkiintoisia. Erityisen ilahduttava oli
neljän sivun uhraaminen kuvareportaasille Vaakon nakista, kuvareppareita kun ei nykyään
näe juuri missään.
SIVU SIVULTA
Kansi
Kannen kuva on koskettava, ainakin minua se liikutti. Naisen katsojaan kohdistuva vakava
katse ja taustalla näkyvät taulut (joista yksi vinossa) sekä vaaleanpunaiset vaatteet, erittäin
hyvä valinta koko lehden kansikuvaksi. Pakottaa etsimään jutun, johon viittaa, ja katsomaan
mistä on kysymys. Rauhallinen ja selkeä taitto, ei mikään shokeeraava, vaan asiallisen
tehokas, viittaa siihen että sisältökin on täyttä asiaa.
Sivut 2–3
Uutisaukeama on järjestetty siten, että kaksi pääjuttua saavat tilaa, ja niitä kehystävät pikkuuutiset ja avauspuheenvuoro. Minun silmääni tällainen selkeys edelleen miellyttää. Jutut ovat
mielenkiintoisia ja tietoa on haettu useiden haastattelujen avulla. Jutun kuvitus on siinä
mielessä hyvä, että siinä ei osoitella ketään etuoikeuksien käytöstä, vaan kuvataan vain
miljöö ja toiminta esimerkkihenkilön kautta. Toisen pääjutun kuva on hauska, kuten lapsikuvat
usein ovat, onnistuvat näyttämään toiminnallisilta, vaikka tyypit vain istuvat pöydän ääressä
syömässä. Pidän siitä, että aukeaman kahdelle kuvalle on annettu tilaa, eikä yritetty turhaan
ympätä mitään lisäkuvia esim. pienten juttujen yhteyteen.
Sivut 4–5
Kiinnostava artikkeli, jossa grafiikalle on annettu iso osa pinta-alasta. Ehkä noin
yksinkertainen graafinen ilmaisu olisi tullut selkeästi esiin hieman pienemmälläkin palstatilalla,
esimerkiksi oikeanpuolisella sivulla, jolloin tekstille olisi jäänyt vielä yksi palsta enemmän
vasemmalla. Vaikka pakko myöntää, että kuvio on toki hyvin havainnollinen ja selkeä ja tuo
asian konkreettiseksi esimerkkitapausten kautta.. Tässä vaan jotenkin tuntuu, että tekstille
olisi voinut suoda enemmän tilaa, grafiikkaosuus jotenkin dominoi kokonaisuutta.
Sivut 6–7
Sivun juttu avustajien hankkimisen vaiheudesta on kerrottu kolmen henkilön kokemuksien
kautta. Asia hahmottuu hyvin, ja tässä mielestäni isot henkilökuvat tukevat tosi hyvin
kirjoitettua tekstiä ja tuovat kuvien kohteet lähelle ja ongelman tajuttavammaksi. Lämmin henki, mukavaa kun ensimmäinen vaikutelma vaikeasta asiasta ei ole ruikuttamisen meininki tai säälittely, vaan arvostavampi kokonaisvaikutelma. Tässä sympaattisenoloiset kuvat näyttelevät tärkeää osaa. Mielenkiintoinen ja tietenkin tämän lehden tekijöitä/lukijoita lähellä oleva myös tuon kesätyöhaku-juttu.
Sivut 8–11
Suosikkijuttuni tässä lehdessä, eikä vain siksi että edustaa kuvarepparin uljasta perintöä,
vaan myös aiheensa ja sen toteutuksen ansiosta. Näyttävä aikakauslehtimäinen avaus, joka
näyttää perustilanteen ja yleiskuvan jutun kohteesta. Melkein kuin suoraan Life-lehden
repparikuvaajan ohjeistuksesta nämä erilaiset kuvatyypit... Seuraava aukeama tarjoaa
herkullisen kuvakimaran eri ihmisistä perinneruoan äärellä. Tällaiseen juttuun sopii hyvin, että
teksti on tiivis, ihmiset saavat puhua ja kuvat kertovat olennaisen tunnelmasta ja toiminnasta.
Kuvia on monta, mutta koska tekstiä ei ole liikaa, toka aukeama onnistuu silti näyttämään
hienosti ilmavasti taitetulta. kaikki yksittäiset kuvat ansaitsevat olla mukana, ja esim. oikean
sivun alakuva on herkullinen, koska se ei tarjoa yltiöromanttista idylliä vaan realistisen
näkymän rojuineen ruosteineen. Vaikka en ole mikään grilliruoan himosyöjä, alkoi tätä
lukiessa tehdä mieli makkaraperunoita, ja vielä lisäksi Pyynikin näkötornin munkkeja...
Sivut 12–13
Tällä aukeamalla on eniten hajanaista sisältöä, mutta sekään ei näytä eikä vaikuta miltään
sietämättömältä tilkkutäkiltä. Jutut mediasta ovat kohdeyleisön huomioonottaen
mielenkiintoisia, vaikka tämä sosiaalisessa mediassa jo viikon vellonut tabloid-gate alkaa
hieman väsyttää. Jokaisen on tietenkin saatava sanoa siihen sanansa, mutta oikeasti, se mitä
siitä ajattelee määräytyy kaiketi vain oman henkilökohtaisen lukukokemuksen kautta. En siis
jaksa tajuta, miksi ei ensin lueta vaikka edes viikko rahassa, maistella ja fiilistellä, ja sitten
vasta analysoida? Mutta tämä on kaiketi fb-twitter-etc-online-ajan mukanaan tuoma asia,
jonka kanssa olemme naimisissa nyt ja ikuisesti ilman ero-oikeutta.
En myöskään hirveästi innostu noista katugallupeista, joissa satunnaisilta ohikulkijoilta
kysytään mielipidettä milloin mihinkin. Aika harvoin kukaan onnistuu sanomaan mitään todella
kiinnostavaa. Mutta tämä kai toimii painetuissa lehdissä jonkinlaisena interaktiivisuuden
korvikkeena. Itse en jaksa niitä lukea.
Sivut 14–15
Kiinnostava juttu aiheesta, joka oli minulle ihan uusi, siis lounasviini ja sen mahdollinen
leviäminen Suomeen jälkijättöisesti. Aika hauska lähestyminen ja monipuoliset haastattelut,
herätti paljon ajatuksia suomalaisesta juomakulttuurista ja sen kohtaamisesta eurooppalaisten
juomatapojen kanssa. Nykyinen malli taitaa olla, että pidetään omat suomalaiset tavat ja
lisätään siihen eurooppalaistyylinen päivittäinen lounas- ja illallisjuominen. Hyvä kuva
haastatellusta, vaikka tietenkin olisi ollut hauska nähdä tässä hiprakkainen lounasseurue
jakkupukuineen...
Tämänkin aukeaman ilmavuus on miellyttävää, ja hyvä että kevyempi aineisto on lopussa omana osionaan. Kuvitus on simppeliydessään ihan hauska, tässäkään ei liikaa kikkailua.
KOKONAISUUS
Kiinnostava lukukokemus, helposti lähestyttävä, selkeä. Kuvat toimivat juttujen kanssa hyvin,
ja kuvareppari oli oikea helmi. En löydä mitään sellaista kritisoitavaa, joka olisi ilmeistä,
varmasti osittain siksi että pidän tällaisesta ilmavasta ja selkeästä asiallisuudesta. Juttujen
aiheet olivat myös kekseliäitä, enkä ole lukenut monia näistä aiheista muista lehdistä, siitä iso
plussa. Kuvallisessa ilmaisussa voisi ehkä olla myös enemmän kokeilevuutta ja rohkeampia
kuvakulmia, jos nyt jotain haluaa väkisin keksiä.
Kirjoittaja on valokuvaaja, joka on erikoistunut kulttuurielämän ja erityisesti musiikkielämän kuvaamiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti