1. Kansi
– Onnittelut. Kuva on hieno. Otsikossa viitataan lääkärin ja diplomi-insinöörin poikaan, siis älyyn ja lahjakkuuteen, mikä näkyy miehen huolitellussa ulkomuodossa. Ja siinä on se pieni heikkous, josta pienen pieni miinus. Kaveri ei ensisilmäilyllä näytä lainkaan kalastajalta, paremminkin Nokiasta sapattivuottaan viettävältä it-gurulta. Vanhan liiton miehenä olisin kaivannut kuvaan lisää viitteitä kalasta ja kalastuksesta.
2. Sivut 2–3
– Aukeaman parasta antia on Aapo Laakson reipas kolumni ”Kataisen puukotusyrityksestä”. Teksti juoksee hyvin, sisältö vastaa hyvin omaa käsitystäni. Lyhyeen tilaan saatu puristetuksi jäntevä ajatus.
– Tampereen vuokra-asuntosäätiöiden yhdistäminen on napakka juttu. Pari toimittajan peruserhettä on jäänyt. Kyse on takuulla isosta asiasta, mutta ei-tamperelaiselle uutisen merkitys ei avaudu. Toimittajan tulisi kyetä kirjoittamaan uutisen arvo paremmin auki. Mukaan saisi tulla vaikkapa organisaatiokaavio ja faktalaatikko, joka kertoo esimerkiksi, kuinka monesta asunnosta on kysymys ja paljostako rahasta. Ja sitten se toinen, paljon vakavampi: miksi ei ole haastateltu Tampereen kaupungin edustajaa. Miksi ei ole kaivettu sitä virastoa, lautakuntaa tai kaupungin päättävää elintä, joka on moisen päätöksen tehnyt? Varmaankin löytyisi myös dokumentaatiota, esityslistoja, muistioita ja pöytäkirjoja. Näissä jutuissa on hyvän lehtimiestavan mukaista kuulla mahdollisuuksien mukaan eri osapuolia.
– Museoala joutuu pian museoon. Hyvää jutussa on, että siinä on aihetta käsitelty yleisemmin, ei vain Lenin-museon näkökulmasta, jolloin olisi tultu vaarallisen lähelle tekstimainontaa. Näin toteutettuna kainalojuttu toimii ja täydentää käsittelyä. Itse asiassa aihe on sen kokoinen, että taidanpa tarttua siihen itsekin Kalevassa lähipäivinä. Eli uutisnenä on toiminut. Otsikointi olisi saanut olla räväkämpää. Esimerkiksi: Kirjasto kelpaa, museo ei. Näinhän jutun lähteet kertovat. Ja toiseksi, kun museojutun pääkuvana on museo-opas, otsikointi voisi olla henkilöönkäyvempää: ”Yhteislaululla vetoa museoon”. Tai tuon tyyppistä. Lisäksi kannattaa harkita, sopisiko ko. jutun kirjoittamisen otteeksi minireppari paremmin. Nyt tyyli on hyvin asiallinen, joskaan ei kuivakka.
– Reilun kaupungin maineessa oleva Tampere herättää lukijassa kysymyksen, miksi juttu on tehty. Juttua lukiessa saa sen käsityksen, että kirjoittaja hiukan epäilee, liekö kaupunki lainkaan niin reilu kuin väittää. Jutun lähtö Wilson Kirwasta toki herättää kiinnostuksen, mutta pari riviä Kirwan roolista olisi saanut olla lisää. Kirjoittajan taitava kynänkäyttö tekee jutusta sujuvan. Silti istun edelleen toimistossani hieromassa ohimoitani ja kysyn itseltäni, onkohan se Tampere valehdellut olevansa reilu.
– Viimeinen palvelus on TYYLIKÄS reppari, joka kelpaisi sellaisenaan mihin tahansa Suomen päivälehteen. Kirjoittaja onnistuu täydellisesti kuvatessaan krematorionhoitajan työtä. Yksityiskohta kasaan kerätyistä tekonivelistä on kiinnostava, mutta ei lainkaan epäkunnioittava. Samaan sarjaan voi lukea kuvaukset krematorion hajusta. Hyvä tyylitaju on tärkeä ominaisuus toimittajalle, tämä juttu osaltaan todistaa sen.
- Koulun mieskiintiöt on sekin huolellista työtä. Tässäkin kohtaa on kysyttävä, miksi juttu on tehty. Varsinainen uutinen miesten vähyys peruskoulun opettajina ei ole. Sukupuolikiintiöiden lopettamisesta ei ole kulunut pyöreitä vuosia, ilmeisesti mitään tutkimustakaan poistamisen vaikutuksista ei ole tehty. Enkä ole huomannut (voi tosin johtua huonosta ajan seuraamisesta), että jokin erityinen keskustelu aihepiiristä olisi menossa.
– Tehokas kuva, parempi kuin kannessa. Annettu tilaa kunnolla. Vettä näkyy laajasti. Myös otsikon kikkailu toimii. Tässä on jo kalastuksen makua, vaikka verkkoa tai virveliä ei näykään. Kuva olisi täydellinen, kun veneen lattialla näkyisi sätkivä kala tai kaverin kädessä verkon pää.
– Viimeinen palvelus on TYYLIKÄS reppari, joka kelpaisi sellaisenaan mihin tahansa Suomen päivälehteen. Kirjoittaja onnistuu täydellisesti kuvatessaan krematorionhoitajan työtä. Yksityiskohta kasaan kerätyistä tekonivelistä on kiinnostava, mutta ei lainkaan epäkunnioittava. Samaan sarjaan voi lukea kuvaukset krematorion hajusta. Hyvä tyylitaju on tärkeä ominaisuus toimittajalle, tämä juttu osaltaan todistaa sen.
– Koulun mieskiintiöt on sekin huolellista työtä. Tässäkin kohtaa on kysyttävä, miksi juttu on tehty. Varsinainen uutinen miesten vähyys peruskoulun opettajina ei ole. Sukupuolikiintiöiden lopettamisesta ei ole kulunut pyöreitä vuosia, ilmeisesti mitään tutkimustakaan poistamisen vaikutuksista ei ole tehty. Enkä ole huomannut (voi tosin johtua huonosta ajan seuraamisesta), että jokin erityinen keskustelu aihepiiristä olisi menossa.
– Tehokas kuva, parempi kuin kannessa. Annettu tilaa kunnolla. Vettä näkyy laajasti. Myös otsikon kikkailu toimii. Tässä on jo kalastuksen makua, vaikka verkkoa tai virveliä ei näykään. Kuva olisi täydellinen, kun veneen lattialla näkyisi sätkivä kala tai kaverin kädessä verkon pää.
6. Sivut 10-11
7. Sivut 12-13
8. Sivut 14-15
– Oikein komeaa kuvarepparia on menty tekemään. Ja onnistuuhan se – ainakin osaksi. Tietenkin tekstille käytettävä tila on rajattu, ymmärrän sen. Silti repparin pitäisi tuottaa lukijalleen hyvän tovin aikaa vievä kokemus, jolloin sielu matkustaa aiheen mukana. Lukija näkee sielunsa silmin veneen laitaa vasten kiristyvän verkon ja sätkivän kuhan. Tekstin lähtö on ihan oikea. Koska tilaa on vähän, Mustalahti jää henkilönä ohueksi. Siitä miinusta. Ihminen on aina kiinnostava, etenkin kun luvataan tarinaa miehestä, joka on päättänyt toimia toisin kuin akateemiset vanhempansa. Pitäisi kertoa, miksi hän halusi kalastajaksi. Onko kyse ideologiasta? Onko mies erakko? Kapinallinen? Mökkihöperö? Sekopää? Ja mitä hänen lähipiirinsä moisesta ajattelee. Pyhäjärvi ei voi olla niin iso, että siitä kunnon kokoista leipää kalastajalle lohkeaa. Eli henkilö esiin isommin.
– Virkeä aukeama, johon löydetty kiinnostavia puheenaiheita. Mediahuijaukset on aukeaman kruunu. Myös Uutisvuodon letkautuksesta käyty keskustelu on huomattu. Paloja, joista pääsee nopeasti läpi, kuten on tarkoituskin. Myös kolumni sarkastisine heittoineen on mukavaa luettavaa.
8. Sivut 14-15
– Tällä aukeamalla ei voi välttyä vaikutelmalta, että lehdentekijöillä oli puhti kateissa. Tampere on pimeä kaupunki –juttu alkaa tavalla, josta syntyy ajatus, että ”väännänpä nyt tämänkin, kun kerran Utain on saatava painoon”. Pääkuva toimii, mutta alla olevaa pienempää kuvaa on Oulun kaamokseen tottuneella hankaluuksia hahmottaa. Tämä juttu on juuri sellainen, että se vaatisi enemmän kuvia, joko pimeydestä tai niistä valoteoksista, joista kerrotaan.
– Neuletöiden uusi tuleminen sisältää vähän uutistakin. Ainakaan tämän palautteen antaja ei ole Oulussa törmännyt moisiin harrastajapiireihin. Jutussa ei ole vikaa, kuvituksessa on. Tai oikeammin tämäkin kuva on loistava, mutta se viittaa enemmänkin satujumppaan kuin neuleharrastajiin. Älkää, arvoisat lehdentekijät, unohtako otsikon ja kuvan liittoa. Kun haluatte jutussanne viestittää jotakin, kuvan ja otsikon välisen yhteyden puuttuminen tai hämäryys poistaa myös juttunne punaisen langan, jos vertaus tässä kohtaa sallitaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti