Utaimen 4/2013 kuvat arvioi Helsingin Sanomien Teema-toimituksen kuvatoimittaja Hanne Salonen:
Sivu 1
Kansi on raikas ja siinä on hyvät värit. Rajaus toimii, lähikuva on tehokas.
Onko nuolet sävytetty kuvan mukaan vai onko teillä käytössä vakiovärit? Kansi vaikuttaa huolitellulta ja harkitulta.
(Oma huomioni kiinnittyy hieman liikaa keltaiseen mötikkään. Onko hylkeellä tutti vai intuboidaanko sitä? Tai ehkä se on hengityskoneessa? Vastaus selvisi kyllä sisällä.)
Aukeama 2–3
Aukeama on ankeahko ja harmaa. (Melkein samalla tavalla, kuin HS:n uutisaukeama on ollut uudistuksen jälkeen ilmettä hakiessaan.)
Mikä on mielestänne aukeaman pääkuva? Voisiko hierarkia olla selkeämpi? Koko ja sommittelukin on molemmissa lähes sama. Hyvä, että taitossa kuvat on kuitenkin laitettu ”vetämään poispäin toisistaan” tai siis suuntaamaan kohti aukeaman ulkoreunoja, niin syntyy hiukan jännitettä.
Tämä on mielestäni lehden tärkein aukeama – lukija päättää, jatkaako hän lukemista vai heittääkö lehden käsistään. Tässä lehdessä kaikki muut aukeamat ovat visuaalisesti vetävämpiä. Onko lehden tavoite olla nimenomaan ja ensisijaisesti uutislehti, vai onko mahdollista joskus nostaa tähän juttua visuaalisista lähtökohdista? Nyt molempien isojen juttujen otsikossa puhutaan nuorista, se rajaa osaltaan lukijakuntaa (ymmärrän toki, että Utaimen lukijoista iso osa on nuoria). Tulee olo, että lehteä tehdessä on ollut kiire, kuten usein varmasti onkin: uutisjutussa on haastateltava, jolta on viety laukku kolme vuotta sitten. Luin jutusta otsikon, ingressin ja kuvatekstin. Mielestäni ne toivat jokainen mielenkiintoisia asioita jutusta esiin. Kuvan takia en kuitenkaan tarttunut juttuun. Onko kuva otettu sellissä? Olisiko ollut mahdollista ideoida kuvausta hieman pidempään? Nyt kuvassa ei ole mitään, mikä linkittäisi sen juttuun visuaalisesti. Kiva, että punainen paita ja sohva kuitenkin tuovat hieman väriä. Siitäkin pinnat kotiin, että kuivaa uutista on yritetty tehdä ihmisen kautta helpommin samastuttavaksi.
Oliko tupakkajutun toimittaja liikkeellä eri aikaan toimittajien kanssa? Sivu olisi saattanut saada räväkämpää ilmettä, jos haastatellut nuoret olisivat suostuneet kuvaan. Kuvaa olisi silloin ehkä voinut sovitella aukeaman pääkuvaksi ja ottaa sillä paineita pois vasemmanpuoleisen sivun kuvalta. Siihen olisi silloin ollut mahdollista sovitella jotain symbolisempaakin. Nyt aukeamasta jää vaikutelma, että kumpikaan kuva ei ollut täysosuma, joten taitossa ei olla uskallettu tehdä ratkaisua pääelementistä. Kokeilitteko lähiksempää rajausta oikeanpuoleisesta kuvasta? Tai oliko stumppiroskiksesta käytettävissä kuvaa, jossa se ei rajaudu? Olisiko se ollut mahdollista laittaa pystynä vastavoimaksi viereisen sivun vaakakuvalle? Tai syvätä ja laittaa isolla ilman taustaa? (En tiedä, onko teillä tehty avausaukeamalla periaatepäätös, ettei käytetä muita kuin kokonaisia kuvia?)
Harmaa palkki tuo kivaa ryhtiä sivuille ja jako isoihin ja pieniin juttuihin on selkeä.
Kolumnikuva on ok.
Alakulmassa ”Näin lehti tehtiin” –palasessa sanotaan, että kuvat on otettu älypuhelimella. En ihan ymmärtänyt, koskeeko teksti vain Isoveli valvoo –juttua, vai myös joitain lehden kuvia?
Aukeama 4–5
Kakkosaukeama lähtee liikkeelle ihan eri teholla kuin ensimmäinen. Pääkuva on selkeä, vahva ja kiinnostava. Katsekontakti tehokas. Mukavaa, että taustallakin on porukkaa. Pidän myös kuvien rinnastuksesta – toisessa kohti, toisessa poispäin katsojasta. Tumman ja kirkkaankin rinnakkaiselo toimii. Tämä on luultavasti aivan turha kommentti, mutta ehkä otsikkoa olisi voinut viilata kuvan kanssa yhteensopivammaksi (se on kyllä itsenäisenä oikein vetävä). Kuvassa ollaan kai luokkahuoneen ulkopuolella kuitenkin. Mutta tämä siis aivan minimaalinen huomio, ei mikään moite.
Oliko pimeästä kuvasta vaihtoehtoja toisella rajauksella? Kuvassa ei sinänsä ole vikaa, mutta sommittelu on lähes identtinen pääkuvan kanssa. Toteutus on kyllä ihan hyvä. Tosin katse hakeutuu helposti kelloon. Ensin aloin miettiä onko jutussa kyse siitä, että netissä viihdytään pikkutunneille?
Olisiko juttu tai Mitä? –laatikko ollut jatkettavissa muutaman rivin verran?
Aukeama 6–7
Tämä on todella riemastuttava aukeama. Pääkuva on tehokas, osuva ja koskettavakin. Mittakaava toimii taas. Lisäkuvakin on jees. Jos nyt jotain pitää sanoa, niin kuvatekstejä olisin vielä pohtinut. Pääkuvan kuvatekstissä puhutaan telttailusta ja se ei linkity kuvaan (syy miksi teltassa ei kuvattu käy ilmi vasta, jos päättää alkaa lukea juttua). Lukijaa helpottaisi myös, jos toisessa kuvatekstissä mainittaisiin, että Musta Lammas on päiväkeskus. Mutta tämä on taas todella, todella pieni asia (menin itse juttuun kuvan, otsikon ja kuvatekstien kautta ja kuvatekstit eivät heti auenneet). Otsikko on hieno.
Lepakkokuva on ilahduttava. Kuvatoimittaja sydäntä lämmittää myös sen huolellinen kreditointi Korkeasaarelle. Kuvaajan nimi tuskin oli sen lisäksi tiedossa?
Aukeama 8–9 ja 10–11
Pääkuva on koskettava (okei, kirjaimellisestikin..) ja kaunis. Kättä jää katsomaan pitkäksi aikaa. Hiha ja kuvan väritkin ovat kuin varta vasten suunnitellut. Mielestäni olisitte kuitenkin rohkeammin voineet luottaa yhden kuvan voimaan avauksessa. Ja seuraavalle sivulle tai aukeamalle sitten n. kolme kuvaa. Nyt kuvia on selvästi liikaa. Koirakuvakin on aivan mainio, mutta muista kuvista olisi riittänyt n. kaksi. Vähempien ruutujen käyttäminen taitossa olisi tuonut niille tehoa. Nyt mukana on jopa kolme kuvaa, joissa hylje on fokuksessa ja ihminen ilman kasvoja sitä hellimässä.
Sivulla 9 VANHUKSET –teksti mielestäni sekoittaa hieman päätä. Ymmärrän toki miksi se on siinä ja visuaalisesti se näyttää hyvältä. Mutta saan lukea ingressin kahteen kertaan ennen kuin ymmärrän, ettei se ole sen alku. Samalla tavalla oli ongelmallinen mielestäni myös sana MAINOSTAMINEN sivulla 5. Muissa kohdissa korostus jostain syystä toimii mielestäni paremmin.
Aukeama 12–13
Gallup- ja kolumnikuvat toimivat. Nassujen rajauksetkin ovat tarpeeksi rohkeita. Venlankin kuva on ihan jees. Kysyittekö, olisiko Venlan saanut kuvata studiossa mikin ääressä, vaikka ”lavastetussakin” tilanteessa? Ei tämäkään huono ole. Taustaakin on ehditty ajatella. (Sitä paitsi se mätsää taas violetin ja keltaisen korostevärin kanssa!)
Sivun 13 Aikakauslehtiotsikko on harhaanjohtava, mutta niin on kai tarkoituskin. Etsin sille katetta koko jutun läpi ja se tulee viimeisellä rivillä.
Hyvä, että aukeamalla on taas selkeä pääkuva. Oikeanpuoleisellakin sivulla oleva pieni kuva on kokonaisuuden kannalta tärkeä – aika harmaata tekstimassaa olisi ilman sitä.
Aukeama 14-15 on todella onnistunut. Pääkuva on vahva ja selkeä ja voimakkaat värit ja kontrastit toimivat monenlaisella paperilla (katselen läpi nettiversiota, niin en näe kuinka paino on oikeassa elämässä sävyjä ja kontrastia kohdellut). Seuraavaksi silmät hakeutuvat voimakkaaseen, suoraan katsekontaktiin. Mielestäni toimii oikein hyvin. Jos nyt jotain mietin, niin molemmat isot kuvat ovat varsin ”kohtisuoraan” lukijan suuntaan. Mutta se ei mielestäni tässä haittaa. Neitokaistakaan ei ole sommiteltu ihan yhtä symmetrisesti kuin pelimasiinaa.
Kolumnikuva sekin hyvä.
Takasivu
Juliste toimii hyvin takakannessa. Muualla lehdessä sen sijaan ei tainnut kuvituksia olla. Onko se tietoinen linjanveto vai sattumaa? Tai tekijän puutetta?
Erityisen iloinen olin lehden monipuolisesta ikä- ja sukupuolijakaumasta. Siitä huolehtiminen unohtuu ainakin meillä jokapäiväisen kiireen keskellä luvattoman helposti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti