Utaimen nuoret kirjoittajat voisivat mielestäni olla töissä ammattilaisten rinnalla ihan missä tahansa viikko- tai päivittäisjulkaisussa. Uutisen rakenne on halussa, kirjoittaminen sujuu, ja ideointikykyä näkyy riittävän mielenkiintoisiin omiin aiheisiin. Mutta koska maailma, saati toimittaja, ei ole koskaan valmis, niin luin pyynnöstä uuden Utaimen siihen malliin, että voin antaa palautetta joka tekstistä. En puutu lehden kokonaisrakenteeseen, sillä omista sanomalehtivuosistani on jo 25 vuotta. Yksittäisten juttujen visuaalisuus kuitenkin kiinnostaa, koska televisiossa joutuu kuvaa miettimään koko ajan.
Seuraavanlaista nillittämistä saisitte osaksenne ainakin Ajankohtaisen kakkosen viikkokokouksessa.
Aukeama 2-3
Avaus: Kirjoittaja tavoitti oman ajattelunsa vasta palstan loppupuolella, alkuosa tekstiä oli lähinnä uutiskertausta. Tuo oma oivallus olisi voinut olla koko tekstin lähtökohta: paavien korkea ikä - mitä koko roomalaiskatoliselle kirkolle merkitsee, kun korkeinta valtaa käyttävät vanhukset.
Rasismitutkijat: Ylen julkaisemasta uutisesta olisi voinut ottaa kunnolla askeleen eteenpäin, ja keskittyä tamperelaistutkijoiden kokemaan häirintään. Ylen uutinen oli jo vanha uutinen, omaan jatkonäkökulmaan olisi voinut luottaa enemmän. Häirinnästä olisi myös pitänyt pyytää konkreettisia esimerkkejä. Miten tutkijoita oikein on häiritty? Esim. muutama nettisolvauksen sitaatti juttuun mukaan?
Nimetön työnhaku: Onko Helsinki jo aloittanut, vai vasta aloittamassa nimettömän työnhaun kokeilun Nuorisoasiainkeskuksessa? Uutinen jää heti alkuun faktoiltaan epätäsmälliseksi, vaikka sinänsä on sujuvasti kirjoitettu.
Sammon palelevat lukiolaiset: Puhutteleva kuva! Sammon koulun tehokas ilmastointi pani itseni miettimään sähkönkulutuksen sijaan tuhansia suomalaiskouluja, joissa on sisäilmaongelmia, jopa homehaittoihin asti. Pidän jutun lähtökohdasta: aihetta oli ehdotettu toimitukselle, ja se myös toteutettiin.
Yksityislääkärit: Mikä on uutisen lähde? Mihin taksauutisointi perustuu? Jos uutisen kirjoittaa lähdettä mainitsematta, krediitit menevät kirjoittajille. Seuloivatko Aapo ja Milla koko maan yksityislääkäritaksat, ja malttoivat tiivistää uutissaaliinsa kaksipalstaiseksi uutiseksi…
Lukiolaisten vapaaehtoistyö: Edunvalvontaan liittyvät julkilausumat ovat uutistyön peruskauraa. Pätevästi rakennettu pikku-uutinen.
Mäkkärin työnhaku: Hakijamäärän vertaaminen teatterikorkeaan oli vetävä vertaus aloituksessa. Se oli jopa niin kiinnostava ajatus, että aiheesta olisi voinut lukea pidemmänkin jutun verran: millaiset hakijat mäkkärille lopulta pääsevät? Ketju on leimattu suorastaan paskaduuniksi, mutta sinnepä ei päästäkään noin vain töihin.
Julkisissa sattuu vahinkoja: Halusiko otsikon kirjoittaja saada lukijan pohtimaan housuunkakkaamisen yleisyyttä julkisessa liikenteessä? Onnistui. Ylioppilaslehden kakkagate on tehnyt tehtävänsä.
Miehet ja naiset hoitoon eri syistä: Erityiskiitokset siitä, että nyt on muistettu mainita uutisen lähde, THL!
Aukeama 4 - 5
Yhteissoitto: Mielenkiintoinen näkökulma soitonopiskeluun, ja lyhyeen juttuun on saatu mahtumaan aiheesta kaikki oleellinen. Mutta miksei kuva tue jutun sisältöä? Yhteissoiton ilostahan tässä oli kyse, eikä tavallisesta soittotunnista.
Valopuku: Virkistävä poikkeus iänkaikkisten vanhojen päivä -juttujen joukossa. Tyttöjen valmistelujen kilpavarustelu on viety ihan äärilaitaan, tämä pukuhan alkaa muistuttaa jo Miss Universum -kisojen fantasia-asuja ledeineen ja sähköasennuksineen. Isäkin olisi ollut kiva saada kuvaan myhäilemään tyttären puvulle. Satiinimekko ja sähkötyökalut? Olisiko mekko voitu kuvata hämärässä, valot loistaen?
Paljasjalkakengät: Erinomainen terveysjuttu, jonka kuvat ovat toimiva osa kokonaisuutta. Haastateltava älytty kuvattu jalat edellä, toimii.
Miina Maasola: Utaimessa on todella kauniit kuvat Miinasta tiiliseinää vasten, ja jutun taitto miellyttää silmää. Mutta itse juttu sitten on kyllä melkoinen kliseesitaattien kokoelma ja silkkaa diibadaabaa. Oliko toimittaja tarpeeksi miettinyt etukäteen, miksi juttu tehdään? Miina Maasolan työstä olisi voinut saada kunnon konkretiaa irti oikeanlaisilla kysymyksillä. Jos kysyy liian yleviä, saa yleviä ja ympäripyöreitä vastauksia. Maasola on kahdessa ensi-iltaelokuvassa, ja hänellä on myös yksi päärooleista Kolmen naisen kohtauksissa Teatteri Siperiassa. Tiedän, että tuon roolin rakentamisessa oli ainutlaatuinen työprosessi. Näistä olisi pystynyt repimään irti kunnon puhetta työnteosta. Ja vielä viimeinen haaste jutun tekijälle: olitko nähnyt Miinan elokuvat, jotka mainitsit? Kun tekee henkilöjuttuja, kannattaa nähdä vaivaa taustoihin. Jos tekee juttua kirjailijasta, on syytä lukea muutama kirja. Ja jos tekee juttua näyttelijästä - kannattaa mennä teatteriin tai elokuviin, ja nähdä omin silmin, kuinka tämä työskentelee.
Gradua vaille valmis: Yliopistolta luulisi löytyvän numerofaktaa keskeneräisten gradujen määrästä? Nyt jutussa oltiin liikkeellä mutulla ja löyhillä esimerkeillä. Yliopistolla on tarve saada opiskelijat valmistumaan entistä reippaammin, ja tukiryhmiä aloitellaan, mutta Vesa Korhonen olisi pitänyt pistää tiukille, ja vaatia häntä kertomaan kuinka moni todella siihen isoon g:hen kompastuu Tampereen yliopistossa. Numeroissa voisi piillä suorastaan uutinen.
Aukeamat 8 - 11
Vieras iholla: Hyvä aihe, hyvät kuvat. Tähän juttuun sopi näkökulmana toimittajan oma ääni: miltä tuntuu olla tyhjä kangas, maalaamaton taulu. Jutun toinen päähenkilö on kuitenkin bodypaintingin Suomen mestari Elina Kymäläinen, eikä toimittaja ymmärrettävästi voinut tätä seikkaa sivuuttaa. Lopputulos ei sitten ollutkaan täysin tasapainossa, koska samassa jutussa haluttiin esitellä myös taiteilijaa ja bodypaintingia, eikä pysytty ingressissä luvatussa näkökulmassa. Olisiko ongelma ratkennut, jos toimittajan iholle olisi päästetty tuntemattomampi bodypaintingin tekijä? Tekstissä pidin erityisesti ilmaisusta: “kimallan kuin my little pony.”
Aukeama 12 - 13 Media
Tuomas Enbuske: Hauska idea ja toteutus. Seurantaan saatu tiivistettyä Suomen twitter-paavista kaikki olennainen. Suorastaan minihenkilökuva!
Steven Seagal: Lystikäs pikku havainto maailmanmenosta, mutta mikähän mahtaa olla Utaimen lähde…
Avokado-pasta: Hyvää perustyötä. On havainto, että pastahitin täytyy näkyä myös kaupoissa, ja on osattu esittää oikeat kysymykset oikeille henkilöille.
Tappajatiaiset: Suomen kieleen on saatu taas uusi termi. Tappajatiaiset ovat olleet tappokamaa netissä, ehdoton poiminta palstalle.
Katukriitikot: Ajankohtainen gallup-aihe, josta jokaisella varmasti mielipide. Nappivalinta.
Gradu paketissa: Tässäpä täsmällinen, ja palstan kriteerit täydellisesti täyttävä puristus S/M-ilmiöstä..
Lämpenee: Euroviisupisteitä odotellessa! Näinhän tämä on nähtävä.
Mediapeliä: Tällaista tilastotietojen havainnollistamisen kykyä tarvitaan toimittajan työssä jatkuvasti. Tästä sopii jatkaa.
Aukeama 14 - 15
Olipa kerran aikuinen: Erinomainen otsikko, ja johdanto juttuun, kuvat tukevat kokonaisuutta. Rakenteen dramaturgia toimii, ja Erkki Cannelinin kokemus kuljettaa satutuokion kulkua. Hänen ilmeensä valokuvassa todistaa, kuinka satu kolahtaa jopa aikuiseen mieheen.
Salaiset rakkaudenjulistukset: Oivallinen vertaus netti - puunrungot/puistonpenkit, ja löydetty ainakin minut yllättänyt nettisaitti. Enpä tiennyt moisesta. Jutun alapuolelle taitettu rakkauskalenteri täydentää Utaimen ilmestymispäivän rakkaudenhuuruisen Valentinus-tematiikan.
Näin koin: Mainio kolumni nuoren miehen yllättävästä korkeakulttuurikokemuksesta. Lukijan mielessä oli HS Kuukausiliitteen Ilkka Malmbergin taannoinen yritys ymmärtää korkeakulttuuria Kaija Saariahon musiikin muodossa. Aapo Laakso koki katarsiksen, toisin kuin vanhempi kollegansa. Ja lopussa vielä kiitokset äidille… ahh.
Salla Paajanen on tv-toimittaja YLE:n Ajankohtaisessa kakkosessa. Hän on työskennellyt uutis- ja ajankohtaistoimittajana YLE:ssä ja MTV3:ssa yhteensä 25 vuotta. Uransa hän aloitti vuonna 1982 sanomalehti- ja radiotoimittajana. Salla Paajanen on saanut Bonnierin suuren journalistipalkinnon vuoden 2010 journalistisesta teosta, oltuaan A2 Homoillan käsikirjoittaja ja toimittaja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti