Kansi: Kannen kuvassa hyvä meininki, karvanaama hiessä vie jo pitkälle, mutta journalismi on aina kuvan ja tekstin symbioosi. Kannen perusteella, ilman tekstin nopeaa lukemista voisi luulla että äijä on vaikka saunassa, sekin sopisi hiki-teemaan. Tekstissäkin sanotaan että mies läimii bassoaan, missä basso? Kaikkea ei aina tarvitse näyttää, mutta kenties Punkkiklubin kansijutussa voisi täräyttää vähän laajempaa näkymää rokkikukkoiluun. Etenkään, kun sivun 16 jutussakaan ei ole ainuttakaan artistikuvaa. Kannen vinkkaus menee siis vähän huti, vaikka onkin hikinen. Ja hikinen on aina hyvä. Mikäli kannessa olisi todellakin läimitty sitä bassoa, sisäsivun kuvakiima klubin vieraiden kanssa olisi ollut erittäin luonnollinen jatkumo kannelle. Sivun 16 ingressissä puhutaan soivasta räpistä ja punkista, yksi kuva olisi voinut olla artistista etenkin kun kansi menee aiheesta vähän huti. Muutoin sivun 16 räkäinen meininki potkii oikeinkin hyvin ja pääkuvaksi on valittu loisto-otos hempeilystä.Meininki ainakin vaikuttaa autenttiselta ja se on helppo uskoa. Olisin saattanut hakea kuviin vähän raffimpaa käsittelyä, pääkuvassa pieni heikurointi ei olisi tehnyt pahaa, koska kuvan yläkulmassa joku miekkonen huitoo käsillään aivan lähellä ruudun reunaa, se vetää aina katsojan huomiota. Salama paljastaa paljon, joskus liikaa, jolloin keskittyminen nuoreen lempeen häiriintyy hieman.
2-3 Kuvituskuvia. Sivun 2 kauppakuva on napattu noin silmien tasolta, asiakaspalvelija katsoo suoraan kameraan ja viikkaa paitoja, ilmeisesti kuvaajan käskystä. Luonnollisestikaan kuvaa varkaudesta ei kovin herkästi saa, eikä sitä luonnollisesti kannata lavastaakaan. Kuvituskuvan ongelma on usein se, että se on hemmetin tylsä. Kuten tälläkin kertaa. Oikeaoppisesti kuvaaja on keksinyt jotain tekemistä kuvaan, pönötys on unohdettu, mutta kuva on silti pönötys. Ongelma tylsyydestä aiheutuu siitä että kuva on otettu samalta tasolta, samasta kulmasta josta kaupan asiakas maailman näkee. Pyydä ensikerralla vaikka korkea penkki ja kiiku korkeammalle, pyydä työntekijää viikkaamaan paitoja johonkin hyllyyn, jolloin saat kliffan kuvakulman ja toiminnan suunnatessa ylöspäin saat myös henkilön kasvot kuvaan ilman että hän toljottaa kameraan koska ei muutakaan voi. Tai sitten isket takamuksen lattiaan ja kuvaat sieltä, yllätä aina, etenkin kun aihe on tylsä. En puutu kamera/linssivalintoihin, mutta tässä kuvassa kaikki taustallakin on tarkkaa ja kuvasta tulee täten hieman lattea. Älkää koskaan unohtako että Devil lies in the details, kahden palstan kuva on lehden tason kannalta yhtä tärkeä kuin 8 palstan kuva.
Sivun 3 ovikuva on visuaalisesti ihan tyylipuhdas ja sopii aiheeseenkin, mutta on tylsä ja aika ennalta-arvattava. Toimii kyllä kuvituksena, mutta vaikuttaa että se olisi kuvattu jossain muualla kuin jutun asunnoissa? Matka johonkin TOASin talon rappukäytävään olisi voinut tuoda asiaan sopivan ja mielenkiintoisemman aihekuvan? Myös taloista itsestään saa hienoja kuvia, vaikka ajatus on aluksi tylsä. Kaikki riippuu siitä mihin aikaan ja millaisessa valossa sen kuvaa, aina ei tietenkään ole mahdollisuuksia valita aikaa ja valoa.
4-5 Hyvä kuvituskuva, olisi toiminut toisinkin päin, nyt haluttaa kääntää pää asentoon, johon se ei käänny ;) Hyvää valon ja muodonkäyttöä. Yksinäinen hahmo nurkassa kuvastaa jännittäjää, hän olisi saanut tulla kuvassa paremmin esille, hieman suurempana ja ei niin reunassa, niin idea aukeaisi varmasti jokaiselle.
6 Kuvat vaikuttavat käsittelemättömiltä? Kuva on valmis vasta kun se on käsitelty, kamerasta tullut kuva on kameran viimeistelemä ajatus. Vasta käsiteltynä kuva on kuvaajan näköinen. Käsittely on äärimmäisen tärkeää kuvaajan tyylin ja viimeistellyn kuvan kannalta. Sitä ei voi painottaa liikaa. Henkilön naama on varjossa, eikä sitä ole avattu tarpeeksi. Paras vaihtoehto tietysti olisi katsoa kuvaukselle liikkeestä paikka, jossa valo tulee kasvoille luonnollisesti. Sivulla on myös toinen kuva, siinä on rivi dödöjä. Sen tuoma arvo jutulle on olematon. Pääkuvassa on myyjä, voisiko toisessa kuvassa olla asiakas ja kuvatekstissä hänen ajatuksiaan dödöjen sisällöstä? Tiirailemassa sisältölistausta? Tai sitten ei ollenkaan toista kuvaa?
7 Toimiva foto kauhusta ja sen kuluttamisen riemusta, King yhdistyy varmasti suurella osalla kauhuun ja nekin joilla ei yhdisty, verinen teksti kannessa varmasti hoitelee homman. Synkkä tausta ja hento heikurointi toimii.
8-11 reppari: Nyt potkii! Lehden parasta kamaa tarjoillaan ansiokkaasti neljän sivun verran. Hikeä ja valurautaa otsikko antaa suuria odotuksia kuville ja niissä toistuukin hikinen duunarimeininki.
Aloitusaukeamassa olisin kuitenkin ehdottomasti mehustanut hikisellä kokilla ison kuvan verran, valuraudut olisin jättänyt pienempään kuvaan. Ei tämä ole huono näinkään ja pannu kyllä ilmentää kuumuutta oikeinkin hienosti. Toisella aukeamalla hikoilu toistuu kyllä riittämiin, joten ehkä ratkaisu on hyvä näin. Koko homman keskelle ympätty ruokakuva tuo komean rauhan aukeamalle, kun reunat ovat täynnä toimintaa. 9 kuvan ruokareppari on vaativa keissi, mutta varmasti kiva kuvata ja se näkyy. Ruokakuvassa blini on epätarkka, vaikka koko homman juju on juurikin blinikausi. Aina ei kannata taipua ennalta määrättyihin tapoihin kuvata ruokakuvia, aukon ei aina tarvitse olla aivan auki vaikka bokeh hienon näköistä olisikin. Pisteet kuvaajalle siitä, että kuvissa on riittävästi varianssia, löytyy lähikuvaa kädestä ja laajakanttia valmiista blinistä. Kuvien henkilöt ovat toiminnan tiimellyksessä, eikä pönötyksistä ole tietoakaan, kukaan ei katso kameraan tai seiso toimettomana. Hyvä paketti.
12 ARGH! Sieltä se pönötys sitten tuli, mistä varmasti käy kiittäminen Virkkustakin. Kyseessä on puhtaasti henkilön kautta tehty juttu, jossa Virkkunen sanoo että pitää uskaltaa ottaa kantaa. Kuvaaja on eläkeukon leuan alapuolella, joten tuon ikäisellä herralla alkaa olla jo vaikeuksia tuplaleuan kanssa, vaikka hän sitä yrittääkin imeä sisään. Aina iho ei tottele, silloin kuvaajan pitää astua mukaan. Kuva jossa mies seisoo on kuva seisovasta miehestä, tälle kertaa mies seisoo portaissa. Sekään ei kerro mitään. Mies vieläpä seisoo portaiden alapäässä, eikö hesarin entisen pääjehun pitäisi seisoa yläpäässä? Tai istua? Kai nyt Virkkunenkin istuu kun kuvaaja pyytäisi? Mies on jäykkä kuin rautakanki, joten ehkä persauksen iskeminen maahan olisi auttanut asiaa. Ja kun juttu rakentuu henkilöön lähäri ei ole koskaan pahitteeksi. Jos kuvattava ei meinaa rentoutua vaikka kuvaaja pistäisi kaiken peliin niin kannattaa suosiolla mennä lähellä. Kun kuvassa on kasvot, ei jäykkä selkä, hartiat ja pönötys haittaa. Kun ukkelin eristää pelkästään naamaan, jo pyynnöt ”katsotko tuonnepäin, käännytkö vähän näin” tekevät suuria muutoksia kuvaan. Pönötykseen ei auta mikään. EI MIKÄÄN. Kuvissa, joissa joku seisoo tekemättä mitään keskellä ruutua ei yleensä ole mitään, vaikka niitä painettaisiin kirjoihin ja lehtiin, se ei tee niistä kiinnostavia. Kuvaajan vastuu on löytää ihminen sieltä pönötyksestä, ottaa vaikka Virkkusta harteista kiinni ja käännellä. Ei pidä pelätä, mitä enemmän sitoudut kuvattavaan, sitä enemmän hän tietää että yrität parhaasi ja luottaa sinuun. ”Seisotko tuossa, naps naps” ei ole koskaan riittänyt, aina tarvitaan jokin ajatus. Ehkä Virkkusella oli kiire, siinä auttaakin sitten kuvaajan rutiini ja kyky katsoa lähistöltä jokin paikka jossa näyttäisi olevan kiva valo tai tausta. Mikäli Virkkusella ei ole kiire, kannattaa kysyä ukko kävelylle, ”käydäänkö vähän katselemassa mistä löytyisi hyvä valo?” Kuvattavat tuppaavat arvostamaan kun ilmaiset asian niin, että näin pienellä vaivalla tulisi nätimpi kuva.
Sitten pääsemmekin alasivun galluppiin. Jälleen kerran piruun, joka majailee yksityiskohdissa. Kuvissa ihmiset katsovat ruudun reunoille, ilmeisesti selittävät toimittajalle. Se ei välttämättä haittaa, koska ei kameraan toljotuskaan kovin upeaa ole. Mutta usein gallupeissa on ideana se, että ihmisiltä kysytään sama kysymys, joten voisi kuvatkin ottaa sitten yhteen muottiin. Vaikka katse kameraan ja pitkällä putkella, jotta tausta menisi blurriksi. Komea bokeh toisi ehkä pieniin kuviin vähän kauneutta.
14-15 Eläimethän menevät lukijaan aina kuin kuuma veitsi voihin. Se ei siltikään ole ilmainen lounas. Pääkuva on hyvä, siinä on rakkautta ja läheisyyttä, sen vieressä olevassa kuvassa on possu haistelemassa kenkää. Huomaako kukaan miksi pääkuvan viereinen kuva on turhake, tai ainakin väärässä paikassa? Sen kuvan possu on identtisen kokoinen pääkuvan possuun, se on kuvattu samasta kulmasta ja muutenkin on vain possu. Kuva siis toistaa viereisestä kuvasta possun, mutta jättää ihmisen pois. Vierekkäisiin ja aukeaman sisäisiin kuviin kannattaa aina kiinnittää huomiota, vaikka jututkin olisivat eri aiheesta. Samankokoiset ihmiset, tai possut, syövät tehoa kuvilta. Olisin siis ehkä revittänyt pääkuvan vähän isommalla, kasvattanut kahden possun kuvaa hieman ja jättänyt kengännauhapossun pois. Silloin olisi mehusteltu ison kuvan tunteella ja toisessa kuvassa näytetty lukijalle kaksi possua tarkempaa tarkastelua varten. Olisi myös ollut kiva nähdä kuvassa miten possut elävät, hieman laajempikin näkymä toimisi esimerkiksi kolmen palstan fotona Utaimessa aivan hyvin.
16-17 Sivu 16: katso kannen palaute. Sivu 17: Todella hyvä juustofoto, on haettu muutakin kuin juusto ja sumeaa taustaa. On ajatusta ja symbolia ja ihan vain kauniisti kuvattu juusto. Valaisutekninen seikka: kuvan rajaus ja kuvaussuunta on sellainen, että valo menee alueelle jota katsoja ei näe. Käsi kietoo juuston ja näemme siitä melko vähän, kenties asentoja hiomalla eleganssi olisi tullut vielä paremmin esille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti