Kansikuva on pysäyttävä, koska lintu katsoo lukijaa suoraan kohti
avuttomana. Kuva toimii myös otsikon kanssa, koska siitä tulee jotenkin avuton
olo. Amatöörit yrittävät auttaa. Kuva on kultaisine leikkauksineen nappiotos,
voisin kuvitella sen minkä tahansa lehden etusivulle. Kiinnostuin myös muista
vinkeistä.
Sivut 2-3. Ensimmäisenä mietin taittoa, vaikka en olekaan
ammattitaittaja. Kuvat ovat mielestäni liian pieniä. Jos tämä sivu olisi sanomalehden
uutisaukeama, lyhyitä pätkiä pitäisi lyhentää selvästi ja vastaavasti sekä
kuvitusta että valokuvaa suurentaa. Myös juttujen hierarkiaa voisi miettiä.
Laittaisin isomman tai paksumman fontin kakkossivun uutiseen.
Kolumni virittää hienosti lukijan Utaimen teemaan ”rikki”.
Kolumnissa on hyvä edetä yksityisestä yleiseen, koska se pitää mielenkiinnon
yllä, kuten tässä. Olisin ainoastaan vaihtanut jutun alun, koska se on vähän
klisee. Olisin lähtenyt liikkeelle rikki menneestä tavarasta.
Uutinen vanhempien sikailusta laivojen yökerhossa on hieno
löytö. Suorastaan harmittelen, etten itse ole törmännyt blogikirjoitukseen.
Tästä voisi hyvin tehdä jutun myös sanomalehteen. Olisitte voineet laittaa
laivayhtiöt vieläkin tiukemmalle jatkokysymyksillä.
Myös uutinen verkkopankkitunnuksista on hyvä bongaus.
Uskomatonta, että tällaista voi vielä tänä päivänä olla. Sisällöllisesti olisin
lähtenyt jutussa kiinalaisopettajan havainnoilla, koska hän on kuvassakin ja
edennyt siitä tähän yleiseen ongelmaan. Lukijan on helpompi hahmottaa ongelma,
jos sen ensin esittää yksittäisen ihmisen kannalta. Muuten molemmat uutiset
ovat oikein hyvää uutiskieltä.
Aukeaman lyhyet uutispätkät eivät tunnu minusta uutisilta,
koska olen lukenut osasta niitä jo aiemmin. Tätä tuntua voisi vähentää uudella näkökulmalla.
Esimerkiksi rikosten vähenemisen voisi otsikoida siten, että vähenikö rikokset
vai valvonta ja pohtia tätä tematiikkaa. Näin juttu tehtiin –osioon laittaisin
toimittajan kuvan. Myös sovittelusta on puhuttu kauan, mutta sitä voisi pohtia
avioerolasten näkökulmasta. Lapsi kiittää, kun aikuiset pääsevät sopuun.
Sivut 4-5 Villit lainsuojattomat
Mahtava aukeama. Pidän otsikosta. Juttu on sopivan lyhyt ja
lähtee liikkeelle tarinasta. Hyvä! Ongelma on tuore, eikä sitä ole käsitelty
julkisuudessa. Juttua olisi parantanut,
jos jutussa olisi mainittu vielä euroissa, paljonko esimerkiksi Alangolle tuli
kuluja lintujen hoitamisesta. Faktalaatikkoon olisi voinut vielä listata, minne
voi ottaa yhteyttä, jos tarvitsee apua loukkaantuneen villieläimen kanssa. Se
sanotaan jutussa, mutta faktalaatikossa voi olla vielä yhteystiedot tai
nettisivut näille toimijoille.
Todella hienot kuvat on mielestäni taitossa laitettu liian
samankokoisiksi. Levittäisin pääkuvan toiselle sivulle ja laittaisin
röntgenkuvan selvästi pienemmällä. Näin aukeamaan tulee ryhtiä.
Sivut 6-7 Orpolapsen koulutus maksaa ravintolaillallisen
verran
Kiinnostuin jutusta, koska itselläni on ollut kummityttö
Intiassa kahdeksan vuotta. Juttu on oikein hienosti rakennettu. Kuvaan olisin
laittanut etualalle valokuvan orpolapsesta, nyt häntä on vaikea erottaa
kuvasta. Olisin ehkä itse vielä listannut faktalaatikkoon tarkemmin neuvoja,
miten kummilapsen voi hankkia.
Rikos rikkoi nuoruuden –juttu on myös oikein hyvin
kirjoitettu. Pidän erityisesti jutun lopetuksesta, koska se on yllättävämpi
kuin sinänsä perinteinen aloitus. Kuvakin on hyvä.
Olisin itse todennäköisesti tehnyt molemmista aukeaman
jutuista aika samanlaiset kuin Utaimessa. Se on ehkä se tuttu ja perinteinen
tapa, mutta arvostellessa mietin, että tämäntapaiset jutut olen lukenut
ennenkin. Mietittäväksi jää, olisiko kaavaa voinut rikkoa. Toisaalta: miksi
keksiä aina uusi pyörä?
Sivut 8-11 Sopivasti valoa
s. 8 - 9 Jälleen huippuvalokuva! Pidän siitä todella paljon.
Taitto on juuri samanlainen, mitä käytämme oman teemalehtemme reportaasin
aloituksessa. Hyvä, että annetaan tilaa loistavalle valokuvalle.
Seuraavan aukeaman
taas mahtavat kuvat on taitossa latistettu liialla samankokoisuudella. Olisiko
kuvista saanut tehtyä tarinan, jos niistä olisi tehnyt esimerkiksi kuvakombon teoksen
aloittamisesta valmiiseen teokseen? Olisin ehkä ryhmitellyt pääosan kuvista
toiselle sivulle ja laittanut tarinan yhden kuvan kanssa kokonaan toiselle
sivulle.
Juttu on hienosti rakennettu ja siinä on kuvailua. Mietin
vain, miksi ihmeessä jutussa ei ole yhtään suoraa sitaattia! Käytän niitä itse
yleensä aina parin kappaleen välein tekstissä, koska ne tuovat vaihtelua ja
helpottavat lukemista. Suorat sitaatit ovat erityisen tärkeitä
henkilöhaastatteluissa. Suorat sitaatit tuovat juttuun aina haastateltavan oman
äänen. Koska jutussa ei nyt niitä ole, lukija jää miettimään, eikö taiteilija
voinut itse puhua. Jutussa korostetaan vammaisen taiteilijan omatoimisuutta,
mutta sitaattien poissaolo korostaa avuttomuutta. Jos taiteilija puhuu
avustajan välityksellä, tämä pitää sanoa jutussa. Tämä ei varmasti ollut
kirjoittajan tarkoitus. Hyvien sitaattien metsästäminen on oleellinen osa
haastattelutilannetta. Vielä etunimen
käytöstä: meillä on periaate käyttää ihmisistä aina sukunimiä. Miettisin,
tuleeko etunimen käytöstä tässä yhteydessä tahaton vaikutelma, että
vammaistaiteilijasta käytetään etunimeä, mutta esimerkiksi Juhani Palmusta
käytettäisiin sukunimeä. Tällaisia ratkaisuja pitää aina miettiä.
sivut 12-13
Juttu valokuvaajien Kollektiivi 4:stä kiinnostaa, koska olen
tehnyt töitä porukasta neljän valokuvaajan kanssa. Olisiko kuvista Timesissa saanut
revinnäistä tms.?
Mitä mieltä -gallup on yllättävä, mikä on suuri plussa,
koska gallup-juttujakin 15 vuotta tehneenä tiedän, että ne yleensä ovat
pakkopullaa. Kansalaisilla on nyt myös mielipiteitä, hyvä niin.
Sivun 13 lyhyet pätkät ovat mielestäni tähän asti melkein lehden
parasta antia. Se osoittaa, että pienikin juttu on tärkeä, kun sen tekee
kunnolla. Jutut ovat minulle uusia tai ne on käsitelty uudella tavalla. Pidin
NHL:n nostosta, kiusaamiskyssäristä ja Ylen kritiikistä. Myös gradutiivistys on
oivaa kamaa. Lisää tällaista!
Kolumni oli ihan hyvästä aiheesta, vaikka en tästä genrestä
olekaan niin kiinnostunut. Vähän kiusaa naisena yleisesti se, että naiset
arvostelevat toisiaan mediassa ja sitten vielä naistoimittaja arvostelee tätä
arvostelua. Vaikka alun perin tarkoitus oli toki hyvä, estää naisten käsittely
vain ulkonäön kautta, vaikkakin kyseiset gaalat keskittyvät juuri ulkonäköön. Kehäpäätelmä!
Pointtini on kuitenkin se, että naiset voisivat joskus tukea ja kehua toisiaan
julkisesti! Ja siitä uutinen!
Sivu 14-15 Kielipoliisijuttu on myös lehden parasta antia.
Kivasti kirjoitettu ja oikeaa asiaa. Liikenneviraston sitaatissa ei ole
puhujaa, se hämää. Sivu 15 on hieno
sivu. Voisi toimia meillä Hyvä elämä –sivuna. Ehkä en ole aivan toivoton
toimittaja, koska löysin kaikki kirjoitusvirheet. Vaikkakin tässä arviossa voi
olla pari kirjoitusvirhettä, koska tein tämän vapaapäivänä hiihtolenkkiä
odotellen…
s. 16
Juttu pyörätuolikoripallosta on kelpo, vaikkakaan ei
erityisen yllättävä. Olisin kaivannut sitaatteja myös pelaajilta, ei vain
valmentajalta. Ihan hyvä ratkaisu, että valmentaja on esitetty ensin lajin asiantuntijana
ja vasta myöhemmin kerrottu, että hänkin on pyörätuolissa.
s. 17
Juttu jää jotenkin ilmaan, koska siinä ei kerrota, mistä
Ajatuksen valo kertoo. Olisin kaivannut lisätietoja, mistä Parkku kirjoittaa,
miksi hän kokee sen niin tärkeäksi jne. Juttutila on pieni, mutta olisin jättänyt
höpinän punkkareista vähemmälle. Vai kirjoittiko Parkku punkista? Kannattaa
miettiä juttua tehdessä lukijan ilmeisiä kysymyksiä ja vastata niihin, koska
lukija hermostuu, jos jotain ilmiselvää tietoa jää puuttumaan.
Kolumni muumioista on ajankohtainen ja hyvin kirjoitettu.
Ehkä jonkinlainen teoria tai arvaus siitä, miksi muumiot kiinnostavat, olisi
voinut viedä kolumnin uudelle tasolle. Kuoleman pelko, kuka ties?
s. 18
Takasivun juliste jättää tulkinnan katsojalle. Viitataanko
tässä jakun avonaisuudella sähköpostien ketjukirjeisiin miehille vai
ajankohtaiseen tabloid-keskusteluun?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti