tag:blogger.com,1999:blog-91477162090354137772023-11-16T12:45:52.550+02:00Utain-arviot 2012-2013Palautetta viikkolehdestäUtainhttp://www.blogger.com/profile/15189211418231890553noreply@blogger.comBlogger24125tag:blogger.com,1999:blog-9147716209035413777.post-30490454695623151562013-02-18T09:19:00.001+02:002013-02-18T09:19:16.382+02:00Kimmo Penttinen (6/2013): "Rohkeasti lähemmäs!"<br />
<div style="margin: 0px; padding: 0px;">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhsXzsQDMxJrR-L_LEPV0qQyOJJt4aGifyY270gzLdsELgsylHknAIL2wJmFzW5tEIaJqSAhSjrlfeLlOUg3mZpUZ6gV92oL4Wd1dDM43ocznntqJK1HI0oFhDGgdKX0VcK-pTE0hsPmteW/s1600/Utain_2013-06_kansi.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhsXzsQDMxJrR-L_LEPV0qQyOJJt4aGifyY270gzLdsELgsylHknAIL2wJmFzW5tEIaJqSAhSjrlfeLlOUg3mZpUZ6gV92oL4Wd1dDM43ocznntqJK1HI0oFhDGgdKX0VcK-pTE0hsPmteW/s320/Utain_2013-06_kansi.jpg" width="224" /></a></div>
<div style="margin: 0px; padding: 0px;">
<span style="font-family: Tahoma; font-size: x-small;"><b>Utaimen 6/2013 kuvat arvioi Aamulehden ja </b></span><b style="font-family: Tahoma; font-size: small;">Alma aluemedian </b><b style="font-family: Tahoma; font-size: small;">valokuvaaja Kimmo Penttinen:</b></div>
<div style="margin: 0px; padding: 0px;">
<span style="font-family: Tahoma; font-size: x-small;"><br /></span></div>
<div style="margin: 0px; padding: 0px;">
<span style="font-family: Tahoma; font-size: x-small;">Kansi on kuvatarjonnaltaan hyvin tasapainossa. Lähikuva, puolivartalo sekä aihekuva ovat kauniisti omilla paikoillaan.</span></div>
<div style="margin: 0px; padding: 0px;">
<span style="font-family: Tahoma; font-size: x-small;"><br /></span></div>
<div style="margin: 0px; padding: 0px;">
<span style="font-family: Tahoma; font-size: x-small;">Pääelementtinä toimiva pääkuva on myös hyvin rajattu, rauhallinen ja osoittelematta mielenkiintoa herättävä.</span></div>
<div style="margin: 0px; padding: 0px;">
<span style="font-family: Tahoma; font-size: x-small;"><br /></span></div>
<div style="margin: 0px; padding: 0px;">
<span style="font-family: Tahoma; font-size: x-small;">AUKEAMA 2-3:</span></div>
<div style="margin: 0px; padding: 0px;">
<span style="font-family: Tahoma; font-size: x-small;">Kasvot kiinnostavat lukijoita aina. Olisin halunnut nähdä Niina Pietikäisen kasvoillaan. Nyt nimettömän työnhaun kuva on tårta på tårta tekstin kanssa.</span></div>
<div style="margin: 0px; padding: 0px;">
<span style="font-family: Tahoma; font-size: x-small;"><br /></span></div>
<div style="margin: 0px; padding: 0px;">
<span style="font-family: Tahoma; font-size: x-small;">Sammon lukion kuva on muuten hyvä uutiskuva, mutta pieni tarkastelu paljastaa, että taustalla henkilöt ovat käsivarret paljaina. Kuvakulmaan selkeämmin kasvot. Ei takaa vasemmalta.</span></div>
<div style="margin: 0px; padding: 0px;">
<span style="font-family: Tahoma; font-size: x-small;"><br /></span></div>
<div style="margin: 0px; padding: 0px;">
<span style="font-family: Tahoma; font-size: x-small;">AUKEAMA 4-5:</span></div>
<div style="margin: 0px; padding: 0px;">
<span style="font-family: Tahoma; font-size: x-small;">Vilma Rautiaisen kasvot jäävät harmillisesti hiusten peittoon. Rohkeasti lähemmäs.</span></div>
<div style="margin: 0px; padding: 0px;">
<span style="font-family: Tahoma; font-size: x-small;"><br />Paljasjalkakenkä jutun kuvitus toimii. Kuvakulman valinta on poikkeuksellinen ja hyvän apukuvan kanssa se herättää lukijan mielenkiinnon. Hyvä.</span></div>
<div style="margin: 0px; padding: 0px;">
<span style="font-family: Tahoma; font-size: x-small;"><br /></span></div>
<div style="margin: 0px; padding: 0px;">
<span style="font-family: Tahoma; font-size: x-small;">AUKEAMA 6-7: Miina Maasolan kuva on selkeä henkilökuva. Hieman kuvan tekniikkaa miettiessäni jäin ihmettelemään syväterävyysalueen niukkuutta. Onko kyseessä erittäin valovoimainen objektiivi vai onko kuvan etualan syväterävyys tehty Photoshopilla?</span></div>
<div style="margin: 0px; padding: 0px;">
<span style="font-family: Tahoma; font-size: x-small;"><br /></span></div>
<div style="margin: 0px; padding: 0px;">
<span style="font-family: Tahoma; font-size: x-small;">Taka-alalla blur tietenkin toimii. Etuosan blurrausta tulisi vältää, jos kuvakulman valinnalla on tarkoitus johtaa katse kohteeseen miljöötä käyttäen.</span></div>
<div style="margin: 0px; padding: 0px;">
<span style="font-family: Tahoma; font-size: x-small;"><br /></span></div>
<div style="margin: 0px; padding: 0px;">
<span style="font-family: Tahoma; font-size: x-small;">AUKEAMA 8-9:</span></div>
<div style="margin: 0px; padding: 0px;">
<span style="font-family: Tahoma; font-size: x-small;">Tässä syväterävyys toimii, koska kohde on lähellä ja kuvakulma harkittu hyvin. Hieno kuva.</span></div>
<div style="margin: 0px; padding: 0px;">
<span style="font-family: Tahoma; font-size: x-small;"><br /></span></div>
<div style="margin: 0px; padding: 0px;">
<span style="font-family: Tahoma; font-size: x-small;">AUKEAMA 10-11:</span></div>
<div style="margin: 0px; padding: 0px;">
<span style="font-family: Tahoma; font-size: x-small;">Täällä on mielestäni taitollinen ongelma. Muovipäät s.10 etualalla hajottavat kokonaisuuden ja vievät asiaa iholta pois. Yksi selkeä yleiskuva kohteesta ja tekijästä tilalle. Muut kuvat todella tiukkoja lähikuvia ja yksityiskohtia veisivät tarinan iholle paremmin.</span></div>
<div style="margin: 0px; padding: 0px;">
<span style="font-family: Tahoma; font-size: x-small;"><br /></span></div>
<div style="margin: 0px; padding: 0px;">
<span style="font-family: Tahoma; font-size: x-small;">AUKEAMA 12-13:</span></div>
<div style="margin: 0px; padding: 0px;">
<span style="font-family: Tahoma; font-size: x-small;">Enbuske toimii parhaiten syvättynä.</span></div>
<div style="margin: 0px; padding: 0px;">
<span style="font-family: Tahoma; font-size: x-small;">Pidän myös rohkeasti omaan tyyliin piirretystä Seagalista.</span></div>
<div style="margin: 0px; padding: 0px;">
<span style="font-family: Tahoma; font-size: x-small;"><br /></span></div>
<div style="margin: 0px; padding: 0px;">
<span style="font-family: Tahoma; font-size: x-small;">SIVU 14:</span></div>
<div style="margin: 0px; padding: 0px;">
<span style="font-family: Tahoma; font-size: x-small;">Täyttää kuvajournalismin vaatimukset hyvin. Mennään paikalle ja todennetaan asia. Kuvat tukevat hyvin tekstiä ja teksti kuvia. Näistä on todella vaikeata saada ”super” mielenkiintoisia kuvia.</span></div>
<div style="margin: 0px; padding: 0px;">
<span style="font-family: Tahoma; font-size: x-small;"><br /></span></div>
<div style="margin: 0px; padding: 0px;">
<span style="font-family: Tahoma; font-size: x-small;">SIVU 15:</span></div>
<div style="margin: 0px; padding: 0px;">
<span style="font-family: Tahoma; font-size: x-small;">Oikein hyvä kuvituskuva. Hyvä rajaus. Yksinkertaisen konstailematon toteutus.</span></div>
<div style="margin: 0px; padding: 0px;">
<span style="font-family: Tahoma; font-size: x-small;"><br /></span></div>
<div style="margin: 0px; padding: 0px;">
<span style="font-family: Tahoma; font-size: x-small;">SIVU 16:</span></div>
<div style="margin: 0px; padding: 0px;">
<span style="font-family: Tahoma; font-size: x-small;">Loistava idea. Hienoa, että tällaisella visuaalisella suunnittelulla on tällainen areena!</span></div>
<div style="margin: 0px; padding: 0px;">
<span style="font-family: Tahoma; font-size: x-small;"> </span></div>
<div style="font-family: Tahoma; font-size: 13px;">
<br /></div>
</div>
Utaimen arvioijahttp://www.blogger.com/profile/17832785778982094821noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9147716209035413777.post-13102567829749016332013-02-18T09:15:00.001+02:002013-02-18T09:15:45.028+02:00Salla Paajanen (6/2013): "Uutisen rakenne hallussa, kirjoittaminen sujuu"<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhsXzsQDMxJrR-L_LEPV0qQyOJJt4aGifyY270gzLdsELgsylHknAIL2wJmFzW5tEIaJqSAhSjrlfeLlOUg3mZpUZ6gV92oL4Wd1dDM43ocznntqJK1HI0oFhDGgdKX0VcK-pTE0hsPmteW/s1600/Utain_2013-06_kansi.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhsXzsQDMxJrR-L_LEPV0qQyOJJt4aGifyY270gzLdsELgsylHknAIL2wJmFzW5tEIaJqSAhSjrlfeLlOUg3mZpUZ6gV92oL4Wd1dDM43ocznntqJK1HI0oFhDGgdKX0VcK-pTE0hsPmteW/s320/Utain_2013-06_kansi.jpg" width="224" /></a></div>
<b>Utaimen 6/2013 arvioi YLE Ajankohtaisen kakkosen toimittaja Salla Paajanen:</b><br />
<div class="gmail_quote">
<div>
<br /></div>
<div>
Utaimen nuoret kirjoittajat voisivat mielestäni olla töissä ammattilaisten rinnalla ihan missä tahansa viikko- tai päivittäisjulkaisussa. Uutisen rakenne on halussa, kirjoittaminen sujuu, ja ideointikykyä näkyy riittävän mielenkiintoisiin omiin aiheisiin. Mutta koska maailma, saati toimittaja, ei ole koskaan valmis, niin luin pyynnöstä uuden Utaimen siihen malliin, että voin antaa palautetta joka tekstistä. En puutu lehden kokonaisrakenteeseen, sillä omista sanomalehtivuosistani on jo 25 vuotta. Yksittäisten juttujen visuaalisuus kuitenkin kiinnostaa, koska televisiossa joutuu kuvaa miettimään koko ajan. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Seuraavanlaista nillittämistä saisitte osaksenne ainakin Ajankohtaisen kakkosen viikkokokouksessa.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<u>Aukeama 2-3</u></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<b>Avaus</b>: Kirjoittaja tavoitti oman ajattelunsa vasta palstan loppupuolella, alkuosa tekstiä oli lähinnä uutiskertausta. Tuo oma oivallus olisi voinut olla koko tekstin lähtökohta: paavien korkea ikä - mitä koko roomalaiskatoliselle kirkolle merkitsee, kun korkeinta valtaa käyttävät vanhukset. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
<b>Rasismitutkijat</b>: Ylen julkaisemasta uutisesta olisi voinut ottaa kunnolla askeleen eteenpäin, ja keskittyä tamperelaistutkijoiden kokemaan häirintään. Ylen uutinen oli jo vanha uutinen, omaan jatkonäkökulmaan olisi voinut luottaa enemmän. Häirinnästä olisi myös pitänyt pyytää konkreettisia esimerkkejä. Miten tutkijoita oikein on häiritty? Esim. muutama nettisolvauksen sitaatti juttuun mukaan?</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<b>Nimetön työnhaku</b>: Onko Helsinki jo aloittanut, vai vasta aloittamassa nimettömän työnhaun kokeilun Nuorisoasiainkeskuksessa? Uutinen jää heti alkuun faktoiltaan epätäsmälliseksi, vaikka sinänsä on sujuvasti kirjoitettu.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<b>Sammon palelevat lukiolaiset</b>: Puhutteleva kuva! Sammon koulun tehokas ilmastointi pani itseni miettimään sähkönkulutuksen sijaan tuhansia suomalaiskouluja, joissa on sisäilmaongelmia, jopa homehaittoihin asti. Pidän jutun lähtökohdasta: aihetta oli ehdotettu toimitukselle, ja se myös toteutettiin. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
<b>Yksityislääkärit</b>: Mikä on uutisen lähde? Mihin taksauutisointi perustuu? Jos uutisen kirjoittaa lähdettä mainitsematta, krediitit menevät kirjoittajille. Seuloivatko Aapo ja Milla koko maan yksityislääkäritaksat, ja malttoivat tiivistää uutissaaliinsa kaksipalstaiseksi uutiseksi…</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<b>Lukiolaisten vapaaehtoistyö:</b> Edunvalvontaan liittyvät julkilausumat ovat uutistyön peruskauraa. Pätevästi rakennettu pikku-uutinen.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<b>Mäkkärin työnhaku</b>: Hakijamäärän vertaaminen teatterikorkeaan oli vetävä vertaus aloituksessa. Se oli jopa niin kiinnostava ajatus, että aiheesta olisi voinut lukea pidemmänkin jutun verran: millaiset hakijat mäkkärille lopulta pääsevät? Ketju on leimattu suorastaan paskaduuniksi, mutta sinnepä ei päästäkään noin vain töihin. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
<b>Julkisissa sattuu vahinkoja</b>: Halusiko otsikon kirjoittaja saada lukijan pohtimaan housuunkakkaamisen yleisyyttä julkisessa liikenteessä? Onnistui. Ylioppilaslehden kakkagate on tehnyt tehtävänsä. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
<b>Miehet ja naiset hoitoon eri syistä:</b> Erityiskiitokset siitä, että nyt on muistettu mainita uutisen lähde, THL!</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<u>Aukeama 4 - 5</u></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<b>Yhteissoitto:</b> Mielenkiintoinen näkökulma soitonopiskeluun, ja lyhyeen juttuun on saatu mahtumaan aiheesta kaikki oleellinen. Mutta miksei kuva tue jutun sisältöä? Yhteissoiton ilostahan tässä oli kyse, eikä tavallisesta soittotunnista. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
<b>Valopuku</b>: Virkistävä poikkeus iänkaikkisten vanhojen päivä -juttujen joukossa. Tyttöjen valmistelujen kilpavarustelu on viety ihan äärilaitaan, tämä pukuhan alkaa muistuttaa jo Miss Universum -kisojen fantasia-asuja ledeineen ja sähköasennuksineen. Isäkin olisi ollut kiva saada kuvaan myhäilemään tyttären puvulle. Satiinimekko ja sähkötyökalut? Olisiko mekko voitu kuvata hämärässä, valot loistaen?</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<b>Paljasjalkakengät:</b> Erinomainen terveysjuttu, jonka kuvat ovat toimiva osa kokonaisuutta. Haastateltava älytty kuvattu jalat edellä, toimii.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<b>Miina Maasola</b>: Utaimessa on todella kauniit kuvat Miinasta tiiliseinää vasten, ja jutun taitto miellyttää silmää. Mutta itse juttu sitten on kyllä melkoinen kliseesitaattien kokoelma ja silkkaa diibadaabaa. Oliko toimittaja tarpeeksi miettinyt etukäteen, miksi juttu tehdään? Miina Maasolan työstä olisi voinut saada kunnon konkretiaa irti oikeanlaisilla kysymyksillä. Jos kysyy liian yleviä, saa yleviä ja ympäripyöreitä vastauksia. Maasola on kahdessa ensi-iltaelokuvassa, ja hänellä on myös yksi päärooleista Kolmen naisen kohtauksissa Teatteri Siperiassa. Tiedän, että tuon roolin rakentamisessa oli ainutlaatuinen työprosessi. Näistä olisi pystynyt repimään irti kunnon puhetta työnteosta. Ja vielä viimeinen haaste jutun tekijälle: olitko nähnyt Miinan elokuvat, jotka mainitsit? Kun tekee henkilöjuttuja, kannattaa nähdä vaivaa taustoihin. Jos tekee juttua kirjailijasta, on syytä lukea muutama kirja. Ja jos tekee juttua näyttelijästä - kannattaa mennä teatteriin tai elokuviin, ja nähdä omin silmin, kuinka tämä työskentelee. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
<b>Gradua vaille valmis</b>: Yliopistolta luulisi löytyvän numerofaktaa keskeneräisten gradujen määrästä? Nyt jutussa oltiin liikkeellä mutulla ja löyhillä esimerkeillä. Yliopistolla on tarve saada opiskelijat valmistumaan entistä reippaammin, ja tukiryhmiä aloitellaan, mutta Vesa Korhonen olisi pitänyt pistää tiukille, ja vaatia häntä kertomaan kuinka moni todella siihen isoon g:hen kompastuu Tampereen yliopistossa. Numeroissa voisi piillä suorastaan uutinen.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<u>Aukeamat 8 - 11</u></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<b>Vieras iholla:</b> Hyvä aihe, hyvät kuvat. Tähän juttuun sopi näkökulmana toimittajan oma ääni: miltä tuntuu olla tyhjä kangas, maalaamaton taulu. Jutun toinen päähenkilö on kuitenkin bodypaintingin Suomen mestari Elina Kymäläinen, eikä toimittaja ymmärrettävästi voinut tätä seikkaa sivuuttaa. Lopputulos ei sitten ollutkaan täysin tasapainossa, koska samassa jutussa haluttiin esitellä myös taiteilijaa ja bodypaintingia, eikä pysytty ingressissä luvatussa näkökulmassa. Olisiko ongelma ratkennut, jos toimittajan iholle olisi päästetty tuntemattomampi bodypaintingin tekijä? Tekstissä pidin erityisesti ilmaisusta: “kimallan kuin my little pony.”</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<u>Aukeama 12 - 13 Media</u></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<b>Tuomas Enbuske:</b> Hauska idea ja toteutus. Seurantaan saatu tiivistettyä Suomen twitter-paavista kaikki olennainen. Suorastaan minihenkilökuva!</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<b>Steven Seagal</b>: Lystikäs pikku havainto maailmanmenosta, mutta mikähän mahtaa olla Utaimen lähde… </div>
<div>
<br /></div>
<div>
<b>Avokado-pasta</b>: Hyvää perustyötä. On havainto, että pastahitin täytyy näkyä myös kaupoissa, ja on osattu esittää oikeat kysymykset oikeille henkilöille.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<b>Tappajatiaiset</b>: Suomen kieleen on saatu taas uusi termi. Tappajatiaiset ovat olleet tappokamaa netissä, ehdoton poiminta palstalle. </div>
<div>
<b><br /></b></div>
<div>
<b>Katukriitikot:</b> Ajankohtainen gallup-aihe, josta jokaisella varmasti mielipide. Nappivalinta.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<b>Gradu paketissa:</b> Tässäpä täsmällinen, ja palstan kriteerit täydellisesti täyttävä puristus S/M-ilmiöstä..</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<b>Lämpenee</b>: Euroviisupisteitä odotellessa! Näinhän tämä on nähtävä.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<b>Mediapeliä</b>: Tällaista tilastotietojen havainnollistamisen kykyä tarvitaan toimittajan työssä jatkuvasti. Tästä sopii jatkaa.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<u>Aukeama 14 - 15</u></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<b>Olipa kerran aikuinen</b>: Erinomainen otsikko, ja johdanto juttuun, kuvat tukevat kokonaisuutta. Rakenteen dramaturgia toimii, ja Erkki Cannelinin kokemus kuljettaa satutuokion kulkua. Hänen ilmeensä valokuvassa todistaa, kuinka satu kolahtaa jopa aikuiseen mieheen. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
<b>Salaiset rakkaudenjulistukset</b>: Oivallinen vertaus netti - puunrungot/puistonpenkit, ja löydetty ainakin minut yllättänyt nettisaitti. Enpä tiennyt moisesta. Jutun alapuolelle taitettu rakkauskalenteri täydentää Utaimen ilmestymispäivän rakkaudenhuuruisen Valentinus-tematiikan. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
<b>Näin koin</b>: Mainio kolumni nuoren miehen yllättävästä korkeakulttuurikokemuksesta. Lukijan mielessä oli HS Kuukausiliitteen Ilkka Malmbergin taannoinen yritys ymmärtää korkeakulttuuria Kaija Saariahon musiikin muodossa. Aapo Laakso koki katarsiksen, toisin kuin vanhempi kollegansa. Ja lopussa vielä kiitokset äidille… ahh.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<i><br /></i></div>
<div>
<i>Salla Paajanen on tv-toimittaja YLE:n Ajankohtaisessa kakkosessa. Hän on työskennellyt uutis- ja ajankohtaistoimittajana YLE:ssä ja MTV3:ssa yhteensä 25 vuotta. Uransa hän aloitti vuonna 1982 sanomalehti- ja radiotoimittajana. Salla Paajanen on saanut Bonnierin suuren journalistipalkinnon vuoden 2010 journalistisesta teosta, oltuaan A2 Homoillan käsikirjoittaja ja toimittaja</i>.</div>
</div>
Utaimen arvioijahttp://www.blogger.com/profile/17832785778982094821noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9147716209035413777.post-58755263349649948372013-02-11T09:35:00.000+02:002013-02-11T09:35:18.474+02:00Jussi Leinonen (5/2013): "Sieltä se pönötys sitten tuli..."<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjoz9sSvZDndjRmXua_T0_Oz2MhZEolEOKRHcIJN4_WvWKvRRxWGmdWNBYvP8ydDG6Kqp762FXoVhTYWOmdxRIWTr_axIDizvqmjHhPDhl2oLldw01e0mvZ6_Ft1UbFDGgEld5VpOYMKbNn/s1600/Utain_2013-05_kansi.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjoz9sSvZDndjRmXua_T0_Oz2MhZEolEOKRHcIJN4_WvWKvRRxWGmdWNBYvP8ydDG6Kqp762FXoVhTYWOmdxRIWTr_axIDizvqmjHhPDhl2oLldw01e0mvZ6_Ft1UbFDGgEld5VpOYMKbNn/s320/Utain_2013-05_kansi.jpg" width="224" /></a></div>
<b>Utaimen 5/2013 kuvat arvioi Lapin Kansa Jussi Leinonen:</b><br />
<br />
Kansi: Kannen kuvassa hyvä meininki, karvanaama hiessä vie jo pitkälle, mutta journalismi on aina kuvan ja tekstin symbioosi. Kannen perusteella, ilman tekstin nopeaa lukemista voisi luulla että äijä on vaikka saunassa, sekin sopisi hiki-teemaan. Tekstissäkin sanotaan että mies läimii bassoaan, missä basso? Kaikkea ei aina tarvitse näyttää, mutta kenties Punkkiklubin kansijutussa voisi täräyttää vähän laajempaa näkymää rokkikukkoiluun. Etenkään, kun sivun 16 jutussakaan ei ole ainuttakaan artistikuvaa. Kannen vinkkaus menee siis vähän huti, vaikka onkin hikinen. Ja hikinen on aina hyvä. Mikäli kannessa olisi todellakin läimitty sitä bassoa, sisäsivun kuvakiima klubin vieraiden kanssa olisi ollut erittäin luonnollinen jatkumo kannelle. Sivun 16 ingressissä puhutaan soivasta räpistä ja punkista, yksi kuva olisi voinut olla artistista etenkin kun kansi menee aiheesta vähän huti. Muutoin sivun 16 räkäinen meininki potkii oikeinkin hyvin ja pääkuvaksi on valittu loisto-otos hempeilystä.Meininki ainakin vaikuttaa autenttiselta ja se on helppo uskoa. Olisin saattanut hakea kuviin vähän raffimpaa käsittelyä, pääkuvassa pieni heikurointi ei olisi tehnyt pahaa, koska kuvan yläkulmassa joku miekkonen huitoo käsillään aivan lähellä ruudun reunaa, se vetää aina katsojan huomiota. Salama paljastaa paljon, joskus liikaa, jolloin keskittyminen nuoreen lempeen häiriintyy hieman.<br />
<br />
2-3 Kuvituskuvia. Sivun 2 kauppakuva on napattu noin silmien tasolta, asiakaspalvelija katsoo suoraan kameraan ja viikkaa paitoja, ilmeisesti kuvaajan käskystä. Luonnollisestikaan kuvaa varkaudesta ei kovin herkästi saa, eikä sitä luonnollisesti kannata lavastaakaan. Kuvituskuvan ongelma on usein se, että se on hemmetin tylsä. Kuten tälläkin kertaa. Oikeaoppisesti kuvaaja on keksinyt jotain tekemistä kuvaan, pönötys on unohdettu, mutta kuva on silti pönötys. Ongelma tylsyydestä aiheutuu siitä että kuva on otettu samalta tasolta, samasta kulmasta josta kaupan asiakas maailman näkee. Pyydä ensikerralla vaikka korkea penkki ja kiiku korkeammalle, pyydä työntekijää viikkaamaan paitoja johonkin hyllyyn, jolloin saat kliffan kuvakulman ja toiminnan suunnatessa ylöspäin saat myös henkilön kasvot kuvaan ilman että hän toljottaa kameraan koska ei muutakaan voi. Tai sitten isket takamuksen lattiaan ja kuvaat sieltä, yllätä aina, etenkin kun aihe on tylsä. En puutu kamera/linssivalintoihin, mutta tässä kuvassa kaikki taustallakin on tarkkaa ja kuvasta tulee täten hieman lattea. Älkää koskaan unohtako että Devil lies in the details, kahden palstan kuva on lehden tason kannalta yhtä tärkeä kuin 8 palstan kuva.<br /><br />
Sivun 3 ovikuva on visuaalisesti ihan tyylipuhdas ja sopii aiheeseenkin, mutta on tylsä ja aika ennalta-arvattava. Toimii kyllä kuvituksena, mutta vaikuttaa että se olisi kuvattu jossain muualla kuin jutun asunnoissa? Matka johonkin TOASin talon rappukäytävään olisi voinut tuoda asiaan sopivan ja mielenkiintoisemman aihekuvan? Myös taloista itsestään saa hienoja kuvia, vaikka ajatus on aluksi tylsä. Kaikki riippuu siitä mihin aikaan ja millaisessa valossa sen kuvaa, aina ei tietenkään ole mahdollisuuksia valita aikaa ja valoa.<br />
<br />
4-5 Hyvä kuvituskuva, olisi toiminut toisinkin päin, nyt haluttaa kääntää pää asentoon, johon se ei käänny ;) Hyvää valon ja muodonkäyttöä. Yksinäinen hahmo nurkassa kuvastaa jännittäjää, hän olisi saanut tulla kuvassa paremmin esille, hieman suurempana ja ei niin reunassa, niin idea aukeaisi varmasti jokaiselle.<br />
<br />
6 Kuvat vaikuttavat käsittelemättömiltä? Kuva on valmis vasta kun se on käsitelty, kamerasta tullut kuva on kameran viimeistelemä ajatus. Vasta käsiteltynä kuva on kuvaajan näköinen. Käsittely on äärimmäisen tärkeää kuvaajan tyylin ja viimeistellyn kuvan kannalta. Sitä ei voi painottaa liikaa. Henkilön naama on varjossa, eikä sitä ole avattu tarpeeksi. Paras vaihtoehto tietysti olisi katsoa kuvaukselle liikkeestä paikka, jossa valo tulee kasvoille luonnollisesti. Sivulla on myös toinen kuva, siinä on rivi dödöjä. Sen tuoma arvo jutulle on olematon. Pääkuvassa on myyjä, voisiko toisessa kuvassa olla asiakas ja kuvatekstissä hänen ajatuksiaan dödöjen sisällöstä? Tiirailemassa sisältölistausta? Tai sitten ei ollenkaan toista kuvaa?<br />
<br />
7 Toimiva foto kauhusta ja sen kuluttamisen riemusta, King yhdistyy varmasti suurella osalla kauhuun ja nekin joilla ei yhdisty, verinen teksti kannessa varmasti hoitelee homman. Synkkä tausta ja hento heikurointi toimii.<br />
<br />
8-11 reppari: Nyt potkii! Lehden parasta kamaa tarjoillaan ansiokkaasti neljän sivun verran. Hikeä ja valurautaa otsikko antaa suuria odotuksia kuville ja niissä toistuukin hikinen duunarimeininki. <br /><br />Aloitusaukeamassa olisin kuitenkin ehdottomasti mehustanut hikisellä kokilla ison kuvan verran, valuraudut olisin jättänyt pienempään kuvaan. Ei tämä ole huono näinkään ja pannu kyllä ilmentää kuumuutta oikeinkin hienosti. Toisella aukeamalla hikoilu toistuu kyllä riittämiin, joten ehkä ratkaisu on hyvä näin. Koko homman keskelle ympätty ruokakuva tuo komean rauhan aukeamalle, kun reunat ovat täynnä toimintaa. 9 kuvan ruokareppari on vaativa keissi, mutta varmasti kiva kuvata ja se näkyy. Ruokakuvassa blini on epätarkka, vaikka koko homman juju on juurikin blinikausi. Aina ei kannata taipua ennalta määrättyihin tapoihin kuvata ruokakuvia, aukon ei aina tarvitse olla aivan auki vaikka bokeh hienon näköistä olisikin. Pisteet kuvaajalle siitä, että kuvissa on riittävästi varianssia, löytyy lähikuvaa kädestä ja laajakanttia valmiista blinistä. Kuvien henkilöt ovat toiminnan tiimellyksessä, eikä pönötyksistä ole tietoakaan, kukaan ei katso kameraan tai seiso toimettomana. Hyvä paketti.<br /><br />
12 ARGH! Sieltä se pönötys sitten tuli, mistä varmasti käy kiittäminen Virkkustakin. Kyseessä on puhtaasti henkilön kautta tehty juttu, jossa Virkkunen sanoo että pitää uskaltaa ottaa kantaa. Kuvaaja on eläkeukon leuan alapuolella, joten tuon ikäisellä herralla alkaa olla jo vaikeuksia tuplaleuan kanssa, vaikka hän sitä yrittääkin imeä sisään. Aina iho ei tottele, silloin kuvaajan pitää astua mukaan. Kuva jossa mies seisoo on kuva seisovasta miehestä, tälle kertaa mies seisoo portaissa. Sekään ei kerro mitään. Mies vieläpä seisoo portaiden alapäässä, eikö hesarin entisen pääjehun pitäisi seisoa yläpäässä? Tai istua? Kai nyt Virkkunenkin istuu kun kuvaaja pyytäisi? Mies on jäykkä kuin rautakanki, joten ehkä persauksen iskeminen maahan olisi auttanut asiaa. Ja kun juttu rakentuu henkilöön lähäri ei ole koskaan pahitteeksi. Jos kuvattava ei meinaa rentoutua vaikka kuvaaja pistäisi kaiken peliin niin kannattaa suosiolla mennä lähellä. Kun kuvassa on kasvot, ei jäykkä selkä, hartiat ja pönötys haittaa. Kun ukkelin eristää pelkästään naamaan, jo pyynnöt ”katsotko tuonnepäin, käännytkö vähän näin” tekevät suuria muutoksia kuvaan. Pönötykseen ei auta mikään. EI MIKÄÄN. Kuvissa, joissa joku seisoo tekemättä mitään keskellä ruutua ei yleensä ole mitään, vaikka niitä painettaisiin kirjoihin ja lehtiin, se ei tee niistä kiinnostavia. Kuvaajan vastuu on löytää ihminen sieltä pönötyksestä, ottaa vaikka Virkkusta harteista kiinni ja käännellä. Ei pidä pelätä, mitä enemmän sitoudut kuvattavaan, sitä enemmän hän tietää että yrität parhaasi ja luottaa sinuun. ”Seisotko tuossa, naps naps” ei ole koskaan riittänyt, aina tarvitaan jokin ajatus. Ehkä Virkkusella oli kiire, siinä auttaakin sitten kuvaajan rutiini ja kyky katsoa lähistöltä jokin paikka jossa näyttäisi olevan kiva valo tai tausta. Mikäli Virkkusella ei ole kiire, kannattaa kysyä ukko kävelylle, ”käydäänkö vähän katselemassa mistä löytyisi hyvä valo?” Kuvattavat tuppaavat arvostamaan kun ilmaiset asian niin, että näin pienellä vaivalla tulisi nätimpi kuva.<br />
Sitten pääsemmekin alasivun galluppiin. Jälleen kerran piruun, joka majailee yksityiskohdissa. Kuvissa ihmiset katsovat ruudun reunoille, ilmeisesti selittävät toimittajalle. Se ei välttämättä haittaa, koska ei kameraan toljotuskaan kovin upeaa ole. Mutta usein gallupeissa on ideana se, että ihmisiltä kysytään sama kysymys, joten voisi kuvatkin ottaa sitten yhteen muottiin. Vaikka katse kameraan ja pitkällä putkella, jotta tausta menisi blurriksi. Komea bokeh toisi ehkä pieniin kuviin vähän kauneutta.<br />
<br />
14-15 Eläimethän menevät lukijaan aina kuin kuuma veitsi voihin. Se ei siltikään ole ilmainen lounas. Pääkuva on hyvä, siinä on rakkautta ja läheisyyttä, sen vieressä olevassa kuvassa on possu haistelemassa kenkää. Huomaako kukaan miksi pääkuvan viereinen kuva on turhake, tai ainakin väärässä paikassa? Sen kuvan possu on identtisen kokoinen pääkuvan possuun, se on kuvattu samasta kulmasta ja muutenkin on vain possu. Kuva siis toistaa viereisestä kuvasta possun, mutta jättää ihmisen pois. Vierekkäisiin ja aukeaman sisäisiin kuviin kannattaa aina kiinnittää huomiota, vaikka jututkin olisivat eri aiheesta. Samankokoiset ihmiset, tai possut, syövät tehoa kuvilta. Olisin siis ehkä revittänyt pääkuvan vähän isommalla, kasvattanut kahden possun kuvaa hieman ja jättänyt kengännauhapossun pois. Silloin olisi mehusteltu ison kuvan tunteella ja toisessa kuvassa näytetty lukijalle kaksi possua tarkempaa tarkastelua varten. Olisi myös ollut kiva nähdä kuvassa miten possut elävät, hieman laajempikin näkymä toimisi esimerkiksi kolmen palstan fotona Utaimessa aivan hyvin.<br />
<br />
16-17 Sivu 16: katso kannen palaute. Sivu 17: Todella hyvä juustofoto, on haettu muutakin kuin juusto ja sumeaa taustaa. On ajatusta ja symbolia ja ihan vain kauniisti kuvattu juusto. Valaisutekninen seikka: kuvan rajaus ja kuvaussuunta on sellainen, että valo menee alueelle jota katsoja ei näe. Käsi kietoo juuston ja näemme siitä melko vähän, kenties asentoja hiomalla eleganssi olisi tullut vielä paremmin esille.<br />
<br />
Utaimen arvioijahttp://www.blogger.com/profile/17832785778982094821noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9147716209035413777.post-38765315794759599492013-02-10T13:02:00.001+02:002013-02-11T09:28:34.666+02:00Aune Waronen (Utain 5/2013): "Hiki-teema kantaa kokonaisuutta kivasti"<!--[if gte mso 9]><xml>
<o:OfficeDocumentSettings>
<o:AllowPNG/>
</o:OfficeDocumentSettings>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:TrackMoves>false</w:TrackMoves>
<w:TrackFormatting/>
<w:HyphenationZone>21</w:HyphenationZone>
<w:PunctuationKerning/>
<w:DrawingGridHorizontalSpacing>18 pt</w:DrawingGridHorizontalSpacing>
<w:DrawingGridVerticalSpacing>18 pt</w:DrawingGridVerticalSpacing>
<w:DisplayHorizontalDrawingGridEvery>0</w:DisplayHorizontalDrawingGridEvery>
<w:DisplayVerticalDrawingGridEvery>0</w:DisplayVerticalDrawingGridEvery>
<w:ValidateAgainstSchemas/>
<w:SaveIfXMLInvalid>false</w:SaveIfXMLInvalid>
<w:IgnoreMixedContent>false</w:IgnoreMixedContent>
<w:AlwaysShowPlaceholderText>false</w:AlwaysShowPlaceholderText>
<w:Compatibility>
<w:BreakWrappedTables/>
<w:DontGrowAutofit/>
<w:DontAutofitConstrainedTables/>
<w:DontVertAlignInTxbx/>
</w:Compatibility>
</w:WordDocument>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:LatentStyles DefLockedState="false" LatentStyleCount="276">
</w:LatentStyles>
</xml><![endif]-->
<!--[if gte mso 10]>
<style>
/* Style Definitions */
table.MsoNormalTable
{mso-style-name:"Normaali taulukko";
mso-tstyle-rowband-size:0;
mso-tstyle-colband-size:0;
mso-style-noshow:yes;
mso-style-parent:"";
mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;
mso-para-margin-top:0cm;
mso-para-margin-right:0cm;
mso-para-margin-bottom:10.0pt;
mso-para-margin-left:0cm;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-ascii-font-family:Cambria;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:"Times New Roman";
mso-fareast-theme-font:minor-fareast;
mso-hansi-font-family:Cambria;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;}
</style>
<![endif]-->
<!--StartFragment-->
<br />
<div class="MsoNormal">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjoz9sSvZDndjRmXua_T0_Oz2MhZEolEOKRHcIJN4_WvWKvRRxWGmdWNBYvP8ydDG6Kqp762FXoVhTYWOmdxRIWTr_axIDizvqmjHhPDhl2oLldw01e0mvZ6_Ft1UbFDGgEld5VpOYMKbNn/s1600/Utain_2013-05_kansi.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjoz9sSvZDndjRmXua_T0_Oz2MhZEolEOKRHcIJN4_WvWKvRRxWGmdWNBYvP8ydDG6Kqp762FXoVhTYWOmdxRIWTr_axIDizvqmjHhPDhl2oLldw01e0mvZ6_Ft1UbFDGgEld5VpOYMKbNn/s320/Utain_2013-05_kansi.jpg" width="224" /></a></div>
<b>Utaimen 5/2013 arvioi vapaa toimittaja Aune Waronen:</b></div>
<div class="MsoNormal">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><br />Tiivistys. </b>Hiki-teema
kantaa kokonaisuutta, mutta ei kahlitse jokaista juttua liian tiukasti teemaan.
Lehdessä näkyvät eri tekijöiden tassunjäljet, mitä pidän enemmänkin hyvänä
rosoisuutena kuin häiritsevänä epätasaisuutena. Pilkut paikalleen ja pisteitä
pitkien polveilevien lauseiden sijaan. Suomen kielen tarkkuutta ei ole koskaan
liikaa. Napakat otsikot ilahduttavat, ingressimäiset hämmentävät. Uutisen
rakenne kannattaa vääntää omaan selkäytimeen vaikka rautalangasta. Lyhyt juttu
on vain jäävuoren huippu; pinnanalainen osuus pitää tuntea. Avaus ja kolumnit
tuottivat iloa. Ne olivat pääosin helpon näköistä tekstiä, mikä arvattavasti on
vaatinut ajattelua ja karsintaa. Kestäisin vieläkin enemmän yllätyksiä,
persoonallista ilmaisua ja rohkeutta! Arvioin pitkälti omista freelancerin
lähtökohdistani, mutta toki myös lukijana: mitä olisi itse kaivanut juttuun
lisää tai miten sitä olisin muuttanut.</div>
<div class="MsoNormal">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><br />Kansi</b>. Hiki
tihkuu kannen lähikuvasta. Hikinoro toimii tehokkaasti aistien herättäjänä,
mutta rajaus olisi voinut olla väljempi. Vasta kuvatekstistä avautuu missä
tilanteessa profiilin omistaja on. Alahyllyn vinkit tarttuvat hyvin teemaan.</div>
<div class="MsoNormal">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><br />Sivu 2:<o:p></o:p></b></div>
<div class="MsoNormal">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Avaus.</b> Mainio
tiivistys hien syvimmästä olemuksesta ja kiva sukellus kohti sisältöä.. Hyvä
veto on rinnastaa suhtautuminen menneisyyden hikeen ja nykyhikeen. </div>
<div class="MsoNormal">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><br />Kaupat vaihtavat
varkaiden tuntomerkkejä.</b> Otsikko saa odottamaan kohu-uutista yksityisyyden
suojan rikkomisesta, mutta ensimmäisessä puhelainauksessa tarkennetaan, että
keskiössä ovat varkaudet, eivät varkaat. Silti kerrotaan, että verkostossa jaetaan
näpistäjien tuntomerkkejä. Loppuun on kuitenkin haudattu otsikon kumoava väite:
Henkilö ei saa olla tunnistettavissa kuvauksesta. Siis mitä? Kysymykseksi jää
haastatellun myymäläpäällikön huoli siitä, leimautuuko joku viaton kuvauksen
perusteella varkaaksi. Kuva tuntuu näpsäisyltä, ajatus puuttuu.</div>
<div class="MsoNormal">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><br />Tampere haluaa eroon
epäpätevistä sijaisista.</b> Perusuutinen ja ok, mutta tämä otsikko toimisi
paremmin ingressinä. Otsikko voisi zoomata napakasti esimerkiksi ammattilaisten
palkkaamiseen sijaisiksi.</div>
<div class="MsoNormal">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><br />Ummikot tilaavat
muuntohuumeita netistä. </b>Kiinnostava aihe. Uutisen editointi olisi
jäntevöittänyt juttua. Esimerkiksi muuntohuumeiden halpuus on ilmeisen tärkeä
syy aineiden käytön lisääntymiseen, mikä tuleekin esiin puolivälin paikkeilla. Tuttua
varmaan, mutta rakenne on aina hyvä miettiä kärjellään olevan kolmion kautta.
Jos tästä olisi jouduttu napsaisemaan puolet pois tilan vuoksi, olisi ainoaksi
syyksi muuntohuumeiden lisääntymiseen jäänyt se, että niitä on tarjolla enemmän
kuin ennen.</div>
<div class="MsoNormal">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><br />Denguekuume
yleistynyt hurjasti.</b> Lyhyt perusuutinen. Tästä näkynyt muuallakin tietoja
viime aikoina. Tähän jää kaipaamaan faktaa, missä päin maailmaa
denguekuumetapaukset ovat lisääntyneet. Viittaus kaukomatkailuun ei ihan riitä.</div>
<div class="MsoNormal">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><br />Sivu 3:<o:p></o:p></b></div>
<div class="MsoNormal">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Opintopisteet tai
ulos!</b> Hyvä otsikko, houkuttelee heti lukemaan. Napakkaa tekstiä, asiat,
pointti ja tilanne tulevat selväksi. Vielä uskottavampaa olisi ollut, jos
Joonas olisi voinut puhua omalla nimellään. Nimettömyydestä tulee ajatus, että
työskentelyssä opintojen ohella on jotain häpeämistä. Kuvalla, vaikkapa
piirroksella, olisi voinut herkutella. Ovenkahvakuva tuntuu hätäratkaisulta.</div>
<div class="MsoNormal">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><br />Vihaiset linnut
viettelevät.</b> Hyvä, rajattu näkökulma Pirkanmaa-matkailuun.</div>
<div class="MsoNormal">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><br />Tippuri selättää
lääkkeet.</b> Todellisuudesta on tärkeää muistuttaa uusia sukupolvia, hyvä pieni
terveysuutinen.</div>
<div class="MsoNormal">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><br />Tampereen keskusta
paranee yhteistyönä.</b> Tällaisenaan ihan pätevä uutinen aiheesta, josta syntyy
ehkä toiminnan alkaessa kuvajuttu.</div>
<div class="MsoNormal">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><br />Näin lehti tehtiin:
Nyt puhutaan possuista.</b> Mikropossujutun esittely ei vielä ihan iske tässä.</div>
<div class="MsoNormal">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><br />Sivut 4-5:<o:p></o:p></b></div>
<div class="MsoNormal">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Anna jännittäjän
täristä.</b> Lehden puheenaihejuttu, asiallinen ja koskettava. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Fakta ja tunne pääjutussa tasapainossa.
Jännittäjän kokemuksista mennään luontevasti asiantuntijan kommentteihin ja
kokonaisuus etenee hyvin. Mitta on oikea, mitään ei ole liikaa eikä mitään jää
kaipaamaan. Tästä moni tunnistaa itsensä. Faktalaatikossa päällekkäisyyttä
jutun huomioiden kanssa, eli sitä olisi voinut tiivistää. Veeran tarina
konkretisoi tilanteita lisää vähän pitkästi, sitä olisi voinut lyhentää myös.
Kuvaratkaisu on hieno oivallus. Se toimii monella tasolla ja tässä erityisen
upeasti visuaalisen kerronnan kautta. Ylösalaisin<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>käännetyssä kuvassa lattiaan vähän epämääräisesti
heijastuvat ihmiset<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>nostavat
mieleen jännittämiseen liittyviä hetkiä: ’olisin voinut vajota maan alle’,
’olin kuin sumussa’ etc. www-testivinkki avaa juttua laajemmaksi.</div>
<div class="MsoNormal">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><br />Isot odotukset ajavat
omaan huoneeseen.</b> Hikikomori-ilmiöjuttu toimii jännittäjäjutun vierellä ja
avaa kiinnostavasti toiseen kulttuuriin kuuluvan eristäytymisen muodon.</div>
<div class="MsoNormal">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><br />Sivu 6:<o:p></o:p></b></div>
<div class="MsoNormal">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Raikkaus ei ole
alumiinista kiinni. </b>Hyvä aihe, jota on käsitelty viime vuosina aika paljon.
Nyt se käsitellään ylimalkaisesti. Esimerkiksi viittaus sertifiointisymbolien
etsimiseen ja turvallisiin tuotteisiin olisi vaatinut tarkempaa faktaa. Kosmetiikkaneuvojan
lisäksi kommentti olisi ollut hyvä eknokemian tai allergiapuolen
asiantuntijalta. Nettilehden blogissa aiheen otsikko on selvästi kiinnostavampi
ja osuvampi: Himalajan suolaa kainaloissa. Samalla rentoudella olisi voinut
otsikoida tämän. Taas otsikko muistuttaa enemmän ingressiä kuin otsikkoa.<b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><o:p></o:p></b></div>
<div class="MsoNormal">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><br />Sivu 7:<o:p></o:p></b></div>
<div class="MsoNormal">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Kauhu tuo rauhan.</b>
Hyvä otsikko ja kantava juttu, kiteyttää erinomaisesti sen, miksi jotkut
ihmiset tarvitsevat kauhua. Kuvaratkaisu toimii kaikessa yksinkertaisuudessaan.</div>
<div class="MsoNormal">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><br />Sivut 8-11:<o:p></o:p></b></div>
<div class="MsoNormal">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Hikeä ja valurautaa.</b>
Tuore ruokareppari, jossa näkökulma syvenee hienosti lehden teemaan.
Onnistuitte yllättämään: en olisi välttämättä uskaltanut tarjota freenä juttua
blineistä enkä ostajana syttynyt sille. Mutta toimii, sekä kuvat että teksti!</div>
<div class="MsoNormal">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><br />Sivu 12:<o:p></o:p></b></div>
<div class="MsoNormal">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Maailmanparantaja.</b>
Perinteinen, mutta aika pintapuolinen henkilöjuttu mediavaikuttajasta katsoo
taaksepäin. Hyvä, että myös aikaisempien sukupolvien kokemuksesta kysytään.
Kysymyksillä olisi voinut syventää henkilökuvaa. Hiki on varmaan tullut joskus
Hesarin toimituksessakin. Missä tilanteessa? Mistä Virkkunen on kiinnostunut
tänään? Mitä hän löytää esimerkiksi New York Timesista? Valokuva olisi saanut
olla vahva henkilökuva, ei näpsäisy virastotalon (tai vastaavan) portaikossa.
Verkkolehden kuva toimii paremmin.</div>
<div class="MsoNormal">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><br />Katukriitikot.</b>
Gallupissa yleensä ihmiset eivät saa sanotuksi mitään olennaista. Nyt on
kysytty nettitelevision käytöstä. Tässä edes yksi on saatu kritisoimaan:
Netflixin yksipuolinen ja vähäinen tarjonta yllätti. Hyvä.</div>
<div class="MsoNormal">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><br />Sivu 13:<o:p></o:p></b></div>
<div class="MsoNormal">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Kuuden sekunnin
päättymätön videotarina.</b> Kiinnostava ja riittävästi valaiseva juttu
vine-videosovelluksesta. Tästä en tiennyt ennen. Houkuttelee etsimään
lisätietoa ja ehkä kokeilemaan sovellusta itse.</div>
<div class="MsoNormal">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><br />Miksi tosi-tv
–ohjelmia tehdään?</b> Pienen jutun rakenne on onnistunut. Sisään mennään
Iltalehden keskustelupalstan kommentilla: ”Haloo, jo riittää!”. Vastaus tulee
suorasanaisesti selväksi: ohjelmatyyppiä on helppo markkinoida ja ohjelmien
mainostilaa on helppo myydä.</div>
<div class="MsoNormal">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><br />Gradu paketissa.</b>
Opinnäytteen olennainen on saatu hyvin 300 merkkiin.</div>
<div class="MsoNormal">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><br />Lämpenee.</b> Tuore
kakkagate on kiitettävästi mukana, vaikka siitä käydyn keskustelun referointi
jää torsoksi. Uimosen twiittaus ei ollut ehkä kiinnostavinta kommentointia. Pohdinta
klikkailujournalismista, joka yltyi tässä(kin) tapauksessa käsittämättömiin
mittoihin. Sen analyysin olisi toivonut kiinnostavan alan opiskelijoita.</div>
<div class="MsoNormal">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><br />Mediapeliä.</b> Hyvän
näkökulman kolumni, jossa rinnastetaan nykymedia some-intoiluineen murrosikään.
Teksti on jäänyt piirun verran puolitiehen, viimeinen viilaus ja karsinta
puuttuu. Kirkkain viesti puuroutuu paikoin, kun tavaraa ja vertauksia on
liikaa.</div>
<div class="MsoNormal">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><br />Sivut 14-15:<o:p></o:p></b></div>
<div class="MsoNormal">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Lemmikkinä
tuotantoeläin.</b> Sympaattinen eläinjuttu, hauskat kuvat. Pääjutussa
tarkastellaan minipossun asemaa eläinlääkärissä, kainalossa ollaan Särkänniemen
kesäpossujen talvisessa possukarsinassa. Hyvä ratkaisu niin päin, näin juttuun
on saatu muutakin kuin eläinfiilistelyä.</div>
<div class="MsoNormal">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><br />Sivu 16:<o:p></o:p></b></div>
<div class="MsoNormal">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Räkäinen ja hikinen
syntymäpäivä.</b> Perusjuttu rock-klubista, kytkeytyy vähän yllätyksettömästi
teemaan. Teksti on tunnelmoivaa,, mutta kuvat kertovat aika lailla samaa
tarinaa. Visuaaliselta voimaltaan samankaltaisia kuvia on yksi liikaa.</div>
<div class="MsoNormal">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><br />Sivu 17:<o:p></o:p></b></div>
<div class="MsoNormal">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Hikoileva Primadonna
Hollannista.</b> Juusto elää. Toimiva ruokajuttu, joka kytkeytyy teemaan
mainiosti. Hyvä ote käsitellä juustoa kuin henkilöä. Kuvissa on ideaa. Näkökulma
on erikoinen, mutta sopii tähän juttuun. www-linkki hyvä lisä ja syventää
juttua.</div>
<div class="MsoNormal">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><br />Muistilista: Hikisiä
tapahtumia.</b> Hyvä muistutus kulttuurin moninaisuudesta, kiinnostavasti
esiteltyä tarjontaa oopperasta saunaan.</div>
<div class="MsoNormal">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><br />Näin koin:</b> Hyvä
kolumni. Tarkkoja ja punnittuja pointteja sukupuolieroista, niitä vahvistavista
stereotypioista ja taidemuseon vastuusta.</div>
<div class="MsoNormal">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;"><br />Aune Waronen
työskentelee freelancerina maakunnasta valtakunnalliseen mediaan sekä printin
että radion puolella. Teatterikriitikko, kulttuuritoimittaja,
radiodokumentaristi. Lisäksi hän tekee lomituksia paikallislehdessä. FM,
taustalla myös taidekoulu.<o:p></o:p></i></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<!--EndFragment-->Utaimen arvioijahttp://www.blogger.com/profile/17832785778982094821noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9147716209035413777.post-21706470589350373012013-02-04T11:49:00.002+02:002013-02-04T11:49:51.103+02:00Hanne Salonen (Utain 4/2013): "Ilahduin monipuolisesta ikä- ja sukupuolijakaumasta"<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEitA5vuLT4RxibQhaywnOV0-MzSlGcMw2jvt5UPOYQS9Jy1qcpd6CsDuQ2msiJA-sUTV95m000ieSh1uW7L6Fd7UgUJy3x4oFhLvFztiIKsSk5pZXr2735te-MQzBKsTGFo4AI1qU-Viwbq/s1600/Utain_2013-04_kansi.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEitA5vuLT4RxibQhaywnOV0-MzSlGcMw2jvt5UPOYQS9Jy1qcpd6CsDuQ2msiJA-sUTV95m000ieSh1uW7L6Fd7UgUJy3x4oFhLvFztiIKsSk5pZXr2735te-MQzBKsTGFo4AI1qU-Viwbq/s320/Utain_2013-04_kansi.jpg" width="224" /></a></div>
<div style="font-size: 16px;">
<b>Utaimen 4/2013 kuvat arvioi Helsingin Sanomien Teema-toimituksen kuvatoimittaja Hanne Salonen:</b></div>
<div style="font-size: 16px;">
<br /></div>
<div style="font-size: 16px;">
</div>
<div style="font-size: 16px;">
<b>Sivu 1</b></div>
<div style="font-size: 16px;">
Kansi on raikas ja siinä on hyvät värit. Rajaus toimii, lähikuva on tehokas.<br /></div>
<div style="font-size: 16px;">
Onko nuolet sävytetty kuvan mukaan vai onko teillä käytössä vakiovärit? Kansi vaikuttaa huolitellulta ja harkitulta.<br /></div>
<div style="font-size: 16px;">
</div>
<div style="font-size: 16px;">
(Oma huomioni kiinnittyy hieman liikaa keltaiseen mötikkään. Onko hylkeellä tutti vai intuboidaanko sitä? Tai ehkä se on hengityskoneessa? Vastaus selvisi kyllä sisällä.)</div>
<div style="font-size: 16px;">
</div>
<div style="font-size: 16px;">
<br /><b>Aukeama 2–3</b></div>
<div style="font-size: 16px;">
Aukeama on ankeahko ja harmaa. (Melkein samalla tavalla, kuin HS:n uutisaukeama on ollut uudistuksen jälkeen ilmettä hakiessaan.)</div>
<div style="font-size: 16px;">
</div>
<div style="font-size: 16px;">
<br />Mikä on mielestänne aukeaman pääkuva? Voisiko hierarkia olla selkeämpi? Koko ja sommittelukin on molemmissa lähes sama. Hyvä, että taitossa kuvat on kuitenkin laitettu ”vetämään poispäin toisistaan” tai siis suuntaamaan kohti aukeaman ulkoreunoja, niin syntyy hiukan jännitettä.</div>
<div style="font-size: 16px;">
</div>
<div style="font-size: 16px;">
<br />Tämä on mielestäni lehden tärkein aukeama – lukija päättää, jatkaako hän lukemista vai heittääkö lehden käsistään. Tässä lehdessä kaikki muut aukeamat ovat visuaalisesti vetävämpiä. Onko lehden tavoite olla nimenomaan ja ensisijaisesti uutislehti, vai onko mahdollista joskus nostaa tähän juttua visuaalisista lähtökohdista? Nyt molempien isojen juttujen otsikossa puhutaan nuorista, se rajaa osaltaan lukijakuntaa (ymmärrän toki, että Utaimen lukijoista iso osa on nuoria). Tulee olo, että lehteä tehdessä on ollut kiire, kuten usein varmasti onkin: uutisjutussa on haastateltava, jolta on viety laukku <span style="font-style: italic;">kolme vuotta </span>sitten. Luin jutusta otsikon, ingressin ja kuvatekstin. Mielestäni ne toivat jokainen mielenkiintoisia asioita jutusta esiin. Kuvan takia en kuitenkaan tarttunut juttuun. Onko kuva otettu sellissä? Olisiko ollut mahdollista ideoida kuvausta hieman pidempään? Nyt kuvassa ei ole mitään, mikä linkittäisi sen juttuun visuaalisesti. Kiva, että punainen paita ja sohva kuitenkin tuovat hieman väriä. Siitäkin pinnat kotiin, että kuivaa uutista on yritetty tehdä ihmisen kautta helpommin samastuttavaksi.</div>
<div style="font-size: 16px;">
</div>
<div style="font-size: 16px;">
<br />Oliko tupakkajutun toimittaja liikkeellä eri aikaan toimittajien kanssa? Sivu olisi saattanut saada räväkämpää ilmettä, jos haastatellut nuoret olisivat suostuneet kuvaan. Kuvaa olisi silloin ehkä voinut sovitella aukeaman pääkuvaksi ja ottaa sillä paineita pois vasemmanpuoleisen sivun kuvalta. Siihen olisi silloin ollut mahdollista sovitella jotain symbolisempaakin. Nyt aukeamasta jää vaikutelma, että kumpikaan kuva ei ollut täysosuma, joten taitossa ei olla uskallettu tehdä ratkaisua pääelementistä. Kokeilitteko lähiksempää rajausta oikeanpuoleisesta kuvasta? Tai oliko stumppiroskiksesta käytettävissä kuvaa, jossa se ei rajaudu? Olisiko se ollut mahdollista laittaa pystynä vastavoimaksi viereisen sivun vaakakuvalle? Tai syvätä ja laittaa isolla ilman taustaa? (En tiedä, onko teillä tehty avausaukeamalla periaatepäätös, ettei käytetä muita kuin kokonaisia kuvia?)</div>
<div style="font-size: 16px;">
</div>
<div style="font-size: 16px;">
<br />Harmaa palkki tuo kivaa ryhtiä sivuille ja jako isoihin ja pieniin juttuihin on selkeä.</div>
<div style="font-size: 16px;">
Kolumnikuva on ok.</div>
<div style="font-size: 16px;">
</div>
<div style="font-size: 16px;">
<br />Alakulmassa ”Näin lehti tehtiin” –palasessa sanotaan, että kuvat on otettu älypuhelimella. En ihan ymmärtänyt, koskeeko teksti vain Isoveli valvoo –juttua, vai myös joitain lehden kuvia?</div>
<div style="font-size: 16px;">
</div>
<div style="font-size: 16px;">
<br /><b>Aukeama 4–5</b></div>
<div style="font-size: 16px;">
Kakkosaukeama lähtee liikkeelle ihan eri teholla kuin ensimmäinen. Pääkuva on selkeä, vahva ja kiinnostava. Katsekontakti tehokas. Mukavaa, että taustallakin on porukkaa. Pidän myös kuvien rinnastuksesta – toisessa kohti, toisessa poispäin katsojasta. Tumman ja kirkkaankin rinnakkaiselo toimii. Tämä on luultavasti aivan turha kommentti, mutta ehkä otsikkoa olisi voinut viilata kuvan kanssa yhteensopivammaksi (se on kyllä itsenäisenä oikein vetävä). Kuvassa ollaan kai luokkahuoneen ulkopuolella kuitenkin. Mutta tämä siis aivan minimaalinen huomio, ei mikään moite.<br /></div>
<div style="font-size: 16px;">
</div>
<div style="font-size: 16px;">
Oliko pimeästä kuvasta vaihtoehtoja toisella rajauksella? Kuvassa ei sinänsä ole vikaa, mutta sommittelu on lähes identtinen pääkuvan kanssa. Toteutus on kyllä ihan hyvä. Tosin katse hakeutuu helposti kelloon. Ensin aloin miettiä onko jutussa kyse siitä, että netissä viihdytään pikkutunneille?</div>
<div style="font-size: 16px;">
</div>
<div style="font-size: 16px;">
<br />Olisiko juttu tai Mitä? –laatikko ollut jatkettavissa muutaman rivin verran?</div>
<div style="font-size: 16px;">
</div>
<div style="font-size: 16px;">
<br /><b>Aukeama 6–7</b></div>
<div style="font-size: 16px;">
Tämä on todella riemastuttava aukeama. Pääkuva on tehokas, osuva ja koskettavakin. Mittakaava toimii taas. Lisäkuvakin on jees. Jos nyt jotain pitää sanoa, niin kuvatekstejä olisin vielä pohtinut. Pääkuvan kuvatekstissä puhutaan telttailusta ja se ei linkity kuvaan (syy miksi teltassa ei kuvattu käy ilmi vasta, jos päättää alkaa lukea juttua). Lukijaa helpottaisi myös, jos toisessa kuvatekstissä mainittaisiin, että Musta Lammas on päiväkeskus. Mutta tämä on taas todella, todella pieni asia (menin itse juttuun kuvan, otsikon ja kuvatekstien kautta ja kuvatekstit eivät heti auenneet). Otsikko on hieno.<br /></div>
<div style="font-size: 16px;">
</div>
<div style="font-size: 16px;">
Lepakkokuva on ilahduttava. Kuvatoimittaja sydäntä lämmittää myös sen huolellinen kreditointi Korkeasaarelle. Kuvaajan nimi tuskin oli sen lisäksi tiedossa?</div>
<div style="font-size: 16px;">
</div>
<div style="font-size: 16px;">
<br /><b>Aukeama 8–9 ja 10–11</b></div>
<div style="font-size: 16px;">
Pääkuva on koskettava (okei, kirjaimellisestikin..) ja kaunis. Kättä jää katsomaan pitkäksi aikaa. Hiha ja kuvan väritkin ovat kuin varta vasten suunnitellut. Mielestäni olisitte kuitenkin rohkeammin voineet luottaa yhden kuvan voimaan avauksessa. Ja seuraavalle sivulle tai aukeamalle sitten n. kolme kuvaa. Nyt kuvia on selvästi liikaa. Koirakuvakin on aivan mainio, mutta muista kuvista olisi riittänyt n. kaksi. Vähempien ruutujen käyttäminen taitossa olisi tuonut niille tehoa. Nyt mukana on jopa kolme kuvaa, joissa hylje on fokuksessa ja ihminen ilman kasvoja sitä hellimässä.<br /></div>
<div style="font-size: 16px;">
</div>
<div style="font-size: 16px;">
Sivulla 9 VANHUKSET –teksti mielestäni sekoittaa hieman päätä. Ymmärrän toki miksi se on siinä ja visuaalisesti se näyttää hyvältä. Mutta saan lukea ingressin kahteen kertaan ennen kuin ymmärrän, ettei se ole sen alku. Samalla tavalla oli ongelmallinen mielestäni myös sana MAINOSTAMINEN sivulla 5. Muissa kohdissa korostus jostain syystä toimii mielestäni paremmin.</div>
<div style="font-size: 16px;">
</div>
<div style="font-size: 16px;">
<br /><b>Aukeama 12–13</b></div>
<div style="font-size: 16px;">
Gallup- ja kolumnikuvat toimivat. Nassujen rajauksetkin ovat tarpeeksi rohkeita. Venlankin kuva on ihan jees. Kysyittekö, olisiko Venlan saanut kuvata studiossa mikin ääressä, vaikka ”lavastetussakin” tilanteessa? Ei tämäkään huono ole. Taustaakin on ehditty ajatella. (Sitä paitsi se mätsää taas violetin ja keltaisen korostevärin kanssa!)<br /></div>
<div style="font-size: 16px;">
</div>
<div style="font-size: 16px;">
Sivun 13 Aikakauslehtiotsikko on harhaanjohtava, mutta niin on kai tarkoituskin. Etsin sille katetta koko jutun läpi ja se tulee viimeisellä rivillä.</div>
<div style="font-size: 16px;">
</div>
<div style="font-size: 16px;">
<br />Hyvä, että aukeamalla on taas selkeä pääkuva. Oikeanpuoleisellakin sivulla oleva pieni kuva on kokonaisuuden kannalta tärkeä – aika harmaata tekstimassaa <a href="" id="_GoBack" name="_GoBack"></a>olisi ilman sitä.</div>
<div style="font-size: 16px;">
</div>
<div style="font-size: 16px;">
<br />Aukeama 14-15 on todella onnistunut. Pääkuva on vahva ja selkeä ja voimakkaat värit ja kontrastit toimivat monenlaisella paperilla (katselen läpi nettiversiota, niin en näe kuinka paino on oikeassa elämässä sävyjä ja kontrastia kohdellut). Seuraavaksi silmät hakeutuvat voimakkaaseen, suoraan katsekontaktiin. Mielestäni toimii oikein hyvin. Jos nyt jotain mietin, niin molemmat isot kuvat ovat varsin ”kohtisuoraan” lukijan suuntaan. Mutta se ei mielestäni tässä haittaa. Neitokaistakaan ei ole sommiteltu ihan yhtä symmetrisesti kuin pelimasiinaa.</div>
<div style="font-size: 16px;">
</div>
<div style="font-size: 16px;">
<br />Kolumnikuva sekin hyvä.</div>
<div style="font-size: 16px;">
</div>
<div style="font-size: 16px;">
<br /><b>Takasivu</b></div>
<div style="font-size: 16px;">
Juliste toimii hyvin takakannessa. Muualla lehdessä sen sijaan ei tainnut kuvituksia olla. Onko se tietoinen linjanveto vai sattumaa? Tai tekijän puutetta?</div>
<div style="font-size: 16px;">
</div>
<div style="font-size: 16px;">
<br />Erityisen iloinen olin lehden monipuolisesta ikä- ja sukupuolijakaumasta. Siitä huolehtiminen unohtuu ainakin meillä jokapäiväisen kiireen keskellä luvattoman helposti.</div>
Utaimen arvioijahttp://www.blogger.com/profile/17832785778982094821noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9147716209035413777.post-14381266552508846242013-02-03T15:42:00.001+02:002013-02-04T09:22:16.392+02:00Johanna Vehkoo (4/2013): "Kokeilkaa uusia asioita!"<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh9Iz-Hijf5BZ63anrg3HOjjWy3n6KxqTI5EezyH-o3JvgB19bxK7Hwt4X737kOj7vPiW0vXlx2F9A5aguUikiFWMzZvTlL6TjtezJd_mQKsQzytv-m3HdL_T4N4Y8hP0YZE0O8djwWDP5E/s1600/Utain_2013-04_kansi.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh9Iz-Hijf5BZ63anrg3HOjjWy3n6KxqTI5EezyH-o3JvgB19bxK7Hwt4X737kOj7vPiW0vXlx2F9A5aguUikiFWMzZvTlL6TjtezJd_mQKsQzytv-m3HdL_T4N4Y8hP0YZE0O8djwWDP5E/s320/Utain_2013-04_kansi.jpg" width="224" /></a></div>
<b>Utaimen 4/2013 arvioi vapaa toimittaja Johanna Vehkoo:</b><br />
<br />
<b>Yleistä:</b> Opiskelijoiden tekemäksi lehti on kovin konservatiivinen, niin ulkoasultaan, aiheiltaan kuin näkökulmiltaan. Kenties pyritte tällä ammattimaiseen vaikutelmaan, ja onnistutte sikäli, että moni Utaimen jutuista voisi olla yhtä hyvin vaikka Aamulehden juttu. Mutta sehän siinä juuri onkin! Suomalaisesta journalismista puuttuu uskallusta, huumoria ja kekseliäisyyttä. Älkää aloittako uraanne ihan niillä kaikista syvimpään tallotuilla poluilla. Kokeilkaa uusia asioita ja yllättäkää lukijat! <br />
<br />
Utaimen toimitus voisi vaikka kokeilla sellaista, että toimittajille annettaisiin oma seuranta-alue, jonka aihepiireistä pitäisi löytää se tärkein ja kiinnostavin juttu. Tulevaisuuden toimittajien täytyy erikoistua ja osata joitakin asioita todella hyvin. Perushyvä yleisduunari ei enää erotu joukosta, kun kuka tahansa voi välittää informaatiota reaaliajassa.<br />
<br />
Tavanomaisen sanomalehtijournalismin tekemisen oppii aika nopeasti. (Se ei oikeasti ole kovin vaikeata, mutta pidetään tämä toimittajakunnan sisäisenä salaisuutena.) Teistä suurin osa on oppinut sen jo. Siitä eteenpäin seuraavalle askelmalle onkin sitten jo isompi loikka. <br />
<br />
Sitten lehteen. <br />
<br />
<b>Kansikuva hämmentää.</b> Aluksi ei tajua, mitä kuvassa on. Ihminen tämän pörheän kuutin kanssa olisi toiminut kannessa paremmin. Vinkki on kyllä hyvä, ja siitä ymmärtää, mikä kuvassa möllöttää.<br />
<br />
<b>Nuoret vähättelevät rikosten vakavuutta.</b> Hyvä aihe lähtöuutiseksi. Jutussa olisi voinut vielä korostaa sitä, että nuoret joutuvat muita ikäluokkia useammin rikosten kohteiksi, mutta tekevät silti keskimääräistä vähemmän ilmoituksia. Tästä ristiriidasta olisi saanut iskevän ingressin.<br />
Uhri ei pidä laukkuvarkautta "oikeana rikoksena", vaan syyttää itseään. Erikoista. Tähän olisi voinut kiinnittää enemmän huomiota.<br />
Uutistekstissä ei kannata koskaan käyttää sanoja eilen, tänään ja huomenna. Lukija ei välttämättä lue tekstiä juuri "tänään". Käytä mieluummin viikonpäivien nimiä.<br />
<br />
<b>Avaus-kolumnissa</b> oli erinomaisen ajankohtainen ja tärkeä aihe. Lennokki-sana on muuten asian merkitykseen nähden kovin kevyt – huomio, josta saisi myös kolumnin aikaan. Sanan herättämät mielikuvat eivät vastaa tappavaa todellisuutta.<br />
"Itseään kunnioittavat" on tässä tarpeeton ilmaus ja kulunut kielikuva. Näitä pitäisi käyttää ainoastaan, jos sille on oikeasti painava syy.<br />
Kolumnin johtopäätös on "tästä pitää keskustella". Tällaisen kolumnin voi periaatteessa kirjoittaa mistä tahansa kiistanalaisesta kysymyksestä. Sano mieluummin suoraan, mitä mieltä olet.<br />
<br />
<b>Hiustenvärjäyksen</b> ikäraja on jälleen aihe, joka sisältää monelle yllättävän tiedon. Kolmannessa virkkeessä on hankala rakenne. Otanta on sen verran pieni, että ei oikeasti voisi vetää otsikon johtopäätöksiä, mutta tällaisessa leikkimielisessä Tampere-Turku -kisassa se lienee sallittua. <br />
<br />
<b>Röökijuttu</b> on hyvin kirjoitettua peruskamaa. Faktalootassa hyvä kooste tupakkarajoitusten kehityksestä.<br />
<br />
<b>Uutisputki</b> sisältää ihan perushyviä peruspätkiä (tosin paha numerotypo ensimmäisessä lyhyessä), mutta uutisvalinnan kriteerit eivät tule selville. Aihepiireissä on suurta vaihtelua.<br />
<br />
<b>Näin lehti tehtiin:</b> Ilmeisesti koko Utainta ei ole tehty älypuhelimella. Aluksi tästä pätkästä saa tuon käsityksen.<br />
<br />
Miksi juttu <b>kasiluokan kertaajasta</b> on näin lyhyt? Jarmaksen omia ajatuksia olisi voinut kuulla enemmän. Nyt melko raskaalta tuntuva ongelmien kimppu sivuutetaan yhdellä lauseella. Onko toimittajaa nolottanut kysyä lisää vaikeista aiheista? Jos kerran haastateltava on valmis puhumaan, hän todennäköisesti kertoisi enemmänkin. Hänelle voi myös luvata, että jos jostain aiheesta puhuminen tuntuu epämukavalta, ei tarvitse vastata. Toisaalta: miksi juttu on tehty? Onko tämä henkilöjuttu Jarmaksesta (ei oikein) vai onko syynä kenties kertaamisen yleistyminen (ei näytä olevan)? Mikä on jutun pointti?<br />
<br />
<b>Asunnottomuus</b> on aihe, josta ei todellakaan kirjoiteta liikaa. Alussa tuntuu siltä, että asunnottoman elämän vaikeuksia vähätellään, vaikka nämä haastateltavan suusta tulevatkin. Silti voisi kysyä, miten ihminen pysyy hengissä teltassa 30 asteen pakkasilla, vaikka kuinka olisi hyvä makuupussi? Mistä hän saa rahaa ruokaan? Osio, jossa puhutaan ristiriitaisista luvuista, on sekava. Lausejärjestystä muuttamalla se selkiytyisi. Eikö Mara halunnut kertoa sukunimeään?<br />
<br />
Kuvatekstit ovat tällä aukeamalla hyviä. Kuvatekstissä pitäisi aina olla jotakin, mitä jutussa ei kerrota, mutta ei mitään turhanpäiväistä ylijäämää. Kuvateksti tulee usein luettua heti otsikon jälkeen, ja jos se on hyvä, se houkuttaa lukemaan koko jutun.<br />
<br />
<b>Lepakkojuttu</b> on mallikelpoinen uutisteksti, otsikointia myöten.<br />
<br />
<b>Bloggaaja lain rajamailla</b> on aiheensa puolesta lehden kiinnostavimpia juttuja, joten olisin antanut sille enemmän näkyvyyttä. Ilmiön laajuutta olisi voinut kartoittaa. Kuinka paljon tällaista tapahtuu? <br />
<br />
<b>Lumi-robotti.</b> Tämä pyrkii olemaan kuvareppari, mutta siihen ei oikein ole tarpeeksi aineksia, ei tekstissä eikä kuvissa. Uutismaisempi lähestymistapa olisi voinut toimia sittenkin paremmin. Miksi vanhuksista tulee lopussa asiakkaita? Mitä tarkoittaa otsikon sana ensikosketus? Yhden sanan otsikot ovat aniharvoin perusteltuja. Tämä lupaa jotakin herkkää ja viipyilevää, mutta jutun sisältö ei vastaa otsikon tunnelmaa. Älkää tehkö repparia repparin vuoksi. Aiheen ja kuvien pitää kantaa.<br />
<br />
<b>Media-aukeama:</b> Vasta tälle aukeamalle tultuani tajusin, että lehti on rakennettu erilaisten teemojen varaan. Rakenne ei siis oikein käy selväksi. Mutta tämä aukeama on siis vähän niin kuin mini-Journalisti.<br />
<b><br />Äänessä Venla.</b> Perussääntö: aloita sitaatilla ainostaan siinä tapauksessa, että sitaatti on hemmetin hyvä. Tässä tapauksessa sitaatti on juuri ja juuri tarpeeksi hyvä jutun aloitukseksi. Yksi kuviteltu kuulija on kiva ajatus. <br />
<br />
<b>Alma Manun</b> Lapin painotaloon liittyvästä jutusta ei tajua, onko se haastattelu/uutinen vai jonkinlainen mielipidepala. Hyviä pointteja, mutta pidetään kommentit ja uutiset eri paikoissa.<br />
<br />
<b>Urheilujournalismia</b> kritisoiva kolumni on mukavan kärkevä, mutta menee hivenen pitkälle väittäessään, ettei kukaan ole kiinnostunut kriittisistä urheilujutuista. <br />
<br />
<b>Yt-kyssärissä</b> päästetään vastaaja hiukan liian helpolla. Montakohan yt-juttua olen lukenut, joissa puhutaan laadun parantamisesta. Miten niin se laatu paranee, millä keinoin?<br />
<br />
Androgyynistä mallista kaipaisi kuvaa, kun kerran hänen ulkonäöstään kirjoitetaan.<br />
<br />
<b>Kikkerijuttu</b> alkaa kuvailulla, joka on muodoltaan tuttu joka toisesta lehtijutusta. Jotta kuvailu oikeasti toimisi, siinä pitää olla enemmän konkretiaa ja yksityiskohtia. Mikä rokki? Kuka pelaa, kuka voittaa, miten häviäjä ja voittaja reagoivat? Sinänsä on mielenkiintoista, että baariajanviete on myös totista kilpaurheilua.<br />
<br />
<b>Viinikuva</b> on lehden onnistuinen valokuva ja perushyvän jutun olisi voinut myydä Aamulehteen. Mutta miten niin "paitsi ammattilainen myös Suomen paras"? Kai hän nyt ammattilainen on, kun kerran on paras? Suomen paras ingressin kärkeen: Suomen paras sommelier työskentelee Näsinneulassa.<br />
<br />
<b>Näin koin</b> -kolumnissa hyvä pointti viinanjuonnin vaihtoehtoista. Mutta onko tuo otsikko vai ingressi vai mikä? Miksei kolumneissa ole otsikoita?<br />
<br />
<br />
<b>Lopuksi:</b> Selailin pari muutakin Utainta, ja lehdet kyllä osoittavat, että perusasiat ovat aika hyvin hallussa. Nyt on hyvä keskittyä viilaamaan kieltä ja aivan erityisesti juttujen rakennetta. Uutisjutuissa suoraan asiaan, ilman repparimaisia maalailuja. Reppareihin puolestaan lisää konkretiaa. Uskaltakaa kysyä vaikeita ja kriittisiä kysymyksiä. Ennen kaikkea: ottakaa pirun hyvin selvää asioista, joista kirjoitatte. Toimittajan pitää aina tietää aiheestaan paljon enemmän kuin mitä juttuun mahtuu. Hyvä toimittaja osaa suodattaa suurista tietomääristä luotettavan ja olennaisen ja tiivistää sen lukijalle.<br />
<br />
<i>Johanna Vehkoo on vapaa toimittaja, journalistien kouluttaja ja <a href="http://longplay.fi/" target="_blank">Long Playn</a> päätoimittaja. Edellisessä elämässään hän työskenteli kirjallisuustoimittajana Aamulehdessä.</i>Utaimen arvioijahttp://www.blogger.com/profile/17832785778982094821noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9147716209035413777.post-28222263579979700352013-01-25T10:40:00.002+02:002013-01-28T09:20:23.940+02:00Anu Leena Koskinen (Utain 3/2013): "Lukija pitää siitä, että hänet yllätetään"<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEisOmdemonjnsuF0uZne3KyUgE4C7s8GI9bFY1nNwkC91bTMy32rKLZF1ogopS5jZ9t8Im7PwIGrxPtZt74wn_fT8D__Evy7tqFRCxJzCU5LPC02tgME9QT1B58bayzSioeH9XCYdOdX4kj/s1600/Utain_2013-03_kansi.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEisOmdemonjnsuF0uZne3KyUgE4C7s8GI9bFY1nNwkC91bTMy32rKLZF1ogopS5jZ9t8Im7PwIGrxPtZt74wn_fT8D__Evy7tqFRCxJzCU5LPC02tgME9QT1B58bayzSioeH9XCYdOdX4kj/s320/Utain_2013-03_kansi.jpg" width="224" /></a></div>
<b>Utaimen 3/2013 arvioi Anu Leena Koskinen, joka on ollut Aamulehden uutistoimittaja vuodesta 2001. Hän toimii myös teemalehtien tuottajana.</b><br />
<br />
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 10pt;">
<span style="font-family: Calibri;">Kansikuva on pysäyttävä, koska lintu katsoo lukijaa suoraan kohti
avuttomana. Kuva toimii myös otsikon kanssa, koska siitä tulee jotenkin avuton
olo. Amatöörit yrittävät auttaa. Kuva on kultaisine leikkauksineen nappiotos,
voisin kuvitella sen minkä tahansa lehden etusivulle. Kiinnostuin myös muista
vinkeistä.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 10pt;">
<span style="font-family: Calibri;">Sivut 2-3. Ensimmäisenä mietin taittoa, vaikka en olekaan
ammattitaittaja. Kuvat ovat mielestäni liian pieniä. Jos tämä sivu olisi sanomalehden
uutisaukeama, lyhyitä pätkiä pitäisi lyhentää selvästi ja vastaavasti sekä
kuvitusta että valokuvaa suurentaa. Myös juttujen hierarkiaa voisi miettiä.
Laittaisin isomman tai paksumman fontin kakkossivun uutiseen.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 10pt;">
<span style="font-family: Calibri;">Kolumni virittää hienosti lukijan Utaimen teemaan ”rikki”.
Kolumnissa on hyvä edetä yksityisestä yleiseen, koska se pitää mielenkiinnon
yllä, kuten tässä. Olisin ainoastaan vaihtanut jutun alun, koska se on vähän
klisee. Olisin lähtenyt liikkeelle rikki menneestä tavarasta.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 10pt;">
<span style="font-family: Calibri;">Uutinen vanhempien sikailusta laivojen yökerhossa on hieno
löytö. Suorastaan harmittelen, etten itse ole törmännyt blogikirjoitukseen.
Tästä voisi hyvin tehdä jutun myös sanomalehteen. Olisitte voineet laittaa
laivayhtiöt vieläkin tiukemmalle jatkokysymyksillä.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 10pt;">
<span style="font-family: Calibri;">Myös uutinen verkkopankkitunnuksista on hyvä bongaus.
Uskomatonta, että tällaista voi vielä tänä päivänä olla. Sisällöllisesti olisin
lähtenyt jutussa kiinalaisopettajan havainnoilla, koska hän on kuvassakin ja
edennyt siitä tähän yleiseen ongelmaan. Lukijan on helpompi hahmottaa ongelma,
jos sen ensin esittää yksittäisen ihmisen kannalta. Muuten molemmat uutiset
ovat oikein hyvää uutiskieltä.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 10pt;">
<span style="font-family: Calibri;">Aukeaman lyhyet uutispätkät eivät tunnu minusta uutisilta,
koska olen lukenut osasta niitä jo aiemmin. Tätä tuntua voisi vähentää uudella näkökulmalla.
Esimerkiksi rikosten vähenemisen voisi otsikoida siten, että vähenikö rikokset
vai valvonta ja pohtia tätä tematiikkaa. Näin juttu tehtiin –osioon laittaisin
toimittajan kuvan. Myös sovittelusta on puhuttu kauan, mutta sitä voisi pohtia
avioerolasten näkökulmasta. Lapsi kiittää, kun aikuiset pääsevät sopuun.<o:p></o:p></span></div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 10pt;">
<span style="font-family: Calibri;"><b>Sivut 4-5 Villit lainsuojattomat</b></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 10pt;">
<span style="font-family: Calibri;">Mahtava aukeama. Pidän otsikosta. Juttu on sopivan lyhyt ja
lähtee liikkeelle tarinasta. Hyvä! Ongelma on tuore, eikä sitä ole käsitelty
julkisuudessa.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Juttua olisi parantanut,
jos jutussa olisi mainittu vielä euroissa, paljonko esimerkiksi Alangolle tuli
kuluja lintujen hoitamisesta. Faktalaatikkoon olisi voinut vielä listata, minne
voi ottaa yhteyttä, jos tarvitsee apua loukkaantuneen villieläimen kanssa. Se
sanotaan jutussa, mutta faktalaatikossa voi olla vielä yhteystiedot tai
nettisivut näille toimijoille.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 10pt;">
<span style="font-family: Calibri;">Todella hienot kuvat on mielestäni taitossa laitettu liian
samankokoisiksi. Levittäisin pääkuvan toiselle sivulle ja laittaisin
röntgenkuvan selvästi pienemmällä. Näin aukeamaan tulee ryhtiä.<o:p></o:p></span></div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 10pt;">
<span style="font-family: Calibri;"><b>Sivut 6-7 Orpolapsen koulutus maksaa ravintolaillallisen
verran</b></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 10pt;">
<span style="font-family: Calibri;">Kiinnostuin jutusta, koska itselläni on ollut kummityttö
Intiassa kahdeksan vuotta. Juttu on oikein hienosti rakennettu. Kuvaan olisin
laittanut etualalle valokuvan orpolapsesta, nyt häntä on vaikea erottaa
kuvasta. Olisin ehkä itse vielä listannut faktalaatikkoon tarkemmin neuvoja,
miten kummilapsen voi hankkia.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 10pt;">
<span style="font-family: Calibri;">Rikos rikkoi nuoruuden –juttu on myös oikein hyvin
kirjoitettu. Pidän erityisesti jutun lopetuksesta, koska se on yllättävämpi
kuin sinänsä perinteinen aloitus. Kuvakin on hyvä.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 10pt;">
<span style="font-family: Calibri;">Olisin itse todennäköisesti tehnyt molemmista aukeaman
jutuista aika samanlaiset kuin Utaimessa. Se on ehkä se tuttu ja perinteinen
tapa, mutta arvostellessa mietin, että tämäntapaiset jutut olen lukenut
ennenkin. Mietittäväksi jää, olisiko kaavaa voinut rikkoa. Toisaalta: miksi
keksiä aina uusi pyörä?<o:p></o:p></span></div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 10pt;">
<span style="font-family: Calibri;"><b>Sivut 8-11 Sopivasti valoa</b></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 10pt;">
<span style="font-family: Calibri;">s. 8 - 9 Jälleen huippuvalokuva! Pidän siitä todella paljon.
Taitto on juuri samanlainen, mitä käytämme oman teemalehtemme reportaasin
aloituksessa. Hyvä, että annetaan tilaa loistavalle valokuvalle.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 10pt;">
<span style="font-family: Calibri;">Seuraavan aukeaman
taas mahtavat kuvat on taitossa latistettu liialla samankokoisuudella. Olisiko
kuvista saanut tehtyä tarinan, jos niistä olisi tehnyt esimerkiksi kuvakombon teoksen
aloittamisesta valmiiseen teokseen? Olisin ehkä ryhmitellyt pääosan kuvista
toiselle sivulle ja laittanut tarinan yhden kuvan kanssa kokonaan toiselle
sivulle.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 10pt;">
<span style="font-family: Calibri;">Juttu on hienosti rakennettu ja siinä on kuvailua. Mietin
vain, miksi ihmeessä jutussa ei ole yhtään suoraa sitaattia! Käytän niitä itse
yleensä aina parin kappaleen välein tekstissä, koska ne tuovat vaihtelua ja
helpottavat lukemista. Suorat sitaatit ovat erityisen tärkeitä
henkilöhaastatteluissa. Suorat sitaatit tuovat juttuun aina haastateltavan oman
äänen. Koska jutussa ei nyt niitä ole, lukija jää miettimään, eikö taiteilija
voinut itse puhua. Jutussa korostetaan vammaisen taiteilijan omatoimisuutta,
mutta sitaattien poissaolo korostaa avuttomuutta. Jos taiteilija puhuu
avustajan välityksellä, tämä pitää sanoa jutussa. Tämä ei varmasti ollut
kirjoittajan tarkoitus. Hyvien sitaattien metsästäminen on oleellinen osa
haastattelutilannetta. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Vielä etunimen
käytöstä: meillä on periaate käyttää ihmisistä aina sukunimiä. Miettisin,
tuleeko etunimen käytöstä tässä yhteydessä tahaton vaikutelma, että
vammaistaiteilijasta käytetään etunimeä, mutta esimerkiksi Juhani Palmusta
käytettäisiin sukunimeä. Tällaisia ratkaisuja pitää aina miettiä.<o:p></o:p></span></div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 10pt;">
<span style="font-family: Calibri;"><b>sivut 12-13</b></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 10pt;">
<span style="font-family: Calibri;">Juttu valokuvaajien Kollektiivi 4:stä kiinnostaa, koska olen
tehnyt töitä porukasta neljän valokuvaajan kanssa. Olisiko kuvista Timesissa saanut
revinnäistä tms.?</span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 10pt;">
<span style="font-family: Calibri;">Mitä mieltä -gallup on yllättävä, mikä on suuri plussa,
koska gallup-juttujakin 15 vuotta tehneenä tiedän, että ne yleensä ovat
pakkopullaa. Kansalaisilla on nyt myös mielipiteitä, hyvä niin.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 10pt;">
<span style="font-family: Calibri;">Sivun 13 lyhyet pätkät ovat mielestäni tähän asti melkein lehden
parasta antia. Se osoittaa, että pienikin juttu on tärkeä, kun sen tekee
kunnolla. Jutut ovat minulle uusia tai ne on käsitelty uudella tavalla. Pidin
NHL:n nostosta, kiusaamiskyssäristä ja Ylen kritiikistä. Myös gradutiivistys on
oivaa kamaa. Lisää tällaista!</span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 10pt;">
<span style="font-family: Calibri;">Kolumni oli ihan hyvästä aiheesta, vaikka en tästä genrestä
olekaan niin kiinnostunut. Vähän kiusaa naisena yleisesti se, että naiset
arvostelevat toisiaan mediassa ja sitten vielä naistoimittaja arvostelee tätä
arvostelua. Vaikka alun perin tarkoitus oli toki hyvä, estää naisten käsittely
vain ulkonäön kautta, vaikkakin kyseiset gaalat keskittyvät juuri ulkonäköön. Kehäpäätelmä!
Pointtini on kuitenkin se, että naiset voisivat joskus tukea ja kehua toisiaan
julkisesti! Ja siitä uutinen!</span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 10pt;">
<span style="font-family: Calibri;">Sivu 14-15 Kielipoliisijuttu on myös lehden parasta antia.
Kivasti kirjoitettu ja oikeaa asiaa. Liikenneviraston sitaatissa ei ole
puhujaa, se hämää. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Sivu 15 on hieno
sivu. Voisi toimia meillä Hyvä elämä –sivuna. Ehkä en ole aivan toivoton
toimittaja, koska löysin kaikki kirjoitusvirheet. Vaikkakin tässä arviossa voi
olla pari kirjoitusvirhettä, koska tein tämän vapaapäivänä hiihtolenkkiä
odotellen…<o:p></o:p></span></div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 10pt;">
<span style="font-family: Calibri;"><b>s. 16</b></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 10pt;">
<span style="font-family: Calibri;">Juttu pyörätuolikoripallosta on kelpo, vaikkakaan ei
erityisen yllättävä. Olisin kaivannut sitaatteja myös pelaajilta, ei vain
valmentajalta. Ihan hyvä ratkaisu, että valmentaja on esitetty ensin lajin asiantuntijana
ja vasta myöhemmin kerrottu, että hänkin on pyörätuolissa.<o:p></o:p></span></div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 10pt;">
<span style="font-family: Calibri;"><b>s. 17</b></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 10pt;">
<span style="font-family: Calibri;">Juttu jää jotenkin ilmaan, koska siinä ei kerrota, mistä
Ajatuksen valo kertoo. Olisin kaivannut lisätietoja, mistä Parkku kirjoittaa,
miksi hän kokee sen niin tärkeäksi jne. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Juttutila on pieni, mutta olisin jättänyt
höpinän punkkareista vähemmälle. Vai kirjoittiko Parkku punkista? Kannattaa
miettiä juttua tehdessä lukijan ilmeisiä kysymyksiä ja vastata niihin, koska
lukija hermostuu, jos jotain ilmiselvää tietoa jää puuttumaan.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 10pt;">
<span style="font-family: Calibri;">Kolumni muumioista on ajankohtainen ja hyvin kirjoitettu.
Ehkä jonkinlainen teoria tai arvaus siitä, miksi muumiot kiinnostavat, olisi
voinut viedä kolumnin uudelle tasolle. Kuoleman pelko, kuka ties? <o:p></o:p></span></div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 10pt;">
<span style="font-family: Calibri;"><b>s. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>18</b></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 10pt;">
<span style="font-family: Calibri;">Takasivun juliste jättää tulkinnan katsojalle. Viitataanko
tässä jakun avonaisuudella sähköpostien ketjukirjeisiin miehille vai
ajankohtaiseen tabloid-keskusteluun?<o:p></o:p></span></div>
<br />Utaimen arvioijahttp://www.blogger.com/profile/17832785778982094821noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9147716209035413777.post-8016283587461394512013-01-21T14:08:00.004+02:002013-01-21T14:08:57.203+02:00Lukiolaisraati arvioi Utaimen 2/2013Toimitussihteerit Mira Kettunen ja Outi Koivu kokosivat tamperelaisista viestintälukiolaisista lukijaraadin, joka arvioi Utaimen <a href="http://issuu.com/utain/docs/utain_2_2013" target="_blank">numeron 2/2013</a>.<br />
<br />
Toimitussihteerit kertovat projektinsa taustoista Utaimen <a href="http://utain.uta.fi/sis%C3%A4lt%C3%B6/lukiolaiset-arvostelivat-utaimen" target="_blank">Mediatähystin-blogin postauksessa</a>. Katso videot tästä:<br />
<br />
<iframe allowfullscreen="allowfullscreen" frameborder="0" height="315" src="http://www.youtube.com/embed/gTKj1ZOPYSU" width="420"></iframe>
<br />
<br />
<iframe allowfullscreen="allowfullscreen" frameborder="0" height="315" src="http://www.youtube.com/embed/b_PNF3Ngv8M" width="420"></iframe>
Utaimen arvioijahttp://www.blogger.com/profile/17832785778982094821noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9147716209035413777.post-42727997815525763622013-01-21T10:13:00.003+02:002013-01-21T10:14:24.707+02:00Joel Maisalmi (2/2013): "Kuvat laadukkaita mutta yllätyksettömiä"<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiIHWu5GfU0wLt0FNcJ44sFYvwwv8wxvcwXPYQew21QcXLGLOt_ic3SVNuGp5RYOLY0UNpR6ku5WFc2l5-MGsUA_xEPYpwpNAMvc71WEDqg9O2aYT0EGw-eV-7KlrMWzUYMFZZJSjT-N65T/s1600/Utain_2013-02_kansi.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><br /><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiIHWu5GfU0wLt0FNcJ44sFYvwwv8wxvcwXPYQew21QcXLGLOt_ic3SVNuGp5RYOLY0UNpR6ku5WFc2l5-MGsUA_xEPYpwpNAMvc71WEDqg9O2aYT0EGw-eV-7KlrMWzUYMFZZJSjT-N65T/s320/Utain_2013-02_kansi.jpg" width="224" /></a></div>
<b>Utaimen 2/3013 kuvat arvioi lyhyesti Alma Median Helsingin toimiston valokuvaaja Joel Maisalmi:</b><br />
<ul>
<li>Kokonaisuutena lehden kuvat laadukkaat, mutta yllätyksettömät.</li>
<li>Kansijuttu kiipeilijästä jää etäiseksi, koska kuvat toistavat itseään. Sekä kansikuva, että sisäsivujen kuvat keskittyvät liikaa kuvaamaan pelkkää miestä jääputouksella. Mies edestä, alhaalta, takaa. Avausaukeaman kuva on aivan mainio startti jutulle, mutta seuraava aukeama jää jankkaamaan yhden asian ympärille. Jään kaipaamaan tunnetta. Ja moniulotteisempaa kerrontaa. Olisoko matkalta jäätikölle ja takaisin irronnut jotain. Tai yksityiskohtia; kohmeisia sormia, märkiä sukkia, erilaisia tunnetiloja.</li>
<li>Pimpparallin kuvia vaivaa sama oireyhtymä kuin kiipeilijäkuviakin. Iso kuva on hyvä, mutta kaksi pienempää toistavat samaa. Tässä jutussa taitto selvästi vaikuttaa heikentävästi. </li>
<li>Neliöhköt päällekkäiset pikkukuvat eivät oikein toimi. Joku kuva olisi voinut olla vaikkapa miljööstä.</li>
<li>Asiattomuuksia kentän laidalla huutelevista vanhemmista kertovassa jutussa on taitollisesti aivan hyvä ote. Ei mestarillinen, mutta aivan hyvä. Kuva itsessään ei ole niin vahva, että seisoisi omilla jaloillaan, mutta jutun kuvituksena ja taitollisena osana ajaa asiansa. Kuvan henki on väsynyt (kuvassa kaikilla on väsynyt ilme tai elekieli), joten se ei juurikaan kerro intohimoisesti solvaavista vanhemmista.</li>
<li>Lehden kuvista eniten mieltä jäi vaivaamaan pellekuva. Salamalla kikkailua, mutta kuvassa on jotain enemmänkin. Kuvaaja on saanut hyvän kontaktin kuvattavaan ja se näkyy tunteen välittymisenä kuvasta.</li>
<li>Ylipäätään kuviin kaipaisin enemmän tunnetta, yllätyksellisyyttä ja variaatiota. Isommissa kokonaisuuksissa voisi luoda draamaa ja tarinallisuutta kuvavalinnoilla.</li>
</ul>
<br />Utaimen arvioijahttp://www.blogger.com/profile/17832785778982094821noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9147716209035413777.post-35403195835968981752013-01-20T21:15:00.000+02:002013-01-21T09:29:34.304+02:00Julia Thurén (2/2013): "Virkistävän ajankohtaista"<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiIHWu5GfU0wLt0FNcJ44sFYvwwv8wxvcwXPYQew21QcXLGLOt_ic3SVNuGp5RYOLY0UNpR6ku5WFc2l5-MGsUA_xEPYpwpNAMvc71WEDqg9O2aYT0EGw-eV-7KlrMWzUYMFZZJSjT-N65T/s1600/Utain_2013-02_kansi.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiIHWu5GfU0wLt0FNcJ44sFYvwwv8wxvcwXPYQew21QcXLGLOt_ic3SVNuGp5RYOLY0UNpR6ku5WFc2l5-MGsUA_xEPYpwpNAMvc71WEDqg9O2aYT0EGw-eV-7KlrMWzUYMFZZJSjT-N65T/s320/Utain_2013-02_kansi.jpg" width="224" /></a></div>
<b>Utaimen </b><b>2/2013 </b><b>kävi läpi Demin tuottaja Julia Thurén:</b><br />
<i><br /></i>
Hei tiedotusoppilaiset! Mahtavaa päästä antamaan arviota
lehdestänne, siinä oli paljon kiinnostavia juttuja, ja aion lukea sitä
jatkossakin. Yllätyin siitä, miten ajankohtaisiin aiheisiin olette ehtineet tarttua.<br />
<br />
<!--[if gte mso 9]><xml>
<o:DocumentProperties>
<o:Template>Normal</o:Template>
<o:Revision>0</o:Revision>
<o:TotalTime>0</o:TotalTime>
<o:Pages>1</o:Pages>
<o:Words>1536</o:Words>
<o:Characters>8758</o:Characters>
<o:Lines>72</o:Lines>
<o:Paragraphs>17</o:Paragraphs>
<o:CharactersWithSpaces>10755</o:CharactersWithSpaces>
<o:Version>11.1282</o:Version>
</o:DocumentProperties>
<o:OfficeDocumentSettings>
<o:AllowPNG/>
</o:OfficeDocumentSettings>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:DoNotShowRevisions/>
<w:DoNotPrintRevisions/>
<w:DisplayHorizontalDrawingGridEvery>0</w:DisplayHorizontalDrawingGridEvery>
<w:DisplayVerticalDrawingGridEvery>0</w:DisplayVerticalDrawingGridEvery>
<w:UseMarginsForDrawingGridOrigin/>
</w:WordDocument>
</xml><![endif]-->
<!--StartFragment-->
<br />
<div class="MsoNormal">
Yleispalaute:</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Tarkastelin juttuja siitä näkökulmasta, mitä olisin vielä
kaivannut niihin lisää. Juttaiheet ja näkökulmat olivat monessa jutussa
kiinnostavia. Muutamissa jutuissa kuitenkin tuli sellainen olo, ettei
toimittaja ole kysynyt sitä viimeistä, tärkeintä kysymystä, vaan ikään kuin
jättänyt haastateltavan haastamisen sikseen. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Toinen huomioni oli se, että niin monista jutuista pyrittiin
tekemään reportaaseja kuvailemalla läsnäoloa. Vaikka tällainen kerronta on
muodikasta, liiallisena se käy raskaaksi. Kokonaisuutena lehdessä ei kannata olla niin monia repparialkuisia juttuja. Lyhyisiin juttuihin ei välttämättä
tarvitse laittaa kuvailuosuutta. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Kolmanneksi: jutut olivat hyvin kirjoitettu, mutta
muutamissa jutuissa tuntui, että kappaleet olisi pitänyt hahmotella eri
järjestykseen. Joissain jutuissa kiinnostavin / itse aihe selitettiin vasta
jutun lopussa.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
+ BONARIPALAUTE: </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Olen itse pikku hiljaa siirtynyt yhä enenevissä määrin
lukemaan pelkästään minulle kuratoituja (Facebookissa suositeltuja) juttuja. Aloin tykätä
Utain-sivua. Laittakaa vain rohkeasti jutuista enemmän nostoja viikossa, kun
kerran teillä on niin paljon hienoja juttuja lehdessä. Etenkin napakat kolumnit
leviävät verkossa nopeasti (ihmiset rakastavat osoittaa, että ”tämä kirjoitti
tällä tavalla fiksusti, minäkin olen sitä mieltä, ja huomatkaa, että minä olen
fiksu, kun luen tällaisia tekstejä”).</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Kansi: </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Kaikki kansiotsikot kiinnostavat. Sen sija<a href="http://www.blogger.com/blogger.g?blogID=9147716209035413777" name="_GoBack"></a>an
ylävinjetin "ajassa", "kartalla" ja "luotain eivät ihan aukea. Kannessa myös kiinnostava kuva,
joskin olisi ollut kiva nähdä jäbän naamaa.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
s. 2 –3</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Avaus: ajankohtainen aihe (inhokkisanat ja -ilmaisut olleet
juuri esillä), lopun esimerkki olisi voinut olla vielä henkilökohtaisempi, niin
kolumni olisi ollut vielä tujumpi. Hyvä rakenne: yhdessä kappaleessa yksi asia.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Pysäköintitilaa on, autoja ei: Otsikossa sama asia toistuu
kahteen kertaan, ja oikeastaan kolmannen kerran ingressissä. Otsikko olisi
voinut olla ehkä vähän kikkailevampi, vaikka kyseessä onkin uutisjuttu. Olisin
saattanut aloittaa jutun tuolla toisella kappaleella "keskiviikkona
aamupäivällä...", jonka jälkeen melko pian päästänyt Johanna Lehtisen
ääneen. Lisäksi olisi voinut lyhyesti mainita, että "juuri avattu
parkkipaikka" tm, sillä nyt lukija ei aluksi tiedä, miksi Lehtinen ei
odota vielä suurta ryntäystä "tässä vaiheessa". Hallin uutuus käy
tosin ilmi faktaboksissa. Mukavaa, että näin lyhyeeseen juttuun on saatu kaikki
osapuolet haastatteluun (omistaja ja asiakas). Ei selkeästi olla menty sieltä,
missä aita on matalin! Tavallisesti en pidä siitä, että kuvia taitetaan
päällekkäin, mutta tässä tuntuu toimivan.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Opiskelija-alennuksella lisää osallistujia: En täysin
ymmärtänyt, mistä kyseessä olevassa kokeilussa on kyse. Opetetaanko siinä
näyttelemistä, onko se harrastuskerho? ”Esityskonsepti on ensimmäinen
laatuaan.” Tämän olisi voinut selittää nopeasti alussa. Muutoin uutinen on hyvä
bongaus, joka kiinnostaa varmasti opiskelijaa.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Yritykset rikkovat Facebookin sääntöjä: Kiinnostava aihe!
Pikkuhuomautuksena se, että olisi voinut sanoa "Facebook sulkee päivittäin
MAAILMANLAAJUISESTI 60 000 yrityssivua", sillä ensin luulin, että puhutaan
edelleen Suomesta ja ihmettelin, että miten niin suuri luku on mahdollinen.
Aiheesta voisi tehdä suuremmankin jutun, esim. haastattelemalla yritystä, jonka
sivu on suljettu (jos sellaisen löytäisi). Tosin ei ehkä lehtenne konseptin
mukaista. Hyvä että loppuun oli laitettu selitys siitä, mitä haittaa sivun
sulkemisesta yritykselle on, kiinnostavaa!</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Vessajonossa etuilu yleistyy: Hahaa, mahtava otsikointi!
Heti alkoi kiinnostaa. (Tässä on selkeästi verkkouutiseksi ainesta.) Lisäksi juttu jakaa ymmärrystä (mikä on yksi journalismin tärkeitä tavoitteita!) sekä heille,
joita etuillaan että heille, joilla on ko sairaus muttei tietoa passista.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Mielenosoitus rasismia vastaan: Hyvä, että heti jutun alussa
kerrotaan, miksi kyseinen tapahtuma pidetään.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Lämmitys lisäsi hiilipäästöjä: Hienoa että jutun lopussa
avataan, miksi puhutaan vuoden 2010 aikaisesta tilastosta vasta nyt.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Toimittaja haastateltavan oppilaana: Näin lehti tehtiin on
hauska juttukonsepti, ja kyseinen juttu kiinnostava oivallus. Olisin vielä
halunnut tietää, mihin juttuun kirjoittaja haastatteli tyyppiä, tyyliin
"sivun xx juttuun", vaikka kyseinen tieto käykin myöhemmin lehteä selatessa selville.
Tällaiset taustoittavat pikkujutut ovat aina kiinnostavia tiisereitä, ja niitä
harrastetaan kiitettävästi aikakauslehdissä, hauskaa jos käytäntö lisääntyisi
myös sanomalehdissä.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Tupruttelija voi saada häädön savuttomasta talosta: Vaikkei
yhden sanan toisto ole tekstissä hyvä juttu, joskus eri synonyymien keksiminen
alkaa tuntua liialliselta kikkailulta (tupruttelija, tupakoitsija,
sauhuttelija...) Selkeä uutisjuttu, hyvä että siinä valaistaan myös sitä, miten
vanhoihin taloihin voi saada tupakointikiellon. Kuvitus on sympaattinen!</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
s. 4–5</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Törkeät tukijoukot: Hyvä otsikko (kun ajatellaan usein, että
tukijoukot ovat <i>tärkeitä</i>). Alku on pyrkinyt tuomaan repparimaista läsnäolon
tuntua juttuun, mutta jutun olisi voinut aloittaa kiinnostavammin kuvailemalla suoraan tammikuun alun ottelua. Toimittajalla on oikeus kuvailla
asiaa, vaikkei hän olisi paikalla ollutkaan, jos saa tiedot tunnelmasta ym
haastateltavalta, eli tässä tapauksessa joukkuejohtaja Petri Rajasalolta. Jutun
olisi voinut rajata koskemaan pelkästään joukkueurheilua ja kyseistä
jääkiekkojoukkuetta, sillä nyt tulee sellainen olo, että lyhyeen juttuun
yritetään mahduttaa mahdollisimman monta haastateltavaa hieman väkisin.
Rajasalolta olisi voinut esim kysyä, että saavatko riehuvat vanhemmatkin
rangaistuksen, jos kerran se on kiellettyä katsomossa. Ilmiö on kiinnostava ja
esillä tällä hetkellä hyvin. Tykkään aina taustoittavista kainaloista, mutta
tässä kohdassa tuntuu, ettei urheilusosiologilla ollut mitään erityisen
asiantuntevaa sanottavaa. Oliko hän tutkinut aihetta? Minua jäi kiinnostamaan,
miksi vanhemmista on tullut aggressiivisia, jos kerran eivät aiemmin ole olleet. Taitto on kivan näköinen.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
s. 6–7</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Heidi ja Niklas ajavat pimppistä: Ihanan sympaattinen juttu!
Ei suhtauduttu lainkaan ylenkatsoen pimppiksen ajajiin, mikä olisi voinut helposti
kuultaa jutusta läpi. Nyt juttu tuntui virkistävän myönteiseltä, mutta siinä oli kuitenkin otettu vastanäkökulmakin (valittavat naapurit) lukuun. Olisin
vielä kaivannut Heidiltä ja Niklakselta vastauksen siihen, mistä he saavat
rahat yhä kallistuvaan bensaan ja mikä on heidän kantansa yksityisautoilu +
ilmastonmuutos -dilemmaan (kun varmasti kaikki paasaavat siitä koko ajan
ympärillä). Ingressi ei tunnu aivan loppuun saakka mietityltä, otsikko sen
sijaan on rohkean tartuttava. Yleisesti ottaen hauskaa kielenkäyttöä
(pitkänhuiskea), kuulemma-sana on turhan puhekielinen lehtijuttuun. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Nettimummo innostaa tarttumaan vatkaimeen: Ajankohtainen
juttu (EU-rahoitusten paheksunta). Olisin siirtänyt toisen ja kolmannen
kappaleen paikkoja, sillä nettivideota olisi ollut hyvä käsitellä heti kärkeen,
kun se on jutun pääpointti. Lopetuksen Veijo oli sympaattinen.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
s. 8–11</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Helvetin putouksilla: Sekä kannessa että lehdessä
kiinnostavat otsikot, kuvat myös onnistuneet. Jutussa olisi voinut valita,
kertooko jääkiipeilystä vai Jani Perkiöstä. Nyt henkilö jää melko etäiseksi,
vaikka häntä seurataan koko ajan. Miksi Perkiö harrastaa lajia? Jutusta jäi
tunne, että on tällainen laji ja joku harrastaa jossain sitä. Kieli on
täsmällistä ja luontevaa, ei turhan kikkailevaa.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
s. 12–13</div>
<div class="MsoNormal">
Kritiikki kolahtaa konkariinkin: Mukavaa, että jutussa
pysytään näkökulmassa (kritiikki) eikä sorruta jaarittelemaan Malmbergin
saavutuksista, vaikka niitä varmasti olisi ollut kerrottavana. Mies on saatu
hienosti avautumaan herkkänahkaisuudestaan. Ingressi olisi voinut olla hieman lyhyempi ja napakampi.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Gallup: Kysymys lauseenvastike-muodossa oli hankala, piti
lukea kahdesti. Vaikka gallup-kysymyksissä pyritään lyhyyteen, voi niissä silti
käyttää sivulauseita: ”Kenestä haluaisit lukea elämäkerran, joka on kirjoitettu
tutkivan journalismin menetelmin?” En täysin ymmärtänyt, mitä tutkivan
journalismin menetelmillä tässä tarkoitetaan. Minun piti myös googlata
Krishnamurti (jota ei ollut boldattu ja nimestä unohdettu h-kirjain, ehkä olisi
voinut sanoa myös etunimen), hänelle olisi siis voinut antaa jonkin määreen vaikka
suluissakin. Näin lyhyissä jutuissa kannattaa olla erityisen tarkka nimissä.
Gallupissa on ansiokkaasti kysytty lisäkysymyksä ja vastaajat ovat mukavan
erilaisia.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Överiksi menee, mutta menköön: Petri Luukkasesta on tehty
nyt monia ylistäviä juttuja, joten tämä hyvin kirjoitettu kommentti oli todella
tervetullut ja virkistävä näkökulma dokumentille. Otsikko tosin mielestäni
hieman kumosi kirjoittajan mielipidettä.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Mediapeliä: Hyvä aihe, napakka kirjoitus, mukavasti
ripoteltu faktaa joukkoon (luvut ja Suomen lain näkemys), hienosti muotoiltu
loppukaneetti. Juuri tällainen juttu kannattaisi ehdottomasti jakaa Utaimen Facebook-sivun kautta, mielellään viimeisen lauseen lainauksella.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Lämpenee: hauskasti muotoiltu juttu, vaikka jouduinkin
lukemaan sen kaksi kertaa ymmärtääkseni: ehkäpä juuri siinä olikin jutun juoni!
(Tällainen juttu voisi olla myös Journalisti-lehdessä.)</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
s. 14–15</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Punaisen nenän takana ei ole mikään pelle: En ole ”ei mikään
xxx” -otsikkojen fani, ne ovat usein vähän laiskoja. Ingressistä: kannattaa
välttää epämääräisiä määritteitä ”joissain”, voi vain reilusti sanoa ”herättää
ihmisissä pelkoa”. Inkkuun ei ehkä olisi kannattanut sekoittaa Nasse-setiä ja
Pelle Hermanneita, vaan esitellä suoraan pelkkä idea. Juttu alkaa hienolla
mielikuvalla (maailman pienin naamio) ja on hyvin kirjoitettu. Olisin kaivannut
vielä konkreettisempia esimerkkejä siitä, miten pelle voi auttaa (tai
parhaimmillaan, miten se on ihan oikeasti auttanut) uhria tai vankia. Hieno kuva.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Kersantti Pippurin pauloissa: Ingressissä olisi voinut
kertoa, miksi tämä juttu tehdään (eli mainita Beatles tribuutti –tapahtuma).
Otsikko ei aukea. Juttu on niin lyhyt, että vuoden 2005 keikkaa kuvaileva alku
hämää lukijaa, kun siihen ei sitten palata missään vaiheessa. Nyt aikamuoto
pomppaa vähän turhan nopeasti eteenpäin ja juttu jää hieman sekavaksi – yhtäkkiä
ollaankin työmatkalla hotellihuoneessa. Tapahtuman bongaus on sinänsä
kiinnostava nosto.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Näin koin: Aiheen ajankohtaisuuden<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>(eli ulkoilureitin suunnittelun) olisi voinut esitellä
lukijalle heti alkuun. Kolumni tuntuu hieman liian pitkältä, tiivistämällä
siitä olisi saanut napakamman ja luettavamman. Vaikka tiskipöydän valossa
koettu väkivalta on hauska lisäys valo-kielikuvaan, tuntuu naisiin kohdistuvan
väkivallan sekoittaminen aiheeseen sekavalta. Inkkuun olisi melkein voinut
nostaa ajatuksen siitä, että pimeys on luksusta, mikä on kirjoittajalta hyvin
sanottu.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<!--EndFragment-->Utaimen arvioijahttp://www.blogger.com/profile/17832785778982094821noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9147716209035413777.post-49117987897801919012013-01-14T12:58:00.001+02:002013-01-14T12:59:07.841+02:00Ilkka Pernu (1/2013): "Hyvä hyvä"<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg41dJgDR2hYUJP6R6pqvGKOq2lzeblbkatkhOLXCDoqNIZmXqd699afqerIs8CheB6NNIR4DXhVK0n9JWN7BuBw6S8pRyOnuVo4DgdtPY2bCHcbRn-vJHLWjf_rA40gK3WmG5rKyVDdo67/s1600/Utain_2013-01_kansi.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg41dJgDR2hYUJP6R6pqvGKOq2lzeblbkatkhOLXCDoqNIZmXqd699afqerIs8CheB6NNIR4DXhVK0n9JWN7BuBw6S8pRyOnuVo4DgdtPY2bCHcbRn-vJHLWjf_rA40gK3WmG5rKyVDdo67/s320/Utain_2013-01_kansi.jpg" width="224" /></a></div>
<b>Vuoden ensimmäisen numeron katsasti vapaa toimittaja Ilkka Pernu:</b><br />
<br />
Yritän kiinnittää huomiota jutun kerrontaan, näkökulmaan ja siihen, miten saisi vetävämmän.<br />
<br />
---<br />
<br />
S. 2-3<br />
<br />
Avaus: Hyvä, selkeä mielipide. Ei pelkkää sanojen pyörittelyä niin<br />
kuin kolumnit liian usein on. Rinnastus eläinten ja ihmisten kohtelun<br />
välillä olisi vieläkin vaikuttavampi, jos juttu lähtisi tehokkaammin<br />
liikkeelle - eli käytännössä voisi jättää viittauksen Ylen<br />
uutisotsikkoon ja klikkausjournalismiin. Suoraan asiaan,<br />
papukaija-episodin kuvaukseen. Ja kaipaisin vielä vähän selitystä<br />
sille, miksi työntekijät palavat Bangladeshissa.<br />
<br />
Poliisi kuntoilee halvemmalla: Napakka uutinen, jossa haastateltu<br />
laajasti eri osapuolia. Tasapuolinen. Ainoa asia, jota jäin<br />
kaipaamaan, on crossfit-lajin esittelyä ihan lauseella-parilla. Se<br />
olisi onnistunut esimerkiksi kuvaamalla ihan jutun alussa<br />
crossfit-tuntia lyhyesti.<br />
<br />
Tampere ulkoistaa kouluruokailua: Hyvin kirjoitettu uutinen, joka<br />
koskettaa ainakin ko. alueiden perheitä. Pelko, muuttuuko lapsen<br />
kouluruoka kamalaksi, on aiheellinen. Jäin kaipaamaan ainoastaan<br />
tietoa, mikä on ISS. Kuinka isosta firmasta on kyse, tuottaako se jo<br />
joihinkin kouluihin ruokaa jne.? Onko muualla tullut säästöjä?<br />
<br />
Ei sakkoja lintsaamisesta: Tasapainoinen jatkouutinen. Ei mitään pahaa<br />
sanottavaa.<br />
<br />
Ero-isille ja -lapsille tapaamispaikka: Kiinnostava aihe, mutta miksi<br />
jutun uutinen on piilotettu jutun loppuun? Onko Tampereelle avattu<br />
Suomen ainoa ero-tapaamispaikka? Kiinnostavaa. Aiheesta pitäisi tehdä<br />
reppari.<br />
<br />
Tekstari muistuttaa aurauksesta: Selkeä informatiivinen uutinen.<br />
Palvelujournalismia parhaimmillaan.<br />
<br />
Oikeusministeriö haluaa kitkeä terrorismikoulutusta: Otsikko johdattaa<br />
lukemaan niin, että terrorismikoulutusta olisi annettu Suomessa.<br />
<br />
Kahvitauko on opiskelijalle kallis: Juttu kaipaisi rinnalle taulukon<br />
tms. jossa kävisi ilmi, mitä kahvi missäkin kahvilassa maksaa ja ehkä<br />
jopa vertailu johonkin keskustan kahvilan hintaan. Haluaisin tietää,<br />
missä opiskelijaravintolassa hinta on 80 senttiä, missä 1,5 euroa.<br />
<br />
Veronkierron piukat paikat: Hyvä jutunteon taustoitus.<br />
<br />
S. 4-5<br />
<br />
Veronkiertämistä vai vastuunkantoa?: Hyvä ajankohtainen aihe. Ansio-<br />
ja pääomatulon ero ei välttämättä ole kaikille selvä. Verotusasiaa<br />
voisi vääntää rautalangasta enemmänkin. Mukana jonkin verran kliseistä<br />
talouskapulakieltä. Kuvitus konkretisoi epäkohdan hyvin.<br />
Kommentti-jutussa selkeä mielipide. Hyvä hyvä.<br />
<br />
S. 6-7<br />
<br />
”Ilman apua en pysty niistämään”: Tärkeä aihe tuotu hienosti kolmen<br />
henkilön kautta. Olisin mielelläni lukenut henkilöistä ja heidän<br />
tarpeistaan, toiveistaan sekä huonoista ja hyvistä kokemuksista paljon<br />
enemmänkin.<br />
<br />
Nopeat vievät parhaat: Ilmiö, joka puhuttaa alan opiskelijoiden<br />
sisällä, mutta entä muut alat. Olisin mielelläni lukenut muista<br />
yliopistossa opiskeltavista aloista, miten kesätyöhaku eroaa<br />
toimittajaopiskelijoista.<br />
<br />
S. 8-11<br />
<br />
Muistojen ja makujen keidas: Vaakon Nakki -reppari - mahtavaa!<br />
Läsnäolon tuntu on saatu hyvin mukaan, mutta voisi olla vielä enemmän,<br />
tarkempia kuvia, eri aisteja ja kiteytystä. Alussa kerrotaan, että<br />
radio soittaa musiikkia - mitä musiikkia? Pienessä kopissa varmasti<br />
haisee joltain, miltä? Tuntuuko sipuli silmissä? Onko seinissä<br />
rasvakerros? Mitä asiakkaat juttelevat Lintunen-Oinosen kanssa? Heidän<br />
dialoginsa olisi herkullista kuulla. Kaikki hullut yksityiskohdat<br />
sopivat tällaiseen juttuun.<br />
<br />
S. 12-13<br />
<br />
Tutkiva tilastonikkari: Tosi hyvä aloitus - ja lopetus. Mustamakkaran kaari.<br />
<br />
Kalliita sanoja kaupan: Hyvin perusteltu mielipide. Olen tosin eri<br />
mieltä, mutta Long Playn toimitukseen kuuluvana se minulle suotakoon.<br />
<br />
Alma Media poistuu kirjastojen koneilta: Alan opiskelijoille varmasti<br />
hyödyllinen uutinen. Hyvät kysymykset viestintäjohtajalle.<br />
<br />
Lämpenee: Enbuske tekee sen itse, eli hänen Twitter-kommenttinsa<br />
kertovat enemmän kuin jos toimittaja alkaisi avata, mikä hänessä<br />
ärsyttää ja/tai ihastuttaa. Hyvä ettei selitetä enempää.<br />
<br />
Mediapeliä: Tärkein eli kirjoittajan oma analyysi jää turhan pieneksi<br />
jutun loppuun. Olisin halunnut kuulla enemmän analyysiä ja kritiikkiä<br />
kirjoittajan omasta lähtökohdasta.<br />
<br />
S. 14-15<br />
<br />
Lasillinen vanhentunutta viinikulttuuria: Tosi hyvä otsikko.<br />
Kiinnostava bongaus. Olisi ehkä voinut vähän syventää juoma- ja<br />
ruokakulttuurin muutosta yleisemminkin.<br />
<br />
Sulhaset tahtovat yläilmoihin: Polttarit-trendit on aina ajankohtainen<br />
ilmiö. Olisiko saanut vielä ajankohtaisemman utelemalla järjestäjiltä<br />
seuraavia polttaritrendejä? Mitä tapahtuu nyt ja seuraavaksi? Jutun<br />
rakenne on myös vähän hankala. Polttarisankari Hanna Yli-Juuti on<br />
vähän hassussa paikassa, varsinkin kun häneen ei palata myöhemmin.<br />
Olisin jättänyt hänet kokonaan pois - tai vaikkapa jutun lopussa<br />
kertonut, mitä hän ei missään nimessä halua polttareiltaan.<br />
<br />
Näin koin: Hyvin perusteltu mielipide ja hyvin rullaava juttu.
Utaimen arvioijahttp://www.blogger.com/profile/17832785778982094821noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9147716209035413777.post-15989189256744490492013-01-14T09:16:00.002+02:002013-01-14T12:59:27.610+02:00Maarit Kytöharju (1/2013): "Kuvareppari on oikea helmi"<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg41dJgDR2hYUJP6R6pqvGKOq2lzeblbkatkhOLXCDoqNIZmXqd699afqerIs8CheB6NNIR4DXhVK0n9JWN7BuBw6S8pRyOnuVo4DgdtPY2bCHcbRn-vJHLWjf_rA40gK3WmG5rKyVDdo67/s1600/Utain_2013-01_kansi.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg41dJgDR2hYUJP6R6pqvGKOq2lzeblbkatkhOLXCDoqNIZmXqd699afqerIs8CheB6NNIR4DXhVK0n9JWN7BuBw6S8pRyOnuVo4DgdtPY2bCHcbRn-vJHLWjf_rA40gK3WmG5rKyVDdo67/s320/Utain_2013-01_kansi.jpg" width="224" /></a></div>
<b>Utaimen 1/2013 kuva-annin kävi läpi valokuvaaja Maarit Kytöharju:</b><br />
<br />
KOKONAISVAIKUTELMA<br />
<br />
Kun silmäilin ensin lehden läpi, ilman että syvennyin erityisesti yksittäisiin juttuihin, minua<br />
miellytti heti lehden ilmavuus ja selkeys. Yksittäiset isot jutut saivat hyvin tilaa, pienemmät<br />
pätkät oli onnistuttu järjestämään siten että sivut eivät näyttäneet sekavilta tai silppuisilta.<br />
Kokonaisuus houkutteli lukemaan ja kuvat olivat mielenkiintoisia. Erityisen ilahduttava oli<br />
neljän sivun uhraaminen kuvareportaasille Vaakon nakista, kuvareppareita kun ei nykyään<br />
näe juuri missään.<br />
<br />
SIVU SIVULTA<br />
<br />
<b>Kansi</b><br />
Kannen kuva on koskettava, ainakin minua se liikutti. Naisen katsojaan kohdistuva vakava<br />
katse ja taustalla näkyvät taulut (joista yksi vinossa) sekä vaaleanpunaiset vaatteet, erittäin<br />
hyvä valinta koko lehden kansikuvaksi. Pakottaa etsimään jutun, johon viittaa, ja katsomaan<br />
mistä on kysymys. Rauhallinen ja selkeä taitto, ei mikään shokeeraava, vaan asiallisen<br />
tehokas, viittaa siihen että sisältökin on täyttä asiaa.<br />
<br />
<b>Sivut 2–3</b><br />
Uutisaukeama on järjestetty siten, että kaksi pääjuttua saavat tilaa, ja niitä kehystävät pikkuuutiset ja avauspuheenvuoro. Minun silmääni tällainen selkeys edelleen miellyttää. Jutut ovat<br />
mielenkiintoisia ja tietoa on haettu useiden haastattelujen avulla. Jutun kuvitus on siinä<br />
mielessä hyvä, että siinä ei osoitella ketään etuoikeuksien käytöstä, vaan kuvataan vain<br />
miljöö ja toiminta esimerkkihenkilön kautta. Toisen pääjutun kuva on hauska, kuten lapsikuvat<br />
usein ovat, onnistuvat näyttämään toiminnallisilta, vaikka tyypit vain istuvat pöydän ääressä<br />
syömässä. Pidän siitä, että aukeaman kahdelle kuvalle on annettu tilaa, eikä yritetty turhaan<br />
ympätä mitään lisäkuvia esim. pienten juttujen yhteyteen.<br />
<br />
<b>Sivut 4–5</b><br />
Kiinnostava artikkeli, jossa grafiikalle on annettu iso osa pinta-alasta. Ehkä noin<br />
yksinkertainen graafinen ilmaisu olisi tullut selkeästi esiin hieman pienemmälläkin palstatilalla,<br />
esimerkiksi oikeanpuolisella sivulla, jolloin tekstille olisi jäänyt vielä yksi palsta enemmän<br />
vasemmalla. Vaikka pakko myöntää, että kuvio on toki hyvin havainnollinen ja selkeä ja tuo<br />
asian konkreettiseksi esimerkkitapausten kautta.. Tässä vaan jotenkin tuntuu, että tekstille<br />
olisi voinut suoda enemmän tilaa, grafiikkaosuus jotenkin dominoi kokonaisuutta.<br />
<br />
<b>Sivut 6–7</b><br />
Sivun juttu avustajien hankkimisen vaiheudesta on kerrottu kolmen henkilön kokemuksien<br />
kautta. Asia hahmottuu hyvin, ja tässä mielestäni isot henkilökuvat tukevat tosi hyvin<br />
kirjoitettua tekstiä ja tuovat kuvien kohteet lähelle ja ongelman tajuttavammaksi. Lämmin henki, mukavaa kun ensimmäinen vaikutelma vaikeasta asiasta ei ole ruikuttamisen meininki tai säälittely, vaan arvostavampi kokonaisvaikutelma. Tässä sympaattisenoloiset kuvat näyttelevät tärkeää osaa. Mielenkiintoinen ja tietenkin tämän lehden tekijöitä/lukijoita lähellä oleva myös tuon kesätyöhaku-juttu.<br />
<br />
<b>Sivut 8–11</b><br />
Suosikkijuttuni tässä lehdessä, eikä vain siksi että edustaa kuvarepparin uljasta perintöä,<br />
vaan myös aiheensa ja sen toteutuksen ansiosta. Näyttävä aikakauslehtimäinen avaus, joka<br />
näyttää perustilanteen ja yleiskuvan jutun kohteesta. Melkein kuin suoraan Life-lehden<br />
repparikuvaajan ohjeistuksesta nämä erilaiset kuvatyypit... Seuraava aukeama tarjoaa<br />
herkullisen kuvakimaran eri ihmisistä perinneruoan äärellä. Tällaiseen juttuun sopii hyvin, että<br />
teksti on tiivis, ihmiset saavat puhua ja kuvat kertovat olennaisen tunnelmasta ja toiminnasta.<br />
Kuvia on monta, mutta koska tekstiä ei ole liikaa, toka aukeama onnistuu silti näyttämään<br />
hienosti ilmavasti taitetulta. kaikki yksittäiset kuvat ansaitsevat olla mukana, ja esim. oikean<br />
sivun alakuva on herkullinen, koska se ei tarjoa yltiöromanttista idylliä vaan realistisen<br />
näkymän rojuineen ruosteineen. Vaikka en ole mikään grilliruoan himosyöjä, alkoi tätä<br />
lukiessa tehdä mieli makkaraperunoita, ja vielä lisäksi Pyynikin näkötornin munkkeja...<br />
<br />
<b>Sivut 12–13</b><br />
Tällä aukeamalla on eniten hajanaista sisältöä, mutta sekään ei näytä eikä vaikuta miltään<br />
sietämättömältä tilkkutäkiltä. Jutut mediasta ovat kohdeyleisön huomioonottaen<br />
mielenkiintoisia, vaikka tämä sosiaalisessa mediassa jo viikon vellonut tabloid-gate alkaa<br />
hieman väsyttää. Jokaisen on tietenkin saatava sanoa siihen sanansa, mutta oikeasti, se mitä<br />
siitä ajattelee määräytyy kaiketi vain oman henkilökohtaisen lukukokemuksen kautta. En siis<br />
jaksa tajuta, miksi ei ensin lueta vaikka edes viikko rahassa, maistella ja fiilistellä, ja sitten<br />
vasta analysoida? Mutta tämä on kaiketi fb-twitter-etc-online-ajan mukanaan tuoma asia,<br />
jonka kanssa olemme naimisissa nyt ja ikuisesti ilman ero-oikeutta.<br />
<br />
En myöskään hirveästi innostu noista katugallupeista, joissa satunnaisilta ohikulkijoilta<br />
kysytään mielipidettä milloin mihinkin. Aika harvoin kukaan onnistuu sanomaan mitään todella<br />
kiinnostavaa. Mutta tämä kai toimii painetuissa lehdissä jonkinlaisena interaktiivisuuden<br />
korvikkeena. Itse en jaksa niitä lukea.<br />
<br />
<b>Sivut 14–15</b><br />
Kiinnostava juttu aiheesta, joka oli minulle ihan uusi, siis lounasviini ja sen mahdollinen<br />
leviäminen Suomeen jälkijättöisesti. Aika hauska lähestyminen ja monipuoliset haastattelut,<br />
herätti paljon ajatuksia suomalaisesta juomakulttuurista ja sen kohtaamisesta eurooppalaisten<br />
juomatapojen kanssa. Nykyinen malli taitaa olla, että pidetään omat suomalaiset tavat ja<br />
lisätään siihen eurooppalaistyylinen päivittäinen lounas- ja illallisjuominen. Hyvä kuva<br />
haastatellusta, vaikka tietenkin olisi ollut hauska nähdä tässä hiprakkainen lounasseurue<br />
jakkupukuineen...<br />
<br />
Tämänkin aukeaman ilmavuus on miellyttävää, ja hyvä että kevyempi aineisto on lopussa omana osionaan. Kuvitus on simppeliydessään ihan hauska, tässäkään ei liikaa kikkailua.<br />
<br />
KOKONAISUUS<br />
<br />
Kiinnostava lukukokemus, helposti lähestyttävä, selkeä. Kuvat toimivat juttujen kanssa hyvin,<br />
ja kuvareppari oli oikea helmi. En löydä mitään sellaista kritisoitavaa, joka olisi ilmeistä,<br />
varmasti osittain siksi että pidän tällaisesta ilmavasta ja selkeästä asiallisuudesta. Juttujen<br />
aiheet olivat myös kekseliäitä, enkä ole lukenut monia näistä aiheista muista lehdistä, siitä iso<br />
plussa. Kuvallisessa ilmaisussa voisi ehkä olla myös enemmän kokeilevuutta ja rohkeampia<br />
kuvakulmia, jos nyt jotain haluaa väkisin keksiä.<br />
<br />
<i>Kirjoittaja on valokuvaaja, joka on erikoistunut kulttuurielämän ja erityisesti musiikkielämän kuvaamiseen.</i>Utaimen arvioijahttp://www.blogger.com/profile/17832785778982094821noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9147716209035413777.post-13277520872645995832012-12-10T10:27:00.002+02:002012-12-10T10:27:44.613+02:00Eetu Sillanpää (12/2012): "Houkutteleeko kuva lukemaan juttua?"<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjLGq2PzJ0R2ZfKldfiDl8dcyS01lX7r8sdokxjszZLDavSeZnhx9DtA56ElLrUg5DW5cqynkJN8apMD2CrRL8bOeP4ArTsuY60BzDa59nrEIOAiexrcpYawP7goZhuTU8a4E4ea98IrbNR/s1600/Utain_2012-12_kansi.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjLGq2PzJ0R2ZfKldfiDl8dcyS01lX7r8sdokxjszZLDavSeZnhx9DtA56ElLrUg5DW5cqynkJN8apMD2CrRL8bOeP4ArTsuY60BzDa59nrEIOAiexrcpYawP7goZhuTU8a4E4ea98IrbNR/s320/Utain_2012-12_kansi.jpg" width="224" /></a><br />
<strong>Utaimen 12/2012 kuvat arvioi Pohjalaisen valokuvaaja Eetu Sillanpää:</strong><br />
<br />
Kiitokset, että sain olla arvioimassa lehteänne. Oli mielenkiintoinen kokemus, kuvien taso oli aika vaihteleva. Olen aika suorapuheinen, kuten varoitin. Mielestäni parempi sanoa lyhyesti ja suoraan, kuin kaarrella ja jättää sanoma epäselväksi. Toivon sydämestäni, ettei kukaan pahoita mieltään ja että uskallan liikkua Tampereen kaduilla myös kello 21:n jälkeen :)<br />
<br />
Tässä kommentit ranskalaisilla viivoilla, kuten sovittiin:<br />
<br />
<strong>KANSI:</strong><br />
<br />
-Selkeän yksinkertainen, epäterävyys toimii hienosti, samoin huskyn sininen silmä ja köyden sinertävä sävy. Iso miinus naisen asennosta ja ilmeestä, tulee poseerattu ja lavastettu tunne. <br />
<br />
<strong>SIVU 2</strong><br />
<br />
-Mikä on kuvan sanoma, mitä se kertoo ? Houkutteleeko lukemaan juttua? Ei taatusti ! Tyypillinen "kun en muuta keksinyt" kuva. Parempi jättää muistikortille kuin laittaa lehteen.<br />
<br />
<strong>SIVU 3</strong><br />
<br />
-Sama pätee myös tähän kuvaan. Onko Pirkkalan vetovoimaa pöydän takana istuva mies ? Haastatellun kuva on hyvä olla jutussa mutta tällaisena ei toimi. Lehtikuvan pitäisi aina kertoa tarina, jos se ei sitä tee, sen paikka ei ole lehdessä. Kuvitusta pitää miettiä etukäteen, millä kerrotaan Pirkkalan vetovoimasta. Varmasti aivan jollain muulla, kuin tällä kuvalla.<br />
<br />
<strong>SIVU 4-5</strong><br />
<br />
- Hyvä pääkuva, toimiva ja rauhallinnen tunnnelma. Mutta minne katse osuu kuvassa ? "Elviksen". alttaritaulun ja kukkamaljakon väliin, ei artistiin. Vähän menee ohi...Hieman väljempi ja aavistuksen erilainen rajaus olisi autanut asiaa. Samalla saatu yleisöä mukaan. Erillinen "vakiokuva" yleisöstä ei toimi. Silhuetti kuva artistista on hyvä mutta noin isona vie liikaa huomiota pääkuvalta, huuto ei kuuulu, jos kaikki huutaa. Kuitenkin kokonaisuutena melko hyvä, näkyy, että on mietitty ja yritetty.<br />
<br />
<strong>SIVU 6</strong><br />
<br />
- Samoilla lauteilla reppari. Välittyykö kuvista saunomisen tunnelma ? Ei välity ! Eikä se, että samoilla lauteilla on lääkäreitä ja päihdekuntoutujia. Pukuhuoneen tungoskuvassa on ideaa kuvata se ikkunan läpi mutta lopputulos ei toimi. Mihin katse kiinnittyy ensinmäisenä ? Tungokseen pukuhuoneessa, ei vaan WC:n oveen. Hyvät ainekset kunnon kuvareppariin hukattu kokonaan.<br />
<br />
<strong>SIVU 7</strong><br />
<br />
- Loistavan yksinkertainen, pelkistetty toteutus. Todella hieno ! <br />
<br />
<strong>Sivu 8-9 ja 10-11</strong><br />
<br />
- Aloituskuva toimii kohtalaisesti, etenkin otsikon takia. Herättää kysymyksen, mitä tulossa, houkuttelee lukemaan juttun. Mutta sisäsivut pienoinen pettymys. Selkeä kerronnallinen pääkuva puuuttuu. Juttu tarvitsisi kuvan, mikä kertoisi heti, mistä kyse. Aloitusaukeama ei sitä tee mutta herättää mielenkiinnon. Alalaidan luistelijoiden jalat eivät toimi, idea hyvä muttei vaan toimi. Yksityiskohta kuvat hyviä. Kunnnon pääkuvalla olisi saatu hieno kuvareppari aikaan mutta sen puuttumin vesittää koko kerronnan, valitettavasti.<br />
<br />
<strong>SIVU 12</strong><br />
<br />
-Mediayrittäjä jutun kuva kaunis, yksinkertainen ja hyvin sommmiteltu. Mutta kertooko se mediayrittäjän työstä ? Miksi ihmeessä kuvataan pöydä takana istuvia ihmisiä ? Miksi ei kuvata elämää, työtä, iloa, surua, miksi ei kerrota kuvilla tarinoita ? <br />
<br />
-Kiertohaastattelu kuvat hyvää "normaalitasoa", ei herätä intohimoja eikä suuria tunteita mutta toimii tuolllaisessa yhteydessä.<br />
<br />
<strong>Sivu 13</strong><br />
<br />
-Superliivit jutun kuva toimii, tarpeeksi tiukkaan rajattu, yksinkertaisen selkeä kuva. Jos olisi käytetty isommalla, olisi kannattanut miettiä rajausta missä katunäkymää, Tamperetta, olisi näkynnyt enemmän. Mutta tässä koossa toimii hyvin.<br />
<br />
-Itsenäisyysjutun kuvitus aivan loistava, todella hieno, nostan hattua ! Siinä on tarina, laittaa ajatuksia liikkeelle. Mielettömän hieno oivallus !!!<br />
<br />
<strong>SIVU 14</strong><br />
<br />
-Vapaus valehtelemalla jutun kuvitus toimii myös. Vaikea aihe kuvittaa mutta tämä ratkaisu toimii melko hyvin. Yleensä vastustan tekstin upottamista kuvaan. mutta poikkeus vahvistaa säännön, tässä se toimii.<br />
<br />
<strong>Sivu 15</strong><br />
<br />
- työllistymis jutun kuva myös todella hieno. Pysähdyttää ja pakotttaa lukemaan ainakin, mistä on kysymys. Hieno idea, hieno toteutus !<br />
<br />
<strong>SIVU 16</strong><br />
<br />
-Hieno pääkuva koirasta ja naisesta. Kuvassa tunnelmaa, läheisyyttä ja ystävyyttä. Houkuttelee lukemaan juttun. Mutta alalaidan pikkukuva täysi vastakohta pääkuvalle. Ei taatusti houkuttele lukemaan juttua, eikä kerro juuri mitään. Jos parempaa vaihtoehtoa ei kakkoskuvaksi, kannattaa mennä yhdellä hyvällä kuvalla.<br />
<br />
<strong>Sivu 17</strong><br />
<br />
-Hyvä kuvareppari idea torikahvilasta pilattu kuvalla, joka ei kerro juuri mitään. Kuva toimisi kakkoskuvana. Mutta juttu vaatisi selkeän, pysähdyttävän pääkuvan, joka kertoisi mistä on kyse. Ei samaa asiaa kuin teksti, vaan sen mitä sanoilla on vaikea kuvata. Jotain tunnelmasta, miljööstä......<br />
<br />
<strong>Sivu 18</strong><br />
<br />
-Tyypillinen huonon hauska hevoskuva. Maailma on täynnä näitä kuvia haukottelevista hevosista, jotka näyttävät nauravan. Ja miksi nämä aina kuvataan laajakulmalla, hevonen näyttää todella luonnottoman muotoiselta, ei edes hauskalta.<br />
<br />
Tässä nämä kommentit. Toivottavasti en ole liian suorapuheinen mutta Pohjanmaalla tavataan asiat sanoa suoraan....<br />
<br />
Kuvista yleensä, tekninen taso on hyvää. Mutta kerronta on alkeellista, tai sitä ei ole juuri lainkaan. Toivottavasti saa opiskelijat miettimään sitä, että kysed on tarinan kertomisesta. Ilman tarinaa kuvalla ei ole merkitystä. Tai ainakaan sen paikka ei ole lehden sivullla.<br />
<br />Utaimen arvioijahttp://www.blogger.com/profile/17832785778982094821noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9147716209035413777.post-81324791931277514122012-12-07T15:18:00.000+02:002012-12-10T11:23:58.103+02:00Mari Paalosalo-Jussinmäki (12/2012): "Mene suoraan asiaan"<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjLGq2PzJ0R2ZfKldfiDl8dcyS01lX7r8sdokxjszZLDavSeZnhx9DtA56ElLrUg5DW5cqynkJN8apMD2CrRL8bOeP4ArTsuY60BzDa59nrEIOAiexrcpYawP7goZhuTU8a4E4ea98IrbNR/s1600/Utain_2012-12_kansi.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjLGq2PzJ0R2ZfKldfiDl8dcyS01lX7r8sdokxjszZLDavSeZnhx9DtA56ElLrUg5DW5cqynkJN8apMD2CrRL8bOeP4ArTsuY60BzDa59nrEIOAiexrcpYawP7goZhuTU8a4E4ea98IrbNR/s320/Utain_2012-12_kansi.jpg" width="224" /></a><br />
<strong>Utaimen 12/2012 arvioi Olivian päätoimittaja Mari Paalosalo-Jussinmäki: </strong><br />
<br /><strong>Yleistä</strong><br />
<br />
Lehden rakenne on aika monimutkainen. Osioita on paljon eivätkä niiden nimet ole erityisen yksiselitteisiä. Lukijalle niiden merkitys on vähäinen ja sekoittavakin, mutta onko jaottelusta hyötyä toimitukselle? Ellei, yksinkertaistaisin rakennetta.<br />
<br />
Kiinnittäkää huomiota juttujen alkuihin. Nyt ne ovat liian usein löysiä ja kaartelevia.<br />
<br />
Kuvatekstit ovat tärkeitä. Kun lukija silmäilee lehteä, hän katsoo otsikot, ingressit ja kuvatekstit. Kuvateksti voi olla se, joka saa hänet lukemaan myös varsinaisen jutun. Sitä ei siis kannata kirjoittaa huolimattomasti tai jättää kokonaan kirjoittamatta niin kuin tässä numerossa oli tehty.<br />
<br />
Juttujen hierarkia on useimmilla sivuilla hienosti hallussa. Lukija tietää heti ensivilkaisulla, mikä on aukeaman tärkein juttu.<br />
<br /><strong>Kansi</strong><br />
<br />
Pääotsikko saisi kernaasti olla kuvan päällä. Minun makuuni otsikko on myös liian epämääräinen ja yleinen (kuka on lumen pauloissa?) eikä oikein tunnu liittyvän ingressiin. Lukija jää miettimään, mistä juttu oikeastaan kertoo.<br />
<br />Hyvää kannessa on se, että on luotettu yhden jutun painoon. Toimittajan työ on valintojen tekemistä.<br />
<br />Alaotsikoista kiinnostavin on Armeijan voi välttää huijaamalla. <br />
<br /><strong>Sivut 2–3</strong><br />
<br />Aika tasapainoinen aukeama. Kuvat tosin ovat tylsiä eivätkä informatiivisia. Mika Hakkarainen voisi olla kuvattu missä tahansa. Olisin vienyt hänet ulos joko kotinsa pihalle tai pirkkalalaiseen maisemaan. Ennen kuvatekstin lukemista luulin häntä Pirkkalan kunnanjohtajaksi. YTHS:n jono -kuva on vähän kuin äitini kotialbumista: päät eivät ole mahtuneet kuvaan. Kyse on varmaan intimiteettisuojasta, mutta parempi ratkaisu olisi ollut vaikka jonoja tai odotusaikoja tai hoidon hintaa kuvaava grafiikka.<br />
<br />
Kolumni/pääkirjoitus kaipaa minusta otsikkoa, mutta kyse lienee konseptista. Aihavalinta on sikäli uskalias, että lehti ilmestyy vasta itsenäisyyspäivän jälkeen. Ajatus jäi hiukan hämäräksi. Oliko tarkoitus kritisoida sitä, että me suomalaiset aina pahoitamme mielemme, vai sitä, että katsomme linnan juhlia? Näin lyhyeen tekstiin riittää yksi ajatus.<br />
<br />YTHS-juttuun olisin kaivannut vähän lisää informaatiota. Kuinka pitkään YTHS:ssä joutuu odottamaan hoitoa? Kunnallisella puolella maksetaan käyntien mukaan, mutta paljonko? Paljonko opiskelijoita ”pienemmillä paikkakunnilla” (pienemmillä kuin mikä, muuten?) on eli kuinka isoa joukkoa jutun lopussa esitetty uhka koskisi? Kuinka paljon opiskelijoita ylipäätätään on? Erityisesti vihlaisi ensimmäinen sitaatti: ”– Kunnallinen terveydenhuolto Tampereella toimii kuulemma paremmin kuin paikallinen YTHS, kertoo Tamkon puheenjohtaja Sofia Jalonen.” Kuulemma? Uutisjutussa tämmöiset asiat pitäisi todentaa. Miksi juttu muuten on tehty nyt? Asiasta on puhuttu pitkään, mutta onko nyt tapahtunut tai tapahtumassa jotain joka tekee siitä ajankohtaisen?<br />
<br />Olisin antanut tälle jutulle enemmän tilaa, tehnyt siihen grafiikkaa ja kerännyt kunnolla tietoa. Alaikäiset saavat… -juttu ei ole erityisen yllättävä eikä kiinnostava. Sama itse asiassa sanotaan myös jutun viimeisessä lauseessa. Sinänsä juttu on kelpo uutisjuttu, siitä vain puuttuu se uutinen.<br />
<br />En oikein ymmärtänyt, miksi Pirkkala vetää -juttu oli tehty. Aihe on kiinnostava, mutta käytännössä koko jutun sisältö on otsikossa. Aihe olisi kaivannut syventämistä. Miksi Pirkkala kiinnostaa? Mitä asukkaiden korkea tulotaso ja koulutus kunnalle tarkoittavat? Onko tilanne aina ollut tämä vai onko Pirkkala alkanut vetää vasta viime vuosina? Käyvätkö pirkkalalaiset Tampereella töissä eli onko Pirkkalasta tullut keskiluokan nukkumalähiö? Entä mitä kehityksestä ajatellaan Kihniössä? Mika Hakkarainen edustaa jutussa tavista, mutta onkin kaupunginvaltuuston jäsen eli ei oikea tavis kuitenkaan. Hänen osuutensa lyhyessä jutussa oli kohtuuttoman suuri.<br />
<br />Pari huomiota graafeista: Koulutustason mittari ei aukene minulle lainkaan. Mikä VKTM-indeksi? Koska sitä ei selitetä, luvut eivät merkitse lukijalle mitään. Ja 27000 euroa vuodessa tienaava ei tunnu kovin varakkaalta: se on 2250 euroa kuukaudessa, mikä on kai vähän alle keskipalkan. Tämänkin graafin selitys on aikamoista hepreaa. Tulee vähän sellainen olo, että toimittaja ei ole itsekään ihan ymmärtänyt, mistä on kyse.<br />
<br />Ovatko aukeaman alaosan jutut aina samanmittaisia? Kaipaisin vähän kokovaihtelua ja kuvitusta edes yhteen juttuun. Glögilasi? Bäckman? <br />
<br />Otsikointi on hiukkasen lepsua. Ensikysyjä on keksitty sana, joka ei aukea. Paremmin: ”Ylioppilaslehti sai Bäckmanin aineiston” tai vastaavaa. Glögijutun otsikkoon olisin nostanut sen, että mietojen glögien myynti kasvaa. Sehän on kai ainoa muutos tuossa asiassa? <br />
<br />
Aika moni uutispätkä alkoi alusta eikä uutisesta. Bäckman-jutussa uutinen on kai se, että YL näki aineiston, ei se että kukaan muu ei pyytänyt. Veronpalautuksissa uutinen on kai se, että maksu onnistui aamupäivän aikana eikä se, että maksutapa on muuttunut. Glögissä uutinen on kai mietojen juomien myynnin kasvu. Kesäaika-jutussa uutinen on kaiketi palvelun odotettua vilkkaampi käynnistyminen, ei aloitepalvelun avaaminen joulukuussa. <br />
<br />Yksinkertainen konsti uutisen ytimen havaitsemiseen on tiivistää jutun sisältö mielessään yhteen lauseeseen. Siinä on asia, jolla juttu kannattaa aloittaa.<br />
<br />Veronpalautusuutisessa oli päivämäärävirhe eikä Sepa-standardin mainitseminen varsinaisesti selkeyttänyt uutista. <br />
<br />Toimittajia harhautetaan konfliktialueilla -otsikko on niin kryptinen, etten lukisi juttua. Paremmin: Israel sensuroi toimittajia? En ole varma, koska en saanut jutusta oikein kuvaa siitä, mitä väitöskirja käsittelee. Ensimmäinen lause antaa hyvin epätarkan kuvan väitöskirjan sisällöstä: sen luettuaan luulee, että kyse on toimittajan työstä yleensä, vaikka seuraavassa kappaleessa paljastuu, että kyse on Lähi-idän konfliktialueista.<br />
<br />
Seutulippu-uutinen oli joukon paras: selkeä, yksinkertaisesti kirjoitettu, monipuolinen. Hyvää työtä!<br />
<br />Näin lehti tehtiin -juttu ei visuaalisesti oikein erotu uutisista. Kehykset? Jokin muu paikka? Minusta näiden juttujen merkitys on kertoa jotain, joka kertoo jutun tekemisen syistä tai paljastaa taustoista jotain, jota lukija ei muuten saisi tietää. Nyt niin ei tapahdu. Kirjoittajan rekikokemukset ja kaakao eivät ole erityisen kiinnostavia, sori.<br />
<br /><strong>Sivut 4–5</strong><br />
<br />Hienoa, että kuville on annettu tilaa. Pääkuva on mielestäni hieno (ehkä kattolampun olisi voinut rajata pois ja ottaa tilalle etualan yleisöä), samoin sen vieressä oleva tumma otos. Pikkukuva yleisöstä on turha. Olisin myös halunnut nähdä Juha A. Leppäsen kasvot kunnolla.<br />
<br />Aukeaman kuvatekstit ovat suoraan sanottuna surkeita. Kuvateksti on hyvä tilaisuus koukuttaa lukija aiheeseen, mutta nämä tekstit ovat yhdentekeviä.<br />
<br />Juttu alkaa repparina, mutta muuttuu pian asiatekstiksi. (Tähän mokaan lankeaa kyllä moni ammattitoimittajakin.) En oikein saanut kiinni jutusta. Oliko tarkoitus kertoa Juha Leppäsestä (jonka nimestä jutussa on jäänyt väli-A.) vai tapahtumasta? Nyt se ei tehnyt oikein kumpaakaan. Ja jos Aron on esiintynyt viimeksi elokuussa kuten kuvateksti kertoo, onko jutun alussa kiemurteleva jono elokuulta vai Tapahtumien yöltä, josta puhutaan toisessa kappaleessa? Kuinka paljon keikkoja Aronilla on? Kuka Leppänen oikeastaan on ja miksi hän laulaa juuri Elvistä? Mitä hän tekee työkseen? Kuka on ”eräs korkea-arvoinen kirkonmies” ja miksi hänen nimeään ei voi kertoa? <br />
<br />Yksinkertainen vinkki jutun kirjoittamiseen: Mieti, mistä juttu kertoo ja miksi. Kerro siitä. Kirjoita kuin puhuisit ystävällesi.<br />
<br />Kainalojuttu täydentää hyvin pääjuttua. Kirjoittajan kannattaa miettiä kielikuviaan: ”oli selkärankaa tukea” on aika keinotekoinen ilmaisu, samoin ”näyttävä kirkko”.<br />
<br /><strong>Sivu 6</strong><br />
<br />Pääkuvan miehen kasvojen uurteet ovat upeat. Olisin kernaasti nähnyt saunarakennuksen vähän laajemmin. Kaipasin yhteen kuvaan miljöötä. Pikkukuvan kolhot WC-kirjaimet eivät varsinaisesti luo kuvaa viihtyisästä saunasta.<br />
<br />Juttu alkaa napakasti, hyvä! Jo ensimmäisessä tekstijaksossa pitäisi kuitenkin kertoa, mistä on kyse. Nyt lukija ei tiedä ennen toisen jakson alkua, että puhe on päihdekuntoutujien saunasta. Toisessa virkkeessä on muuten turha pilkku: lauseilla on yhteinen lauseenjäsen mies (miksi mies eikä hän?), joten pilkkua ei tule.<br />
<br />
Tässäkin jutussa repparimaisuus katoaa alun jälkeen. Repparia kirjoittaessasi tuo aika ja paikka esiin ainakin alussa, lopussa ja kerran siinä välissä.<br />
<br />
Kaipasin juttuun lisää konkretiaa ja yksityiskohtia. Nyt juttu jää pintaan, lipuu ohi koskettamatta. Mistä asioista saunassa juuri sinä iltana puhuttiin? Millaisia saunojien vaikeat tai erikoiset elämät ovat? Millainen on ihmisten vinoutunut käsitys alkoholisteista?<br />
<br />
Tuntuu, että kirjoittaja on pysytellyt etäällä aiheestaan. Ehkä hän ei ole uskaltanut kysyä henkilökohtaisia kysymyksiä tai ehkä aika on loppunut kesken. Toivottavasti se ei johdu siitä, ettei hän ole ollut kiinnostunut. <br />
<br />
Olisin tehnyt Tapani Tumista oikeasti jutun päähenkilön. Hänen kauttaan olisi voinut kertoa saunan merkityksestä. Nyt emme saa tietää Tumista paljoakaan: hän ei perusta ahdasmielisestä ajattelusta, on käynyt saunalla toistakymmentä vuotta, pitää hyvänä sitä että saunassa istuu kaikenlaisia ihmisiä ja aikoo tulla saunaan tänäkin jouluna. Miksi hän käy siellä? Kuka hän on? Mitä sauna hänelle merkitsee?<br />
<br />
Kirjoittaessa kannattaa muuten tarkkailla omia asenteitaan. Nyt kirjoittaja asettaa päihdekuntoutujien vastakohdaksi lääkärit ja taiteilijat. Eiköhän päihdekuntoutujienkin joukosta löydy kyseisten ammattien harjoittajia.<br />
<br /><strong>Sivu 7</strong><br />
<br />Erinomaisesti rakennettu juttu! Alku nappaa lukijan mukaansa (tuo voisi tapahtua minulle) ja kirjoittaja laajentaa näkökulman juuri oikeassa kohdassa. Kalle kohdataan lopussa uudelleen ihan niin kuin pitääkin. Faktaboksi täydentää juttua hyvin.<br />
<br />
Jutussa sinänsä ei ole mitään uutta, mutta se on kiinnostava eikä liian pitkä. Pari pikkuhuomiota: Jos poliisilla tai tietosuojavaltuutetulla ei ole tietoja määristä, mistä kirjoittaja tietää, että näitä rikoksia tehdään yhä enemmän? ”Se on meidän vastuullamme, jos olemme olleet huolimattomia” on huonoa suomea. Jos pikavippifirma huomaa, että velka on väärän henkilön nimissä, kuka maksaa jo otetut vipit? Se ei tästä käy ilmi.<br />
<br />
Sivun kuva on kekseliäs, siitä plussaa.<br />
<br /><strong>Sivut 8–11</strong><br />
<br />Ingressissä on paljon turhia sanoja (Vaatteet näkyvät kuvissakin. Ja sit ”Tämä joukkue ei koostu konkareista vaan aikuisiällä aloittaneista luistelijoista” –> Aikuisena aloittaneet luistelijat xxx – turha sanoa mitä joukkueessa EI ole) ja aika vähän informaatiota.<br />
<br />
Juttu on oikein kelpo reppari. Vinkki: Tarkkaile kappaleiden pituuksia. Välillä kappaleet saavat olla pitkäkin, välillä on hyvä rytmittää tekstiä yhden rivin kappaleella. Ja siivoa turhat sanat. Ensimmäisessä jaksossa sellaisia ovat ainakin nämä: Eläväinen ja… joukkueen… jalanheittoihin (–> heittoihin)… aikuisiällä (–> aikuisena)… sen sijaan… puolestaan.<br />
<br />
Varsinkin koska kyseessä on kuvareportaasi, olisin halunnut nähdä yhden laajakuvan, jossa naiset luistelevat Kakkosaukeaman alareunan jalkakuva ei tätä tarvetta täytä. Pääkuvan valinnasta en ole varma, mutta minunhan ei pitänytkään arvioida kuvia. Kuvatekstit ovat tässäkin jutussa hukattu mahdollisuus.<br />
<br /><strong>Sivu 12</strong><br />
<br />Kiva kuva (mutta miksi Kawata tarkastelee vinyylilevyä?), surkea kuvateksti (taas!) ja suhteellisen kryptinen otsikko.<br />
<br />
Ensimmäinen kappale on vähän epämääräinen. Minkä alan opiskelija? Minkä alan yritys? Ei lukija tiedä Kawatasta mitään, hänelle pitää huomata kertoa kaikki.<br />
<br />
Juttu kyllä paranee. Kirjoittaja perustelee ensimmäisessä jaksossa, miksi juttu on tehty: koska Kawata on onnistunut alallaan (mikä se sitten onkin, ilmeisesti jotain mainonnan tekemistä) opettajiensa epäilyistä huolimatta. Hyvä!<br />
<br />
Perusasiat pitäisi kertoa selkeämmin. Jutusta ei oikein käy ilmi, mikä Cocoan alkuperäinen liikeidea oli (ilmeisesti ei-mainokset, koska Kawata vihasi mainoksia) tai miksi kysyntä hiipui tai miksi nyt menee niin hyvin että on varaa maksaa 13 ihmisen palkka.<br />
<br />
Vinkki: ”Näytä, älä kerro” on myös featurekirjoittajan kultainen sääntö. Tässä jutussa kirjoittaja kyllä tyytyy lähinnä kertomaan. Mitä tarkoittaa että Kawata on aina yhtä hukassa videoidensa kanssa? Millaisia olivat hankalat ensimmäiset vuodet? Konkretiaa! Yksityiskohtia! Elämää!<br />
<br />
Mietin tässäkin jutun kirjoittajan piiloasenteita. ”Cocoan mainokset poikkeavat perinteisistä mainoksista, joiden päätarkoitus on yksisuuntaisesti tiedottaa.” Aika moni mainostaja olisi perustellusti eri mieltä mainosten tarkoituksesta: tarkoitus on kai saada yleisö kiinnostumaan, kiintymään ja lopulta ostamaan. Usein se onnistuu parhaiten kertomalla tarina ja vetoamalla tunteisiin.<br />
<br />
Jutun faktaboksi on turha. Siinä olevat asiat joko kerrotaan jutussa tai ne pitäisi kertoa jutussa (puoliksi japanilainen -mainintaa lukuun ottamatta). Ellei faktaboksiin löydy mitään uutta ihmisestä, siihen voisi laittaa jotain tietoa alasta yleensä.<br />
<br />
Se jogurttimerkki on muuten Activia, ei Aktivia.<br />
<br />Katukriitikot on sanomalehtien rakastamaa gallup-höttöä, jota ilmeisesti on pakko tehdä. Tässä tapauksessa aihevalinta oli vähän hölmö: Ihmisten on vaikea kommentoida mielekkäästi jotain, jota ei ole vielä nähty. Mietin myös, että jos lehden kohderyhmää ovat 20–30-vuotiaat, kannattaako gallupiin ottaa 55-vuotias?<br />
<br /><strong>Sivu 13</strong><br />
<br />
Miksi näin? -juttu on terävä ja tuore. Hyvää työtä!<br />
<br />www-pätkästä en ymmärrä mitään. Ehkä se johtuu siitä, etten ole lukenut Jouko Pihan blogia, mutta epäilen konseptin toimivuutta muutenkin.<br />
<br />Gradu paketissa on hauska ja kiva konsepti, mutta menisin vielä pidemmälle: puristakaa gradu twiittiin eli 140 merkkiin. Miksi just 300 merkkiä?<br />
<br />Lämpenee jätti minut kylmäksi, koska luin lehden perjantaina eli Linnan juhlien jälkeen. Muistakaa lukija kirjoittaessanne!<br />
<br />Mediapeliä-kolumnista pidin kovasti. Teksti on naseva ja tarpeeksi kärjistetty toimiakseen. Kappaleiden rytmiä kannattaa miettiä, nyt kaikki kappaleet ovat pitkiä ja keskenään suunnilleen samanpituisia. Ja hyvänen aika, laittakaa nyt näihin juttuihin otsikko! Ellei se jostain syystä ole mahdollista, pitäkää edes ingressit lyhyinä. Tuo ylipitkä teksti olisi saanut minut jättämään jutun lukematta, ellen olisin ollut velvoitettu tähän.<br />
<br />
Mitä ihmettä? -juttua en ymmärrä lainkaan. Jutussa kukaan ei väitä, että superliivit pelastavat naisen, joten en ymmärrä otsikkoa. Jutussa on muutama perustelematon väite (”kuosi, hinta ja materiaalit ovat kohdillaan”) ja paljon kuulopuheita, mutta ei mitään näkökulmaa. <br />
<br /><strong>Sivu 14</strong><br />
<br />Lassen kertomus on napakka ja toimii hyvin. Vähän enemmän hänestä olisi voinut kertoa, opiskelualan edes. Jaksotus on minusta tarpeeton: lyhyen tekstin lukee kyllä ilman noita versaalialoituksia. Tässäkin kirjoittajan kannattaa tarkkailla kappaleiden pituuksia ja keskinäistä rytmiä.<br />
<br />
Itse pääjuttu alkaa lepsusti, vähän kuin kouluaine. Mene suoraan asiaan! Tilastotiedot vapautuksen syistä voi laittaa vähän myöhemmin juttuun. Tässäkin toimisi aiemmin antamani vinkki: Tiivistä juttu mielessäsi yhteen lauseeseen ja ymmärrät, mikä aiheessa on olennaista. Aloita sillä.<br />
<br />
Pikkujuttu: Ei lyhenteitä lehtikieleen. Siis ei 90-luvun vaan 1990-luvun.<br />
<br />
Olisiko jutun kuvituksena muuten voinut käyttää symbolikuvaa tai rakennettua kuvaa tai kuvamanipulaatiota? Valittu kuva on vain täytettä, koriste. Kuvalla olisi voinut myös kertoa jotain.<br />
<br />
<strong>Sivu 15</strong><br />
<br />
Hieno kuva! Se on niin hyvä, että jätän kysymättä, miksei kuvaa ollut myös Mikaelasta. Lehden paras kuvateksti!<br />
<br />
Ei-otsikko on aina vähän huono ratkaisu. Paremmin vaikka näin: Työkokeilu syrjii vastavalmistuneita. <br />
<br />
Jutun aihe on runsaiden työtermiensä vuoksi hankala, mutta kirjoittaja selviää suhteellisen hyvin. Tämänkin jutun alku on vähän löysä. Mene suoraan asiaan kiertämättä kronologian kautta. Tämän jutun aihehan on se, että vastavalmistuneiden työttömien tilanne heikkenee. Se sanotaan vasta toisssa kappaleessa.<br />
<br />Kirjoittajan kannattaa tarkkailla verbejään: tässä jutussa on aivan liikaa passiiviverbejä. <br />
<br />
Faktaboksiin oli jäänyt yksi ainakin minulle outo termi: onko työttömyysetuus sama kuin työttömyyskorvaus? Ehkä johonkin olisi voinut listata sanaston, joka selittäisi työelämävalmennuksen, työharjoittelun ja työkokeilun erot.<br />
<br />
Miksi tämä juttu muuten oli Ideoissa eikä yhteiskunnallisesti tärkeiden asioiden Luotaimessa?<br />
<br /><strong>Sivu 16</strong><br />
<br />Kivasti kirjoitettu juttu! Nauratti ääneen tuo ”siitä se harrastus sitten lähti” -kohta. Lämmin ja sympaattinen sivu, josta tuli hyvä mieli.<br />
<br />
Mihin olivat unohtuneet kuvatekstit? <br />
<br />
Pääotsikko ei oikein tunnu nivoutuvan juttuun. Se voisi kertoa mistä tahansa.<br />
<br /><strong>Sivu 17</strong><br />
<br />Otsikon molemmat osat toimivat erikseen, mutta eivät yhdessä. Toisessa pitäisi auttaa lukijaa ymmärtämään, mistä on kysymys. Eli jos pääotsikko on ”<br />
<br />
Hävinnyt tarjoaa kahvit”, ingressin pitäisi olla jotain ”Torikahvilan korttirinki on Tammelan äijien toinen koti”. Ingressissä muuten kannattaa yleensäkin välttää tuollaista ”tämä on” -rakennetta, koska se ei oikeastaan viittaa mihinkään.<br />
<br />
Kuka on kuvassa? Kuvatekstissä pitäisi ehdottomasti olla miehen nimi. Ja miksi mies on kuvattu kadulla? Eivätkö heput pelaa sisätiloissa?<br />
<br />
Jutun alku on vähän tylsä. Paremmin toimisi kohtaus, joka toisi miehet ja tilanteen lukijan päähän. Muuten teksti etenee kivasti.<br />
<br />
Kirjoittajan kannattaa tarkkailla viittauksiaan. Esimerkiksi viimeisen kappaleen ”he aikovat istua” yrittää viitata eläkeläisiin, mutta epäonnistuu, koska edellä on kappale, jossa puhu on Virtanen. Siis ”hän” eikä ”he”.<br />
<br />Muistilista on erittäin kiva! Tuntui, että tuosta kyllä jokainen löytää itselleen parhaat myyjäiset. Hyvin ajateltu. Yksi pilkkuvirhe harmittaa.<br />
<br />Näin koin onnistuu olemaan selkeästi ajateltu. Hyvä! Kappaleiden samanpituisuudesta motkotan taas, samoin otsikon puuttumisesta. Tähänhän mahtuisi myös nosto, joka taas toisi yhden tarttumiskohdan lukijalle.<br />
<br /><strong>Sivu 18</strong><br />
<br />Hevosen kuva on aina hyvä valinta.<br />
<br /><br />Utaimen arvioijahttp://www.blogger.com/profile/17832785778982094821noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9147716209035413777.post-33328736131206335812012-12-03T10:41:00.000+02:002012-12-03T10:41:24.964+02:00Edith Andersson (11/2012): "Olette parhaimmillanne lyhyissä jutuissa"<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2CNwBuUXBpfCoZoZk-e3CRGBIsETJ4rh9Xn5-w99zsJXksMyRUF_KAkCojbZ-gOBi7em1-fw5xP_xX5u25criU-vBP6cJYwnuHEp1oO1CTN57f46XAY_BJJ2OEevDX3et7PvoPhiMM7aB/s1600/Utain_2012-11_kansi.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2CNwBuUXBpfCoZoZk-e3CRGBIsETJ4rh9Xn5-w99zsJXksMyRUF_KAkCojbZ-gOBi7em1-fw5xP_xX5u25criU-vBP6cJYwnuHEp1oO1CTN57f46XAY_BJJ2OEevDX3et7PvoPhiMM7aB/s320/Utain_2012-11_kansi.jpg" width="224" /></a></div>
<strong>Palautteen Utaimen 11/2012 jutuista antoi Iltalehden uutispäällikkö Edith Andersson:</strong><br />
<br />
Tässä on elämänne paras palaute, ilmaiseksi.<br />
Luin lehtenne. Se on ammattimaisesti tehty. Taitto formaatissa selkeää ja tasapainoista. Kuvankäyttö tabloidjulkaisulle tavanomaista. Aihevalinnat ovat samoin varmoja, aiheissa hajontaa, kattausta vähän kaikille. Vähän on haettu shokkiarvoa, kauneusleikkauksilla ja transvestiitillä. Kolumneissa näkyvät jo omat äänet, mediasivulla havaittavissa että kirjoittajista kasvaa vankasti toiisten medioiden tekosia jeesustelevia toimittajia. <br />
<br />
Kokonaisuudesta jäi sellainen fiilis, että tällainen lehti voisi oikeasti olla olemassa. Oikeassa lehdessä tosin juttujen rytmitykseen olisi kiinnitetty tarkemmin huomiota, nyt tuli tasapaksu ja sitä kautta amatöörimainen fiilis. Aukema, sivu sivu, aukeama... Yhtä kaikki, tällainen voisi olla ja siinäpä se sudenkuoppa piileekin. Miksi ihmeessä nuoret virkeät ihmiset tekevät lehteä, kirjoittavat juttuja, joita jo olemassa olevat elämänrasittamat reumasormiset vihervasemmistolaiset toimittajat pystyvät neljä päivässä, ellei kankkunen ole ylitsevuotava. <br />
<br />
Olette parhaimmillanne lyhyissä jutuissa ja palasissa. Vaikka yksikään juttu ei ole ylipitkä, pitemmissä jutuissa fokus pääsääntöisesti menee hukkaan. Juttu kauneuskirutgiasta, transusta ja masentuneesta muuttajasta kuulostaa teistä niin hyvältä idealta, että ette pysähdy miettimään, miten aiheesta saadaan juttu. Olette ihastuneita omaan ideointikykyynne, ja luulette, että aihe on juttu. Se ei ole. Aihe on aihe. Sen jälkeen tarvitaan ideointia, hylkäämistä, laatikon ulkopuolella ajattelua, hikoilemista ja vielä kerran ideointia. Se vaatii miettimistä: miksi ihmeessä kukaan lukisi tämän jutun. Itsensä haastamista: miksi minä haluan haastatella Heikki Kupia? Miksi minä en kaiva tähän ihmistä, jolle on tehty kauneusleikkaus? Miksi uskon, kun Heikki Kupi sanoo, että kauneusleikkauksia tehdään yhä enemmän`Miksi en jumalauta vaadi lukuja pöytään?<br />
<br />
Uskaltakaa kysyä haastateltavalta, vaikka aihe olisi kuinka herkkä ja haastateltava haavoilla: mitä sinä tarkoitat tuolla? Ai miten niin sisälläs on asunu nainen, miltä se tuntuu? Ai noloja tilanteita, mitä tarkoitat? Kerro mulle, millaisia ne tilanteet oli. Useimmat lauseet sellaisinaan eivät tarkoita yhtään mitään: ai sua masensi, no mitä sitten, mitä sä sillä tarkoitat. Vaikeat kasvun vuodet, nukuttaa jo, miten sä nyt oot erilainen ku ennen muka. <br />
<br />
Ja kun lähdette reportaasikeikalle, miettikää etukäteen, mitä haette. Jos päätätte hakea kronologisessa muodossa kirjoitetun jorinan tapahtumista ajanjaksolla x, voitte jäädä kotiin ja tehdä samaan aikaan jotain hyödyllistä, esimerkiksi silittää tai rakentaa legotaloa. <br />
<br />
Vielä neljä asiaa: aina kun voitte välttää tutkijan haastattelua, välttäkää. Ketään ei kiinnosta.<br />
Jos pitää haastatella keski-ikäistä miestä, kysykää itseltänne: olenko tullut alalle haastatellakseni keski-ikäistä pukumiestä, joka istuu pöydän takana ja luettelee saavutuksiaan. <br />
Jos voitte sanoa jonkin asian suoraan, sanokaa. <br />
Lopuksi: älkää kirjoittako ihmisten nimiä väärin. Jos ette onnistu tarkistamaan, että Onnibus-nimisen yrityksen (ei Onnibussi) toimarin nimi on Pekka Möttö (ei Möttönen), mistä voin lukijana olla varma, että olette vaivautuneet tarkistamaan mitään muitakaan faktoja raapustuksiinne? Teillä on pelkkä luotettavuutenne, ei mitään muuta. Älkää rapauttako sitä. <br />
<br />
Hyvää joulun odotusta!<br />
<br />
<em>Palautteen antaja on Iltalehden uutispäällikkö. Mielipiteet ja näkökulmat ovat kirjoittajan omia, eivätkä ne edusta Iltalehden virallista kantaa.</em><br />
<br />Utaimen arvioijahttp://www.blogger.com/profile/17832785778982094821noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9147716209035413777.post-42040713987247912922012-11-26T09:32:00.000+02:002012-11-26T12:33:15.063+02:00Laura Vuoma (10/2012): "Harkitkaa radikaalimpia kokeiluja"<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjmL280McKv7rK91qH05bFIJatB_euFqoFQYB_PvFiM6W1ESxYrGA6SfQMWernsT5EWEJKXgMY5DPZBBoHpWgqXDcJdmxdo54hZPMi6iX3G1a74OzBmKDQEjAy25npAKI3wq6C20R7CCdBa/s1600/Utain_2012-10_kansi.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjmL280McKv7rK91qH05bFIJatB_euFqoFQYB_PvFiM6W1ESxYrGA6SfQMWernsT5EWEJKXgMY5DPZBBoHpWgqXDcJdmxdo54hZPMi6iX3G1a74OzBmKDQEjAy25npAKI3wq6C20R7CCdBa/s320/Utain_2012-10_kansi.jpg" width="224" /></a></div>
<strong>Utaimen 10/2012 kuvat arvioi kuvatoimisto Alma360:n kuvatoimittaja Laura Vuoma:</strong><br />
<span style="font-family: Cambria;"></span><br />
<div align="LEFT">
<span style="font-family: Cambria;">Lehden kansikuva on kaunis ja näyttävä, yksinkertainen taitto toimii.</span><br />
<span style="font-family: Cambria;"><br /></span></div>
<span style="font-family: Cambria;">
</span>
<br />
<div align="LEFT">
<span style="font-family: Cambria;">Lehden lajityyppi vaikuttaa kannen perusteella sanomalehden viikkojulkaisulta tai aikakauslehdeltä.</span></div>
<span style="font-family: Cambria;">
</span>
<div align="LEFT">
<span style="font-family: Cambria;">Kannen kuvassa ihmisen ja kaksihaaraisen varvun rinnastaminen toimii ja herättää kysymyksiä. Onko se taikavarpu, jolla etsitään malmia? Kuvassa on niin paljon tyhjää tilaa, että kansijutun noston olisi hyvin voinut taittaa myös kuvan päälle, jolloin jutun aihetta ei olisi tarvinnut etsiä muiden nostojen seasta.</span><br />
<span style="font-family: Cambria;"><br /></span>
<span style="font-family: Cambria;">Ensimmäisen aukeaman juttuaiheet ovat mielenkiintoisia, mutta aukeaman ulkoasu on puiseva. Pienten uutisten aiheista voisi helposti keksiä kuvituskuvia, esimerkiksi koululaisten inhokkiruuat, kiinan opiskelu tai poliisien tutkintapyynnöt herättävät heti ajatuksia. Kuvituskuvat keventäisivät aukeaman ilmettä ja toimisivat sisäänvetoina juttuihin. Kuvituksen tieltä voisi hyvin ottaa vaikka yhden pikku-uutisen pois, lehdessä olisi silti mielestäni riittävästi mielenkiintoisia aiheita. </span><br />
<span style="font-family: Cambria;"><br /></span>
<span style="font-family: Cambria;">Avausaukeaman iso kuvallinen juttu aukeaa kun syventyy tekstiin – kuvasta paljastuu huumoria ja kriittisyyttäkin. Kuva on hyvin uutistyyppinen; ilmiölle on haettu tavallisen elämän edustaja ja tallennettu hänet todellisessa tilanteessa. Tyyli sopii aukeaman ilmeeseen. Otsikon ja kuvan liittoa olisi voinut vielä miettiä, nyt kuva aukeaa vasta kuvatekstin myötä.</span><br />
<span style="font-family: Cambria;"><br /></span>
<span style="font-family: Cambria;">”Synkeät suunnitelmat” -jutun taitto antavaa ensivaikutelman pidemmästä henkilöjutusta tai reportaasista. Aukeaman kuva ja sen päälle sijoitettu teksti antavat olettaa, että juttu jatkuisi myös seuraaville sivuille. Kuva sinänsä on upea miljööpotretti, valon ja värin käyttö on taidokasta. Jutun uutiskärki tulee kuitenkin pienenä yllätyksenä. Jos ympäristövaikutuksia olisi halunnut korostaa henkilöä enemmän, olisi kuvakulman voinut siirtää vielä kauemmaksi ihmisestä, näyttää hänet vain pienenä osana maisemaa. </span><br />
<span style="font-family: Cambria;"><br /></span>
<span style="font-family: Cambria;">”Sorrettujen puolustaja” -jutun otsikko antaa ymmärtää, että nyt keskitytään henkilöön ja hänen aikaansaannoksiinsa. Kuva on aika uutismainen, kenties haastattelun yhteydessä otettu. Otsikon ja kuvan liitto olisi voinut olla tehokkaampi, jos kuva olisikin ollut potretti, tai Kyllösellä olisi katsekontakti kameraan. Toisaalta silloin vaarana olisi ollut Kyllösen sekoittuminen tekstin case-henkilöön Riittaan. Koska leipätekstissä puhutaan paljon keskuksesta ja sen tekemästä työstä, kuvauspaikkaa olisi voinut miettiä tarkemmin. Yhdessä kuvassa pystyy kertomaan sekä paikasta että henkilöstä paljon.</span><br />
<span style="font-family: Cambria;"><br /></span>
<span style="font-family: Cambria;">”Nestori tuli ulos kaapista” otsikko ja kuva toimivat hienosti yhteen ja jutun aloituskin pitää mielenkiinnon loistavasti yllä. Kuva on rakennetun oloinen, ja poikkeaa siten mukavasti lehden muista kuvatyypeistä. Rakennettua kuvaa olisi voinut vielä korostaa taitolla, tässä kohtaa teksti kuvan päällä olisi voinut toimia hyvin. Tällöin teksti olisi voinut olla myös huomattavasti lyhyempi.</span><br />
<span style="font-family: Cambria;"><br /></span>
<span style="font-family: Cambria;">”Silmätysten kamelikurjen kanssa” -jutun avaus on hieno, hauska ja yllättävä yhtä aikaa. Kuva on juuri oikea valinta jutun avaukseen ja isoon kokoon. Otsikko olisi voinut olla piirun verran vähemmän kirjaimellinen tulkinta kuvasta. Hienoa, että kuvareportaasille on annettu kaksi aukeamaa, kuvat saavat ansaitsemansa tilan ja lehden rakenteessa on enemmän jytyä. Kuvat ja kuvavalinnat toimivat reportaasina, näkökulmat vaihtuvat kaukaa lähelle, henkilöistä tapahtumiin ja yksityiskohtiin. </span><br />
<span style="font-family: Cambria;"><br /></span>
<span style="font-family: Cambria;">Toiseksi viimeinen Media-aukeama on sisällöltään ja taitoltaan minulle toimivin ja mielenkiintoisin lehden osio. Palstat on selkeästi mietitty ja osoitettu vinjetein. ”Gradu paketissa” -palsta on lempparini, tiivis ja mielenkiintoinen välipala. Tosin sen ulkoasussa keltaiseen palloon taitettu selitys on isompi ja näyttävämpi kuin palstan vinjetti. Vinjettejä voisikin miettiä näyttävimmiksi, kuvituksen tyyppisiksi toistuviksi elementeiksi.</span><br />
<span style="font-family: Cambria;"><br /></span>
<span style="font-family: Cambria;">”Reetta kasvoi rohkeaksi” -jutussa on upea henkilökuva joka toimii myös otsikon kanssa hienosti yhteen. Gallupjuttu toimii formaattina, mutta olisi mukava nähdä joskus erilaisia gallupkuvia! ”Rasisteille ei anneta aihetta syrjintään” -jutun kuva hämmentää, sillä se on hienosti toteutettu kuvituskuva, mutta toimisi ehkä selkeämmin ison, tutkivan jutun avauksena kuin pienemmässä uutisessa. Nyt jutun ja kuvan yhteys jää vähän hämäräksi. </span><br />
<span style="font-family: Cambria;"><br /></span>
<span style="font-family: Cambria;">Viimeisen aukeaman ”Siipi-sensei”-jutun otsikko vetää lukemaan ja kuvakin on hauska. Näkökulmaltaan ja rajaukseltaan se on kuitenkin aika saman tyyppinen kuin edellisen aukeaman henkilöjutun kuva. Kuvatyyppien lajikirjosta olisi tässä kohti voinut valita jonkun muunkin vaihtoehdon kuin miljööpotretin, sillä kaikki lehden henkilökuvat ovat samaa lajia. Siipi-sensein pää kanansiivistä muodostuvan sädekehän sisällä?</span><br />
<span style="font-family: Cambria;"><br /></span>
<span style="font-family: Cambria;">”Päivähyppyjen pyörteissä” -jutun kuva on kertakaikkisen vaikuttava, klassinen tilanteen tiivistys yhteen kuvaan. Näkökulmalla ja tekniikalla on saatu arkisesta hetkestä kiinni.</span><br />
<span style="font-family: Cambria;"><br /></span>
<span style="font-family: Cambria;">Kokonaisuutena lehti on mielenkiintoinen paketti ja visuaalisesti hallittu kokonaisuus. Rakenne on pysynyt jotakuinkin samana viime vuodesta, jolloin lehteä viimeksi luin. Säännöllisesti ilmestyvän lehden rakenteen tulee toki olla toistuva, jotta lukijat tunnistavat juttutyypit. Pieniä uudistuksia tai radikaalimpiakin kokeiluja voisi silti harkita?</span><br />
<span style="font-family: Cambria;"><span style="font-family: Cambria;">
</span></span></div>
<span style="font-family: Cambria;">
<br />
<div align="LEFT">
</div>
</span>Utaimen arvioijahttp://www.blogger.com/profile/17832785778982094821noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9147716209035413777.post-42797919304561015912012-11-18T16:54:00.000+02:002012-11-19T11:38:46.435+02:00Pasi Koivumaa (10/2012): "Kronologinen eteneminen hallitsee"<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjmL280McKv7rK91qH05bFIJatB_euFqoFQYB_PvFiM6W1ESxYrGA6SfQMWernsT5EWEJKXgMY5DPZBBoHpWgqXDcJdmxdo54hZPMi6iX3G1a74OzBmKDQEjAy25npAKI3wq6C20R7CCdBa/s1600/Utain_2012-10_kansi.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjmL280McKv7rK91qH05bFIJatB_euFqoFQYB_PvFiM6W1ESxYrGA6SfQMWernsT5EWEJKXgMY5DPZBBoHpWgqXDcJdmxdo54hZPMi6iX3G1a74OzBmKDQEjAy25npAKI3wq6C20R7CCdBa/s320/Utain_2012-10_kansi.jpg" width="224" /></a></div>
<strong>Utaimen 10/2012 arvioi sanomalehti Karjalaisen päätoimittaja Pasi Koivumaa:</strong><br />
<br />
<div class="MsoNormal">
Kansikuva on todella hieno. Se on otettu upeasta
kuvakulmasta, ja edessä oleva varpu sekä taivaan pilvet tuovat siihen puhuttelevaa
symboliikkaa. Pääjutun otsikko ei ole yhtä koukuttava; olisin kaivannut siihen
konkreettisuutta ja uutiskärkeä käyttämällä kaivos-sanaa. Karsastan vähän tuota
ratkaisuanne sijoittaa otsikko ja ingressi ylös. Mielestäni kannessa pitäisi
olla otsikko, jossa on potkua ja joka houkuttelee yhtä paljon kuin kuva.
Otsikoista onnistunein on ”Tampere ei tunnu missään”; se herättää uteliaisuutta
ja suorastaan pakottaa etsimään jutun ja selityksen otsikon väitteelle. Olen
hieman kyllästynyt alkusoinnutettuihin otsikkoihin, kuten tässä nyt ”Sympaattista
siipikarjaa”; minusta ne ovat vähän helppo ratkaisu, ja niitä näkee ihan liian
paljon.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Sivun 2 kolumni suorastaan huutaa otsikkoa, joka ei näemmä
moodiinne kuulu. Ingressissä kerrotaan sairaanhoitopiirin valtuuston torjuneen
hallituksen esityksen, mutta hieman se jää noilla sanavalinnoilla epäselväksi. Hallituksen
esitys kerrotaan kolumnin alussa, mutta valtuuston päätöstä ei kerrota. Kolumni
on sinällään hyvä ja jäntevä, ja se sisältää lopussa konkreettisen,
mielenkiintoisen ja hyvin perustellun ehdotuksen. En ole kirjoittajan kanssa
ihan samaa mieltä siitä, että irtisanomiset ja muut säästöt eivät nimenomaan
tarkoittaisi sitä, että ajatellaan ensi vuotta ja seuraavaa vuosikymmentä,
mutta kolumneissa saa ja pitääkin vedellä vähän mutkia suoriksi,
yksinkertaistaa ja ärsyttääkin.</div>
<div class="MsoNormal">
Sivun 2 rattijuopumusuutinen on todellakin uutinen, ja se
tuodaan hyvin esiin sekä otsikossa että heti jutun alussa. Bentsodiatsepiinit
olisi voinut suomentaa. Minunkin piti googlata se, jotta ymmärsin, että kyse on
rauhoittavista lääkkeistä. </div>
<div class="MsoNormal">
<br />Sivun 2 osa-aikatyöjutussa uutinen ei ole mielestäni
otsikkoon tuotu osa-aikatyön hankaluus ja työmarkkinajärjestöjen eripura, vaan
se konkreettisempi uutinen, että päivähoitomaksujen kehno porrastus on esteenä
osa-aikaistamisratkaisuille. Jutun alussa kerrotaan Kataisen ehdottaneen
osa-aikatyötä, mutta olisin kaivannut, että tämä ehdotuksen sisältö kerrotaan
laveammin. Missä Katainen tämän ehdotuksensa teki ja miten hän sitä perusteli? </div>
<div class="MsoNormal">
<br />Sivun 2 ja 3 Uutisputki-palstan lyhyet jutut ovat kiinnostavia
ja nasevasti kirjoitettuja. Niistä viimeinen sisältää uutisen, jonka olisin
toivonut kirjoitettavan auki: peräti viidesosa Tampereen kolmasluokkalaisista
on valinnut ensimmäiseksi vieraaksi kielekseen jonkin muun kuin englannin, ja
kysymys kuuluu, mitä kieliä he ovat englannin sijaan valinneet. Tuskinpa
sentään kiinaa. <br /><br />Yleispäteväksi ohjeeksi antaisin senkin, että aina kun
käytetään vierasperäisiä termejä, nyt pop uppia, ne suomennettaisiin ja
selitettäisiin, mistä nimi on saanut alkunsa. Maajussi-sana sopii Utaimeen,
mutta kun se oli kerran Karjalaisen otsikossa, minulle soitti mielensä
pahoittaneita viljelijöitä, jotka sanoivat pitävänsä termiä halventavana,
vaikka minustakin se on sympaattinen ja myönteinen nimitys.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Sivun 3 uutinen ”Tampere ei ole turisteille tuttu” on hyvin
kirjoitettu uutinen. Ingressin tiivistämiseksi en nostaisi tuota Holménia
siihen lähteeksi, etenkään kun hän ei ole jutussa pääosassa eikä kuvassakaan.
Sitatoinnissa kannattaisi käyttää muitakin rikkaan suomen verbejä kuin ”toteaa”
ja ”sanoo”.</div>
<div class="MsoNormal">
<br />Sivun 3 ”Näin lehti tehtiin” -palsta on erinomainen. Meillä
Karjalaisessa on vähän vastaavanlainen, ja siitä on tullut paljon kiitosta.
Lukijat kokevat mielenkiintoisena sen, että avaamme työtapojamme ja
perustelemme niitä. Tällaiset palstat antavat lehdelle uskottavuutta.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Sivujen 4-5 kaivosjuttu on jo otsikosta alkaen voimakkaasti
arvotettu: pelkkä malminetsintä nähdään pahana ja vahingollisena. Sinällään
juttu on kirjoitettu hyvin ja tyylitellen, ja ihminen on kärjessä, kuten
hyvässä uutisessa kuuluukin olla. Varsinainen uutinen tässä on kuitenkin se,
että tieto varausilmoituksista ei mene näemmä automaattisesti maanomistajille,
ja sen olisi voinut nostaa vahvemmin kärkeen. Juttu vähän vesittyy, kun sen
loppulauseena on lakonisesti, että vain murto-osa malminetsintähankkeista
johtaa kaivoksen perustamiseen. Se olisi pitänyt kirjoittaa enemmän auki: mitä
jälkiä malminetsintä jättää ympäristöön, ja miten sitä tehdään?
Kainalouutisessa kerrotaan Palmex Mining -yhtiön siirtyneen
ruotsalaisomistukseen, mutta aiempaa omistajataustaa ei kerrota. Sekin olisi
pitänyt kyetä selittämään, joltakin kysymällä, miksi suomalaisomisteisia
kaivosyhtiötä ei juurikaan ole. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Sivun 6 "Sorrettujen puolustaja" -jutussa esitellään sosiaaliasema Riitta-casen kautta. Koska juttu perustuu tähän yhteen tapaukseen, joka seikkaperäisesti esitellään, olisin kaivannut jonkinlaista johdantoa siihen myös ingressissä. Jutun luettavuutta olisi parantanut lohkominen pienempiin kappaleisiin, nyt ne ovat varsin pitkiä ja samanmittaisia keskenään.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Sivun 7 Nestori tuli kaapista" on hyvin tehty juttu, joka alkaa vangitsevasti. Ingressissä luvataan, että luurangon tulevaisuus on selvä, mutta lopun "palvelee tutkimusta" jää ainakin minulle epäselväksi. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Sivujen 8-11 reppari strutsinkasvattajasta on mielenkiintoinen ja hyvin
kirjoitettu. Ehkä toisen aukeaman kuvista olisi voinut jättää pari pois, jotta kuvat
eivät syö tehossaan toisiaan. Jutun otsikko tukee kuvitusta. Jutussa on vetävä
alku ja hyvä loppu, ja siihen on osattu poimia herkullisia ja hauskoja asioita,
jotka saavat lukijan hyvälle tuulelle. Minua häiritsee vain yksi tyyliseikka
(joka on muutamassa muussakin jutussa): käänteinen sanajärjestys sitaateissa
tyyliin ”kertoo Syrjynen”. Kesätoimittajana minulle iskostettiin päähän, että
suomessa on suora sanajärjestys ja että tämä käänteinen on Ruotsin-tuliaisia.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Sivun 12 ”Reetasta kasvoi rohkea” on hyvin kirjoitettu
henkilökuva. Kronologinen eteneminen on yleensä vähän tylsä, mutta tässä se
toimii, koska juttu alkaa vuoden 2009 hippimuisteluista. Infolaatikko on
itsestään selvä, varma valinta henkilöhaastatteluun, mutta niihinkin
kannattaisi löytää jotakin sellaista jujua ja tietoa, jota ei löydy jutusta.</div>
<div class="MsoNormal">
<br />Sivuilla 12-13 on hyviä ja mielenkiintoisia pikkupalstoja. Sivun
13 kolumni on naseva, sopivalla tavalla ilkeä, ja kun Himasen nimestä on
revittävissä vain yksi vitsi, niin juuri oikea paikka sille on kolumnin loppu.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Sivun 14 henkilökuva kanansiipien mutustelijasta on hyvin tehty,
mutta nyt kun mennään taas kronologisessa järjestyksessä ruokailun
aloittamisesta laskun maksamiseen, tulee mieleen, että tarvitsette enemmän
variaatiota juttutyyleihin. Juttu on kyllä hyvin kirjoitettu, ja sitä lukiessa
tulee suorastaan nälkä. Hyvä, että haastateltava suostui vähän rujoon kuvaan,
jossa hän mutustelee siipeä, kun se kerran on jutunkin pääpointti.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Sivun 15 ”Päivähyppyjen pyörteessä” on hyvä, tiivis juttu,
johon on saatu tunnelmaakin. Otsikko tukee kuvaa, kuten tässä on tärkeääkin,
kun kuvaaja on ollut noin kokeilevalla päällä. Teillä on muuten kaiken
kaikkiaan erinomaisia kuvia lehdessä! <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Näin koin -kolumnissa lytätään Sukulan uusi
tv-ohjelma hyvin perustellen.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Hyvä lehti, erinomaisia kuvia ja sujuvasanaisia kirjoittajia. Muistakaa pilkut epäsuorien kysymyslauseidenkin eteen!</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<b>Pasi Koivumaa</b></div>
<div class="MsoNormal">
<i><br />Kirjoittaja on ollut Karjalaisen päätoimittaja vuodesta 2008 alkaen, sitä ennen hän on työskennellyt pääkirjoitustoimittajana ja politiikan toimittajana. </i></div>
<br />Utaimen arvioijahttp://www.blogger.com/profile/17832785778982094821noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9147716209035413777.post-11441733856954515932012-11-13T12:29:00.000+02:002012-11-13T14:54:38.301+02:00Pauliina Penttilä (9/2012): "Loppuhenkoset pois"<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZ62KyfpaB3zQI2W3UbillMe_CRZlfMAdadWgX5nXoQ5OpxZqVenrxWG-2NeTyNDs05qKQ0sl3xKE6agdLCZSM_J6wNi1FKBW7chsdCh6xJjTP2sdGJI99fzGhqvyc5cys5QgiQMLYGliB/s1600/Utain_2012-09_kansi.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZ62KyfpaB3zQI2W3UbillMe_CRZlfMAdadWgX5nXoQ5OpxZqVenrxWG-2NeTyNDs05qKQ0sl3xKE6agdLCZSM_J6wNi1FKBW7chsdCh6xJjTP2sdGJI99fzGhqvyc5cys5QgiQMLYGliB/s320/Utain_2012-09_kansi.jpg" width="224" /></a></div>
<span style="font-size: small;"><strong>Utaimen 9/2012 arvioi Suomen Kuvalehden toimittaja Pauliina Penttilä:</strong></span><br />
<span style="font-size: small;"></span><br />
Jos olisin napannut Utaimen bussilukemisiksi, olisin tyytyväinen matkaani. Lehti yllättää positiivisesti monta kertaa, ja jutut on kirjoitettu hyvin. Aiheita jää miettimään.<br />
<br />
Verkkolehti täydentää printtiversiota hyvin, pätkät toimivat itsenäisinä mutta etenkin kannustavat lukemaan lehdestä lisää. <br />
<br />
<strong>Kansi</strong><br />
<strong></strong><br />
Sirkuskuva kannessa herättää kiinnostuksen. Pubijuttu antaa lupauksen hauskuudesta, Santeri Valkamo puolestaan vaikuttaa loistoaiheelta. Vain kehitysvammaiset tuntuu aiheena vähän pliisulta. Osin se johtuu otsikoinnista ja hiukan kliseisestä kansinostosta. Tämäntapaiset aiheet ovat hankalia, niihin tahtoo aina tarttua sanontoja ja asenteita, jotka etäännyttävät lukijaa.<br />
Jäin miettimään kannen kielikuvia. Voikohan painovoimalla leikkiä? Entä vannotaanko perinteisiin? Minä olisin varmaan uskonut perinteisiin ja nostanut sirkusjutun otsikoksi jotain konkreettisempaa – ingressin lauseistakin olisi riittänyt toinen, nyt sanonnoilla leikittely uhkaa kääntyä itseään vastaan.<br />
<br />
<strong>1. aukeama</strong><br />
<br />
Pääkirjoitus käsitteli isoa aihetta. Se kannatti. Ei tullut ”nyt se yritti liikaa” -oloa, asia pysyi kirjoittajan otteessa.<br />
<br />
Lukihäiriö-juttu oli selkeä ja kiinnostava. Olisin lukenut lisääkin: Miksi lukihäiriöisiä hakijoita on aiempaa enemmän? Onko myös uusissa opiskelijoissa aiempaa enemmän lukihäiriöisiä? <br />
Pormestariasia erinomainen päivitys, ei-tamperelainenkin pysyi mukana. Sitä jäin miettimään, miksi juuri skp:n edustaja kommentoi asiaa. Ehkä sen olisi voinut sivulauseessa perustella.<br />
<br />
Uutisputken pätkät olivat kiinnostavia, hienosti valittu! Yllätyin ja viisastuin. Olin mm. aina luullut, että sydänkohtauksiin kuollaan kuumalla ilmalla. Ovatko turkisteinit ihan totta vaiko vain kauppiaan propagandaa? Jos ne ovat totta, niin tehkää niistä juttu!<br />
<br />
Jos jotain parantamisen varaa pitää löytää, niin tässä muutama asia: Puheloisen ehdotusta veroasiasta olisi voinut kerrata toisenkin lauseen verran, jotta se olisi palannut paremmin mieleen. Neuvolajuttu olisi kaivannut ehkä yhden lauseen kovaa konkretiaa siitä, miten elämäntavat paranivat neuvonnan ansiosta. Opettajajutussa purskahdin nauruun kohdassa ”Varsinkin erityisopettajana työskenteleminen on haitallista”. ”Elämä tappaa” -tyyli toimi tässä huumorina, mutta kannattaa muistaa, että kärjistäminen ja rankka uutistyyli voi johtaa myös ylidramatiikkaan.<br />
<br />
Näin lehti tehtiin -pätkä oli hauska. Yleensä inhoan tämäntyyppisiä palstoja, sillä ne ovat älytöntä työnteon glorifiointia. Nyt pystyin samastumaan kirjoittajan vastentahoisuuteen.<br />
<br />
Avioituminen ulkomaalaisten kanssa oli kiinnostava teksti, jossa oli paljon asiaa. Jutun kärkeä jäin miettimään. Minut jutussa yllätti lähinnä se tieto, että puolisot työllistyvät niin hyvin. Olisiko sen voinut nostaa kärkeen? Johtui varmaan myös aukeaman muista jutuista, että olisin kaivannut tiukempaa uutisalkua.<br />
<br />
Jäin myös pohtimaan, miksi aiheesta oli tehty juttu juuri nyt. Jos jokin konteksti oli olemassa, siitä olisi voinut tehdä faktalaatikon. Sekin olisi lisännyt jutun uutismaisuutta.<br />
<br />
<strong>2. aukeama</strong><br />
<em><br />Ammatiltaan sotilas</em> oli erinomaista luettavaa. Faktaboksi sitoi sen aikaan, repparialku toimi eikä kehäloppu tuntunut päälle liimatulta. Teksti ei osoitellut, vaan totesi. Se jätti lukijan hyvällä tavalla pohtimaan Santeria ja hänen motiivejaan mutta myös koko puolustusvoimia.<br />
<br />
Suutariotsikko ehti ärsyttää minua, mutta onneksi sille oli kate jutussa ja se ilmeni heti, kun aloitti lukemisen. Kielikuvien kanssa kannattaa olla varovainen… Juttu itsessään oli hyvä, olisin lukenut sitä lisääkin. Esimerkiksi työllistymisluvut olisivat kiinnostaneet. Jutun loppuhenkosen olisi voinut jättää pois. Useimmilla kirjoittajilla on tapana kirjoittaa jonkinmoinen kohotus, päätelmä tai tiivistys juttunsa loppuun. Ei kannata. Lopettakaa jutut siihen, mihin ne luontevasti loppuvat. Se on se tehokkain loppu. <br />
<br />
<strong>3. aukeama</strong><br />
<br />
Kehitysvammaisuus-juttu hämmensi. Aihetta olisi pitänyt vielä rajata ja miettiä, sillä se todella on laaja ja monella tavoin hankala lähestyttävä. Laatikkojutun aihe tuntui oudolta – luulin ensin, että Joonan vanhemmista toisella on jokin vamma. Joona-jutussa hämmästyin sitä, että down-lapsen saaminen tavalliseen kouluun oli ollut vaikeaa. Miten Tampere sitten on järjestänyt vammaisten lasten opetuksen? Miten se on järjestetty muualla? Entä nyt, kun erityisoppilaita integroidaan tavallisiin luokkiin? Olisin kaivannut lisää perusteluja. <br />
<br />
Kun luin Utaimen verkkolehden vammaisuusjutun, yllätyin iloisesti: se toimi mainiosti, erinomainen pätkä! Mutta sen jälkeen olisin toivonut saavani lukea printtilehdestä lisää nimenomaan vanhemmista, jotka ovat kehitysvammaisia. On todella hankalaa käsitellä näin tiiviissä paketissa sekä lapsen että vanhemman kehitysvammaisuutta, kahta aivan erilaista tilannetta. <br />
Vaikeaan aiheeseen tarttuminen on rohkeaa. Nyt ei pidä antaa periksi vaan jatkaa. Kun asia on jo tuttu ja aiheen rajaaminen onnistuu, seuraavasta jutusta tulee hyvä! <br />
<br />
<strong>4.–5. aukeama</strong><br />
<br />
Sirkusjutussa on hyvä meno. Aihe on niin reipas, että teksti kantaa jo sen voimalla. Jos sitä haluaisi miettiä hiukan pidemmälle, voisin nostaa kärkeen ja punaiseksi langaksi yhteistyön. Yleensä sirkusta ajatellessa tulee mieleen yksilöiden taidokkuus, yhteistyö olisi siksi yllättäväkin näkökulma. Jutun olisi voinut avata kuvauksella siitä, miten Saana Leppästä kuljetetaan käsien varassa.<br />
<br />
Reportaasista tulee tehokas, kun siinä kertoo, mitä aistii – eikä mitään muuta. Silloin kaikki tulkinnat jäävät lukijan tehtäväksi, ja silloin lukijassa syntyy tunteita.<br />
<br />
Kannattaa miettiä, miten esimerkiksi harjoittelun päämäärätietoisuus ilmeni. Mitkä konkreettiset asiat olisivat kuvanneet sitä?<br />
<br />
Tästäkin jutusta olisin ehdottomasti jättänyt loppuhenkosen pois.<br />
<br />
<strong>6. aukeama</strong><br />
<br />
Täydellisen riimin etsijä oli lehden hauskin ylläri. Hyvä juttu herkullisesta tyypistä, tästä olisi lukenut pidemmänkin tarinan. Mutta jälleen: viimeinen lause pois!<br />
<em><br />Katukriitikot</em> oli gallupiksi oikein hyvä. Vastaajilla oli fiksua sanottavaa. Näiden suola on silti aina se tyyppi, jonka mielestä alle kahden tonnin tuloilla on köyhä. Yleensä sen sanoo eläkeikää lähestyvä, hyvinvoivan näköinen mies, joten tällä kertaa gallup sisälsi myös yllätyksen.<br />
<br />
Verkkolehtiasia toimi nettijutussa paremmin kuin printissä. Printin teksti jäi hiukan ilmaan (esim. Aamulehden kanta olisi kiinnostanut) ja kuvituskuva oli turhankin rautalankaa. Netissä teksti toimi.<br />
<br />
Leffajuttu verkkolehtien vieressä pani miettimään, olisiko pitänytkin tehdä juttu ihmisten mediakäyttäytymisestä. Se olisi kiinnostavaa. <br />
<em><br />Gradu paketissa</em> on hyvä keksintö, ja toteutus toimi. Lämpenee oli hauska, mutta jälkimmäisen kappaleen olisi voinut jättää pois. Luottakaa lukijoihin, kaikkea ei tarvitse selittää.<br />
<em><br />Mediapelissä</em> oli tärkeä aihe. Mutta eikö siitä todella ole kirjoitettu Suomessa mitään? Tätä jäin epäilemään, sillä jostain olen asiasta tai kuullut (ruotsalaisista lehdistä?). ”Kukaan ei ole kirjoittanut” -väitteiden kanssa kannattaa olla varovainen, sillä kaikki tehdyt jutut eivät löydy googlaamalla. Mutta totta, tästä asiasta olisi varmasti pitänyt kirjoittaa enemmän. <br />
<br />
<strong>7. aukeama</strong><br />
<br />
Maahanmuuttajajutussa kiinnostuin niin paljon zapoteekista, että minulle olisi riittänyt hänen tarinansa. Usein onkin niin, että jutut paranevat, kun rajaa rohkeasti ja jättää jopa tehtyjä haastatteluja käyttämättä tai käyttää niitä vain taustoina. Tämä kiinnosti myös siksi, että suomalainen ihmisoikeustarkkailija Jyri Jaakkola tapettiin Oaxacassa. Oliko hänellä joku kytkös jutussa haastateltuun henkilöön?<br />
<br />
Pubivisailuteksti oli hyvä, mutta aiheesta pitäisi tehdä iso reppari! Tämän jutun helmi oli graafi, johon kisat on koottu. Oivaltavaa ja hauskaa palvelujournalismia. Nettijuttu täydensi hyvin.<br />
<em></em><br />
<em>Näin koin</em> on erinomainen teksti, jossa omia kokemuksia ja ajatuksia on osattu käyttää oikeassa mittakaavassa, niistä ei ole yritetty tehdä suurempia kuin ne ovat. <br />
<br />Utaimen arvioijahttp://www.blogger.com/profile/17832785778982094821noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9147716209035413777.post-8413160477205459652012-11-12T09:59:00.002+02:002012-11-12T10:02:49.536+02:00Heli Blåfield (9/2012): "Tiedän, miten suurella sydämellä lehteä tehdään"<br />
<div class="separator" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em; text-align: center;">
<a href="http://issuu.com/utain/docs/utain_9_2012" target="_blank"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZ62KyfpaB3zQI2W3UbillMe_CRZlfMAdadWgX5nXoQ5OpxZqVenrxWG-2NeTyNDs05qKQ0sl3xKE6agdLCZSM_J6wNi1FKBW7chsdCh6xJjTP2sdGJI99fzGhqvyc5cys5QgiQMLYGliB/s320/Utain_2012-09_kansi.jpg" width="224" /></a></div>
<b>Utaimen 9/2012 kuvapalautteen antoi tällä kertaa Etelä-Saimaan valokuvaaja Heli Blåfield:</b><br />
<br />
Omista Utain-viikoista ei ole vierähtänyt kuin muutama vuosi. Siksi viime ja tänä vuonna olen lämmöllä osallistunut Utaimen arviointiin. Tiedän, miten suurella sydämellä lehteä tehdään. Jos palautteestani jää jotakin sellaista hampaankoloon, mistä haluaisitte jatkaa kanssani keskustelua, niin palautteen palautetta voi vaikka lähettää minulle sähköpostitse heli.blafield@esaimaa.fi.<br />
<br />
On haastavaa, kun yhdellä kuvaajalla on vastuu lähes koko lehden kuvituksesta. Vaarana on, että lehden rytmistä ja ulkoasusta tule liian yksitoikkoinen. Itse törmään tähän Etelä-Saimaan viikonloppuvuoroissa, jolloin sunnuntain ja maanantain lehdissä suurin osa uutiskuvista on viikonloppukuvaajan kädenjälkeä. On siis hyvä, jos Utaimessakin suurimman osan keikoista tekevä valokuvaaja hieman ravisuttelisi omia vakiintuneita kuvakulmiaan. Tiedän, se on helpommin sanottu kuin tehty.<br />
<br />
Yleisesti taitosta. Hyvä, ettei otsikoihin etsitä enää pipeteillä kuvista värejä. Less is more. Musta toimii yksinkertaisuudessaan hyvin.<br />
<br />
<b>kansi/ premi/ s.1</b><br />
<br />
Aleksi Tuomolan pääkuva on asetelmaltaan mielenkiintoinen ja sopii hyvin otsikon kanssa: ”Sirkus leikkii painovoimalla”. Kaksi roikkuvaa ihmistä luovat hämähäkkimiesmäisen, yliluonnollisen vaikutelman. Se herättää lukijan mielenkiinnon tulevien sivujen osalta.<br />
<br />
Taitollisesti kansi on vauhdikkaasta pääkuvasta huolimatta rauhallinen ja hillitty. Olisin ehkä kuitenkin taittanut sirkusjutun vinkkitekstin esimerkiksi pääkuvan ylle. Nyt se syö vahvaa kuvaa. Mutta nämä taitavat olla Utaimen tyylikirjan ohjeita, ei yksittäisten taittajien päätöksiä?<br />
<br />
Aleksin vinkkikuva ”Joonalla on tulevaisuus” on ihan oiva. Ehkä olisin itse valinnut kuvan, jossa Joona on etualalla. Kuva on taitettu sen verran pieneen tilaan. Tai olisiko kannessa voinut toimia aiheesta viitteellisempi kuva? Joka olisi otettu esimerkiksi takaapäin? Jossa olisi silti näkynyt kyseinen kosketus?<br />
<br />
Ella Kiviniemen ottama vinkkikuva Santeri Valkamosta toimii pienenä kuvana. Kuvassa on kaunis valo. Hymyssä on salaperäisyyttä.<br />
<br />
<b>s. 2-3/ ajassa</b><br />
<br />
Kolumnikuvista. Vaikka Minea Koskisella onkin asiallinen katse silmissään, saanen silti sanoa, että hauska idea kolumnikuviin. Pidän rajauksesta. Ihmisen silmät ovat aina niin mielenkiintoiset!<br />
<br />
Pidän siitä, ettei sivulle 2 ole yritetty väen väkisin luoda kuvituskuvaa esimerkiksi juttuun ”Yliopisto jättää lukihäiriöisen ilman apuvälineitä”. Väitän, että joissain toimituksissa oltaisiin saatettu sortua kuvaa, jossa esimerkiksi nuori opiskelija on kuvattuna takaapäin tietokoneen ääressä. Ymmärrätte varmaankin genren.<br />
Tämäntyyppiset kuvituskuvat ovat turhia. Lehtikuvalla on oma tehtävänsä tarinankerronnassa. Pelkästään tekstille alisteiset kuvat saavat ainakin minut aamiaispöydässä turhautuneeksi.<br />
<br />
Jutun ”Ulkomaalaisen kanssa avioidutaan harkiten” kuvitus on ihan ok. Pidän taustan sommittelusta. Ja selvästi Aleksi on saanut kuvattavat rennoiksi. Miettisin kuitenkin harkiten alaviiston käyttöä kuvakulmana. Nämä ovat tietenkin makuasioita. Mutta nyt kysyisin, että onko tämän tyylikeinon käyttö ollut välttämätöntä. Olisin mieluusti nähnyt parista myös kuin kuvaaja ei olisikaan ollut paikalla -henkisen kuvan. Vaikka olen omalaatuisten rajausten suuri ystävä, niin minua hieman häiritsee myös se, että Jinin käsi katkeaa ranteen kohdalta. Etenkin kun kyseessä ei ole tilanne, vaan sommiteltu henkilökuva. Ehkä pääpointtini on, että Aleksi olisi voinut mennä vielä lähemmäs. Tietysti tässä on voinut tulla vastaan lehtikuvaajan pahin vihollinen, aika.<br />
Tai mitä jos olisi päästy pariskunnan kotiin. Olisiko se tuonut kuvaan lisää syvyyttä?<br />
<br />
Verkkoon valitussa kuvassa ei välttämättä olla pariskunnan kotona, tämä jää hieman epäselväksi. Ollaanko jossain kerhohuoneessa? Vaikuttaa siltä, että kuva olisi otettu haastattelutilanteessa. Kuvassa on mukavan välitön tunnelma, joka syntyy muun muassa Jinin katseesta. Ehkä kuvausmiljöö jää hieman askarruttamaan.<br />
<br />
<b>s. 4-5/ kartalla</b><br />
<br />
Ella Kiviniemen kuva Santeri Valkamosta on kiinnostava ja tunnelmaltaan riittävän erilainen kuin kannen vinkkikuva. Kun kannessa on lähikuva, toimii sisäsivun miljöökuva oivana vastaparina. Kuvassa on myös tummaa huumoria, mutta se on taiten luotu. Ehkä kuvaa olisi voinut rajata vielä himpun verran niin, että koko kuvaala olisi koostunut kivistä? Olisiko viesti ollut silloin vielä voimakkaampi? Makuasioita. Puuttuukohan kuvasta kuvateksti? Jutusta käy ilmi paikka, Kalevankankaan hautausmaa. Sitä olisin kaivannut kuvatekstiinkin. Kuvakulma yläviistosta kuvaa myös sotilaan roolia. Tässä kuvakulma on selvästi perusteltu.<br />
Kuten tekstistä käy ilmi, ”sotilas tekee mitä käsketään”. Mietin pitkään sitä, onko hautuumaa liiankin osoitteleva. Toisaalta kuvan viesti on nyt hyvin vahva sekä graafisuudellaan että kontekstillaan. Rohkea valinta, hyvä niin. Kuvalla on vahva oma viesti.<br />
<br />
Pidän myös Ellan ottamasta kuvasta verkossa. Pienen tytön katse kuvaa hyvin<br />
kadettien huomiota herättävää pukeutumista. Kuvassa on kaunis valo, toisaalta hyvin<br />
erilainen, pehmeämpi tunnelma kuin lehteen valitussa kuvassa.<br />
Suutariopiskelijan kuvassa on mukava sommittelu. Olisin ehkä kaivannut kuvaan<br />
enemmän syväterävyyttä, eli enemmän tilan tuntua koneiden täyttämästä hallista.<br />
Toisaalta on hyvä, että pääkuva rikkoo miljööhenkilökuvan kaavaa, joka on herkästi<br />
se lehden käytetyin. Nyt sivujen neljä ja viisi välillä on hyvä rytmi, kun ihmisten koot<br />
vaihtelevat kuvissa. Kuvan vino horisontti mietityttää. Tuoko se kuvaan lisäarvoa?<br />
<br />
<b>s.6-7 / luotain</b><br />
<br />
Aukeaman ylitse on hankalaa taittaa kuvaa. Tässä Aleksin kuva kuitenkin taitollisesti<br />
toimii. Nyt on tosin pakko huomauttaa taasen alaviistosta kuvaamisesta, sillä se<br />
toistuu. Mitä kuvakulmalla halutaan sanoa? Nämäkin ovat tietyllä tavalla makuasioita.<br />
Ja itsekin olen käynyt monenlaisia suuntia läpi. On tosin hyvä, ettei tässä kuvassa<br />
poseerata, vaan kuvataan tekemistä. Olisin ehkä laittanut sisäsivun pienemmän kuvan<br />
kannen vinkkikuvaksi. Ehkä minua hieman häiritsee se, että kannen ja sisäsivun<br />
kuvassa on samantyylinen sommitelma. Tavallaan tuntuu kuin pääkuvan olisi nähnyt<br />
jo kannessa. Tekstin teesi on, miten vanhemmat pyrkivät ”tekemään vammaisuudesta<br />
tavallista”. Mitä jos kuva olisi otettu samalta tasolta? Olisiko se muuttanut kuvasta<br />
syntyviä mielikuvia?<br />
<br />
Verkossa on käytetty kuvituskuvaa, jossa on hellyttävä puristus. Yksinkertaisuudessaan kuva toimii tähän aiheeseen.<br />
<br />
<b>s. 8-11 / näkymä</b><br />
<br />
Nyt on selvästi ollut aikaa, ja se näkyy! Todella monipuolinen kuvasalkku Aleksilta.<br />
Erilaisia kuvakulmia, on menty ihmisiä lähelle ja taitto on onnistunut. Pidän myös<br />
siitä, että pääkuvaksi on rohkeasti valittu kyseinen kuva. Se on mielenkiintoinen.<br />
Esimerkiksi ihmisneliö sivulla yhdeksän olisi ollut ehkä traditionaalisempi valinta,<br />
mutta tässä on ollut rohkeaa suunnittelua.<br />
<br />
Olisiko kuvissa voinut näkyä vielä enemmän jutussakin mainittua harjoitusten<br />
jälkeistä aikaa? Kyytiä odottelevat tytöt, mustelmien vertailu? Kun kuville annetaan<br />
näin paljon tilaa, voisi kuvasalkkuun kuulua myös enemmän kuvia itse lajin<br />
ympäriltä. Tämän vuoksi sivun 10 pikkukuvissa alkaa olla jokseenkin toiston makua.<br />
Ja kuka on venyttelevä tyttö? Olisin kaivannut kuvatekstejä.<br />
<br />
Pidän kuitenkin siitä, että kolme pääkuvaa ovat keskenään tarpeeksi erilaisia,<br />
vaikkakin tunnistettavasti samasta kuvasalkusta. Mielenkiinto kuviin pysyy yllä.<br />
Kuvagalleriasta. Kannen pääkuva onkin rajattu. Hyvä, että galleriassa on alkuperäinen<br />
kuva. Senkin rajaus toimii. Ehkä olisin aloittanut kuvagallerian nyt järjestyksessään<br />
toisella kuvalla. Kuvagalleriaa selatessa tuli mieleen, että olisiko aihe ollut<br />
helpommin lähestyttävä, jos kuviin olisi valinnut yhden/ parin sirkuskoululaisen<br />
treenit. Nyt kuvissa vaihtelevien eri tyttöjen myötä reppari jää näin verkossa hieman<br />
hajanaiseksi. Johtuen ehkä myös lajien kirjosta.<br />
<br />
Hienoa, että kuvagalleria on olemassa, ja että kuvat saa auki myös isompikokoisina!<br />
Tosin en aivan ymmärrä, miksi gallerian vieressä on osa kuvista päällekkäin ja eri<br />
järjestyksessä kuin itse galleriassa. Teknisesti korjattavissa varmastikin.<br />
<br />
<b>s. 12-13 / media</b><br />
<br />
Aleksin kuva täydellisen riimin etsijästä on hauskasti sommiteltu. Miljööhenkilökuva<br />
toimii. Mutta ehkä kolmas poseeraava henkilökuva on jo aika paljon yhden lehden<br />
sisälle. Olisiko kuvaan voitu hakea jokin tilanne? Olisiko Huhtalaa voinut seurata<br />
työnsä ääressä? Pidän kuitenkin siitä, että työympäristö näkyy. Kyseessä on selvästi<br />
kliininen tila. Huonekalut kertovat paljon musiikin tyylistä.<br />
<br />
Elias Lahtisen ja Laura Hakaliston kuvituskuva sivulla 13 on onnistuneesti toteutettu.<br />
Mutta onko se täysin välttämätön? Kuvituskuva kyllä konkretisoi hauskalla tavalla<br />
aihetta.<br />
<br />
Jutun ”Yleisö haluaa valkokankaan” kuvitus on mielestäni turha. Vaikka kuva<br />
mielenkiintoinen onkin, ei se tämänkokoisena pääse oikeuksiinsa. Taitolliset<br />
ongelmat, kuten ylimääräinen tila, olisi hyvä pyrkiä ratkaisemaan muutoin kuin<br />
postimerkkikuvilla.<br />
<br />
WWW-palsta on hauska. En muista moista omilta ajoiltani. Ja mielenkiintoinen<br />
kolumni Maarit Alkulalta, go girl!<br />
<br />
<b>s. 14 / elämykset</b><br />
<br />
Minea Koskisen kuvassa katse kiinnittyy lapsen hämmentyneeseen katseeseen, mikä<br />
on toisaalta aika helppo kohde. Juttu on mielenkiintoinen, ja kyllä kuvasta lastakin<br />
syvempää pintaa löytyy. Taustalla näkyvä kasvonaamio antaa siitä viitteen.<br />
Kuolleiden alttari herättää kiinnostuksen. Ehkä olisin halunnut jutun luettuani nähdä<br />
siitä lisää. Aina ei tarvitse kuvata orjallisesti haastateltuja ihmisiä. Martinez kuulostaa<br />
kuitenkin sen verran kiinnostavalta, että jäin kaipaamaan hänen kasvojaan. Mutta<br />
olikohan hänen kuvaaminen mahdotonta?<br />
<br />
<b>s. 15 / huvit</b><br />
<br />
Aleksin kuvasta välittyy pubivisojen syvin olemus, olut ja pohdinta. Tampereella<br />
asuneena voin todeta, että kaupunki on pubivisojen aatelia. Kuvassa toistuu ehkä<br />
Aleksille tyypillinen asetelmallisuus. Omassa tyylissä ei ole mitään vikaa,<br />
päinvastoin, se tekee kuvaajan. Ehkä viestinä kaikille lehteen kuvanneille. Luottakaa<br />
rohkeasti omaan visioon ja tyyliinne. Tampereella opetetaan hienosti eri<br />
julkaisutyyppeihin kuvaaminen. Kun osaa kuvata kontekstiin kuitenkin pitämällä<br />
kiinni omasta kädenjäljestä, on jo aika pitkällä. Mielestäni vahvaa kädenjälkeä näkyi<br />
läpi lehden. Rohkeammin vain lähelle. Kuvaajana ei ole koskaan valmis.<br />
Graafinen muistilista pubivisoista toimii taitollisena elementtinä.<br />
<br />
<b>s. 16 / takakansi</b><br />
<br />
Saara Sivosen takakansi on yksinkertaisuudessaan tyylikäs ja leikittelee tunnetulla I<br />
<3 NY -teemalla. Mutta julisteen viesti jää hieman epäselväksi. Pyöräilijöille lisää<br />
tilaa, ottakaa pyöräilijät huomioon? Kun en nyt Tampereella asu, niin voi olla että<br />
juliste ottaa kantaan keskusteluun, josta olen tietämätön. Jokin on kuitenkin tullut<br />
julisteen tekijän ja Tampere-rakkauden väliin. Vai onko se yksittäinen pyöräilijä?Utaimen arvioijahttp://www.blogger.com/profile/17832785778982094821noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9147716209035413777.post-49814123678307177932012-11-05T10:31:00.001+02:002012-11-12T10:02:42.428+02:00Pekka Holmström (8/2012): "Kansi koukuttaa ja kiinnostaa"<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigvRuP7vdjX4q787E-Sv3wWRl0YXN5o7NayDt9wTCMvbsDTePY8gnG7wScYZiYP9wq2GkZvSX3iYZLAoJQsgEQGrlRhuQlm_0R_H6b_Dfxf7xx6O8IQ0FxFAjgh_IKX60XK_2KGYVWKARS/s1600/Utain_2012-08_kansi.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigvRuP7vdjX4q787E-Sv3wWRl0YXN5o7NayDt9wTCMvbsDTePY8gnG7wScYZiYP9wq2GkZvSX3iYZLAoJQsgEQGrlRhuQlm_0R_H6b_Dfxf7xx6O8IQ0FxFAjgh_IKX60XK_2KGYVWKARS/s320/Utain_2012-08_kansi.jpg" width="224" /></a></div>
<strong>Utaimen (8/2012) kuvat arvioi Otavamedian valokuvaaja Pekka Holmström:</strong><br />
<br />
<strong>KANSI (3 kuvaa)</strong><br />
<br />
Kansi houkuttaa ja kiinnostaa – kombokannen kuvat ovat kiinnostavia, hyvin taitettuja ja taitavasti nähtyjä.<br />
<br />
Kuvien vahvat oranssit elementit sitovat ne mukavasti yhteen hukkaamatta kuitenkaan yksittäisten juttujen erityisyyttä ja sävyä. Kansi toimisi hyvin myös lukulaitteissa. Mutta missä on lehden julkaisuajankohta? <br />
<br />
Lehden numero 8 ei kerro lukijalle ilmestymisajankohdasta välttämättä mitään – harhauttaa ehkä ajattelemaan elokuuta. Jäin kaipaamaan vähintään julkaisukuukautta, mielellään myös päivämäärää. Pitäisikö tyylikirjaa muuttaa?<br />
<br />
<strong>AJASSA (3 kuvaa)</strong><br />
<br />
Avausaukeama jää mielestäni vähän ”harmaaksi”. Edellisessä Utaimessa (7/2012) aukeama houkutteli paremmin tarttumaan sisältöön ja lehti sai paremman lähdön. <br />
<br />
Alkoholismi työpaikoilla -kuvitus on varsin kelpo valokuvatoteutus tärkeästä, vaikeasta mutta kuluneesta aiheesta. Tuoretta tarkastelua pullonpohjan läpi.<br />
<br />
Oikealla sivulla oleva henkilökuva Jaakko Mustakalliosta on hämmentävä ja kiinnostava. Kauppatieteilijä ja vihreä valtuutettu hyvin istuvassa mustassa takissa punaiset raitalapaset kaulahuivilla kyykkimässä havupuupuskassa kaupungissa. Hämmentävää ja kiinnostavaa.<br />
<br />
Olen sopivasti pihalla tämän kuvan kanssa.<br />
<br />
<strong>KARTALLA (2 kuvaa)</strong><br />
<br />
Pysäyttävä aukeama. Erinomainen ja näyttävä kuvituskuva, joka ottaa huomioon myös taiton <br />
vaatimukset. Mustavalkoisuus toimii hyvin ja kuva on taitavasti suunniteltu ja sommiteltu. <br />
Lisäksi kapean syväterävyyden käyttö on hallittua ja perusteltua. <br />
<br />
Kainalojutun henkilökuva palauttaa jutun arkipäivään ja yksittäisen henkilön kokemukseen. Kuva on sympaattinen henkilökuva, joka sopii kokonaisuuteen. <br />
<br />
<strong>LUOTAIN (2 kuvaa) </strong><br />
Nukkeprofiilit-‐kuvitus luottaa kuvaideaan. Ja kantaahan idea tässä kuvassa – tästä kai ilmiössä on kirjaimellisesti kysymys. Jäin vain pohtimaan ovatko ammattimaisen huijarit niin yksilöllisiä kuin hahmot naamioiden takana tässä kuvassa? Vai onko naamioiden takana <br />
epämääräisempiä hahmoja joilla on monet naamiot? <br />
<br />
”Marjatta Korhosen” elämä -‐jutun kuvitus on huolella tehty ja asiayhteyteen sopiva pastissi Michelangelon freskosta. Pohjakuvana taitaa olla julistekuva netistä – tässä toteutuksessa tuskin on tekijänoikeusongelmaa, mutta kannattaa olla tarkka kuvalainausten kanssa.<br />
<br />
”Marjatan” elämän tonkimiseksi on tehty sen verran työtä, että luetteloinnin asemesta olisi voinut koittaa sivun infografiikan rakentamista. Tässä linkki kahteen esimerkkiin: <a href="http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/sk-%E2%80%90tutki-%E2%80%90naista-%E2%80%90palveluista-%E2%80%90suomalaiset-%E2%80%90ovat-">http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/sk-‐tutki-‐naista-‐palveluista-‐suomalaiset-‐ovat-</a>‐ huolissaan<br />
<a href="http://lifetuner.org/blog/archive/2012/06/25/save-%E2%80%90at-%E2%80%90least-%E2%80%9010-%E2%80%90infographic/">http://lifetuner.org/blog/archive/2012/06/25/save-‐at-‐least-‐10-‐infographic/</a><br />
<br />
<strong>NÄKYMÄ (5 kuvaa)</strong><br />
<br />
Sympaattinen aihe ja hyvin kuvattu kuvakertomus. Hieman taitto kärsii ahtaudesta, mutta minkäs teet…<br />
<br />
Kuvissa on mukavasti tapahtumaa sekä vaihtelua kovakoossa ja rajauksissa. Myös kuvaaminen keinovalossa ja hämärässä on onnistunut hyvin. Jatkossa voisi hyödyntää myös kuvakulmien vaihtelua. Esimerkiksi lattianpesua voisi kamera tarkkailla lattian tasolta tai pesijän näkökulmasta.<br />
<br />
Kuvateksti pysäytti minut miettimään, tarvitaanko sitä tässä ollenkaan? Nyt yksi yksittäinen kuvateksti jää pakosta laimeaksi kun sillä kuitataan kaikki viisi kuvaa.<br />
<br />
<strong>IDEAT (5 kuvaa)</strong><br />
<br />
Pääjutun kohde on Utaimen vakiokauraa. Vuosien ajan Utain on käynyt Annikin pihassa raportoimassa korttelin tapahtumista. Hienoa, että lehti jaksaa seurata pitkäjänteisesti ilmiöitä ja tapahtumia.<br />
<br />
Jutun pääkuvaan on yhdistetty hienosti toinen haastateltavista ja miljöö. Utaimen iso sivukoko mahdollistaa mittakaavalla leikkimisen, eikä ihminen ison talon ikkunassa jää etäiseksi.<br />
<br />
Jutun jatkokuviksi olisin etsinyt Utaimen arkistosta vanhoja kuvia. Kun seurataan, kannattaa antaa sen myös näkyä kuvissa. Mielellään olisin kurkannut myös taloon sisälle.<br />
<br />
Mitä mieltä olette, pitäisikö/kannattaisiko/saako pääkuvan perspektiivivirheen korjata kuvankäsittelyn yhteydessä? Talon pystysuorat linjat kaatuvat pahasti koska kuva on otettu läheltä, alhaalta ja laajakulmaobjektiivilla. Sisustus-‐ ja arkkitehtuurilehdissä perspektiivi olisi ehdottomasti oikaistu tai kuva olisi otettu erikoisobjektiivilla, jolla pystylinjojen kallistuminen olisi voitu välttää. <br />
<br />
Pihassa seistessä aivot tekevät korjauksen automaattisesti.<br />
<br />
Kakkosjutun henkilökuva on toimiva. Salama-‐ (tai) keinovaloa on käytetty luontevasti. <br />
<br />
<strong>MEDIA (8 kuvaa)</strong><br />
<br />
Teemu Salosen henkilökuva on harmoninen ja sympaattinen. Väriharmonia toimii ja on<br />
mukava nähdä käsikirjoittaja kerrankin näyttelijöiden edessä. Kuvasta olisi voinut vielä koittaa versiota, jossa Salosta olisi ottanut enemmän irti seinästä, jolloin kuvan fokus olisi siirtynyt vähän enemmän Saloseen ja näyttelijöiden seinään maalatut kuvat olisivat vähän pehmentyneet. Salonen näyttää myös sen verran joviaalilta tyypiltä, että asennonkin kanssa olisi voinut vähän leikkiä. Pitäisi nähdä, olisivatko nämä ehdotukset kiinnostavia – varmaksi en tätä uskalla väittää.<br />
<br />
Mutta…<br />
Sinun mainoksesi –jutun kuvituksessa on menty siitä, mistä aita on matalin. Ei muita kommentteja tästä.<br />
<br />
Aukeaman gallup-‐kuvat toimivat hienosti. Kuvissa on kiinnostava valo, hieno tilantuntu ja henkilöt pääosassa. Ei ole ihan helppo tehtävä kuvata gallupkuvia näin hyvin saman kuvasarjan osiksi.<br />
<br />
<strong>ELÄMYKSET (4 kuvaa)</strong><br />
<br />
Poolo-‐jutun pääkuvan sommittelu on aavistuksen staattinen, mutta avaa jutun sisällön hienosti. Pääkuvassa ympäristö näkyy sen verran hyvin, että kakkoskuvaksi olisi voinut valita kuvan, jossa ollaan lähempänä pelin sykettä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Näitäkin www-‐ galleriasta löytyy. Mitä muuten on fiksipyöräily?<br />
<br />
Pirullisen sinnikäs –jutun kuva on täynnä herkullisia yksityiskohtia ja meininkiä. Sommittelu on kiinnostava ja tekniikka kohdillaan.<br />
<br />
Muistilista uppoaa taitollisesti vähän Pirullisesti sinnikäs -‐juttuun. Kestää hetki tajuta, että se on vakiopalsta.<br />
<br />
Hyvä oivallus ja hieno pastissi lääkemainosten suosimista kuvallisista, typografisista ja<br />
taittoratkaisuista. Tämä uppoaisi Lääkärilehden mainospintaan ongelmitta.<br />
<br />Utaimen arvioijahttp://www.blogger.com/profile/17832785778982094821noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9147716209035413777.post-77819555188562966232012-11-04T11:50:00.000+02:002012-11-12T10:02:34.419+02:00Ville Grahn (8/2012): "Pohtikaa, mikä on uutinen"<br />
<div class="separator" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em; text-align: center;">
<a href="http://issuu.com/utain/docs/utain_8_2012" target="_blank"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigvRuP7vdjX4q787E-Sv3wWRl0YXN5o7NayDt9wTCMvbsDTePY8gnG7wScYZiYP9wq2GkZvSX3iYZLAoJQsgEQGrlRhuQlm_0R_H6b_Dfxf7xx6O8IQ0FxFAjgh_IKX60XK_2KGYVWKARS/s320/Utain_2012-08_kansi.jpg" width="224" /></a></div>
<b>Utaimen 8/2012 arvioi sanomalehti Keskisuomalaisen verkkoliiketoiminnan päällikkö Ville Grahn:</b><br />
<br />
<h3>
Kansi</h3>
En ole varma, mitä mieltä olisin ratkaisusta nostaa kanteen kolme täysin tasa-arvoista vinkkiä kuvineen. Tulee sellainen olo, ettei toimitus ole osannut arvottaa, mikä sen tekemästä sisällöstä on kiinnostavinta. Lisäksi yksikään vinkeistä ei ole erityisen konkreettinen, sellainen, joka pakottaisi ahmimaan jutun. Kahdessa ylemmässä päävinkissä on selvästi haettu verkko-otsikoinnista tuttua tapaa, jossa lukijan klikkauksia kalastellaan sillä, ettei jutusta paljasteta kaikkea. Painetussa lehdessä paine houkutella sivun kääntämiseen ei ole yhtä kova, joten olisin halunnut tietää ainakin, mikä on Timo Konttaniemen ammatti ja mikä on Annikki - ilmeisesti kommuunin nimi. Otsikon "Oikeusturva uhattuna" alla oleva selitysteksti on kielellisesti erittäin vaikeasti hahmotettavissa.<br />
<br />
<h3>
Sivut 2<strong style="background-color: white; color: #414141; font-family: Calibri; font-size: 13px; line-height: 18px;">–</strong>3</h3>
<b>Avaus:</b> Rakenteeltaan ja kieleltään selkeä kolumni, jossa on hyvä pointti. Sinänsä tosin ymmärrän sen, miksi uutisointi keskittyy Yhdysvaltoihin: se on henkisesti lähempänä suomalaisia kuin Haiti ja sieltä on helpompi hankkia ensi käden tietoa. Hesarilla ja Ylellä on kirjeenvaihtajat Yhdysvalloissa, ei Haitissa. Tekstissä jäi kiusaamaan se, miksi HS:n ulkomaantoimituksen esimies esiintyy nimettömänä. Ja missä hän esitti perustelunsa? Kirjoittiko hän asiasta omassa lehdessään vai onko kolumnin kirjoittaja haastatellut häntä?<br />
<br />
<b>Vakuutuksenhakija huijaa harvoin: </b>Kieli ja uutisen rakenne ovat hallussa, mutta onko numerotiedon nostaminen uutisen kärkeen kaikkein kiinnostavin ratkaisu? Voi olla, että asiasta on kirjoitettu muualla, mutta itselleni oli uusi tieto, että mielenterveysongelma voi estää vakuutuksen saannin tai tehdä niistä kalliimpia. Superkiinnostavalta tuntuisi jo ajatus, että vakuutusyhtiö yrittää rahastaa mielenterveysongelmaisilta enemmän henkivakuutuksesta, koska uskoo heidän tekevän itsemurhan. Itse olisin harkinnut uutiseen tämän kaltaista kärkeä, koska huijaajien määristä ei paljastunut mitään merkittävää. Jutussa jäi vaivaamaan se, että mielenterveysongelmistaan vaikenevien määriä oli kerrottu vain muutamasta yhtiöstä, vaikka jutussa oli haastateltu useiden yhtiöiden edustajia. Eikö heillä ollut lukuja? Jos ei ollut, olisiko tämän voinut kertoa jutussa? Olipa jutun kärki mikä tahansa, uutisella on sisältöön nähden pliisu otsikko. Juttuun poimituissa sitaateissa ei ole erityistä syytä, miksi ne ovat suoria sitaatteja - saman olisi voinut todeta yksinkertaisemmin epäsuoralla lainaamisella.<br />
<br />
<b>Alkoholismista vaietaan työpaikoilla:</b> Todella kiinnostava uutinen! Miksei se ole otsikossa? Lisäksi olisi ollut ainesta enempäänkin: alkoholin kohtuukäyttäjistä harvempi on mukana työelämässä kuin suurkuluttajista! Juttu on kielellisesti kunnossa, mutta rakenteessa harhaillaan jonkin verran. Ensin kerrotaan kiinnostava tieto siitä, että noinkin suuri osa alkoholisteista on mukana työelämässä mutta sitten sorrutaan hetkeksi hanke- ja määrärahajargoniin. Lopussa palataan taas työssä käyvien alkoholiongelmien syihin, mikä on hyvä. Olisin kaivannut juttuun alkoholistin ja alkoholin suurkuluttajan määritelmiä. Nyt jää arvailun varaan, kuinka rappiolla jutun "alkoholisti" on. Juttu on lyhyt, mutta mielelläni olisin nähnyt siinä tutkijan lisäksi alkoholiongelmien kanssa tekemisiin joutuneen esimiehen kommentit. Kaikkein paras olisi toki ollut alkoholisti, joka kertoisi, miten hän pärjää työpaikalla päivästä toiseen. Tämä lienee kuitenkin liikaa vaadittu tämänkokoiselta jutulta. Palautteeni koskee varsinaisesti tekstiä, mutta puutun silti kuvaan. Jutun kuvituskuvassa ei ole oikein järkeä. Paitsi ettei kuvalla ole journalistista arvoa, lasin läpi katsottava huone ei oikeastaan edes näytä työpaikalta.<br />
<br />
<b>TaY lisää lasten terveyden tutkimusta:</b> Oikein toimiva perusuutinen. Hyvä, että mukaan on otettu käytännön esimerkki (keliakian pikatesti) keskuksen tutkimusten tuloksista. Irtohuomiona se, että sitaattiin on poimittu pikatestin kehityksessä mukana olleen tutkijan nimi. Miksi? Yliopistoihmiset tuovat mieluusti tutkijoiden ja hankkeiden nimiä esiin, mutta tavalliselle lukijalle Markku Mäki ei sano mitään. Mielestäni sitaattiin olisi riittänyt: "Esimerkkinä tällaisista sovelluksista on keliakian pikatesti, jota nykyään saa ostettua apteekista."<br />
<br />
<b>Uusi City jatkaa verkossa:</b> Sinänsä toimiva uutinen, jossa on vähän puffimainen sävy. Uutisesta on unohtunut kokonaan se, että omistajanvaihdoksen yhteydessä lähes koko Cityn toimitus päätoimittajaa myöten sai kenkää. Juttu on lyhyt, mutta siinä olisi silti voinut yrittää avata vähän City-tapauksen taustoja. Nyt aiheeseen perehtymätön lukija ei pääse kärryille siitä, miksi uusi City on perustettu. Syy oli se, että edellinen kustantaja päätti ensin lakkauttaa koko lehden tappiollisena, mutta nyt uusi omistaja alkaakin tehdä nettijulkaisua saman brändin alla. Olisiko Lavaksesta voinut yrittää puristaa irti, mikä on käytännössä "deittailutapa, jollaista Suomessa ei ole vielä nähty"? Jos hän ei olisi suostunut kertomaan, senkin olisi voinut avata jutussa. Lukija olisi ainakin nähnyt, että toimittaja on yrittänyt kysyä.<br />
<br />
<b>Hintojen lasku uhkaa verkkojulkaisuja:</b> Toimiva perusuutinen. Minua jäi askarruttamaan, perustuuko väite verkkomainosten hintojen laskemisesta Cometin tutkimukseen vai oliko se toimittajan oma heitto. Jutussa olisi voitu mainita muutama esimerkki itsenäisistä verkkojulkaisuista. Nyt jäi epäselväksi, millaisista sivustoista käytännössä puhutaan.<br />
<br />
<b>Rantaväylän tunneli saamassa ensimmäiset miljoonansa: </b>Hienosti avattu monimutkaista hallinnon päätöksentekoa lukijoille. Jos Rantaväylän tunneli sai nyt ensimmäisen kerran rahaa kaupungin budjetista, mistä sitä on tähän saakka rahoitettu? Vai ovatko nämä ylipäätään ensimmäiset rahat koko hankkeelle? Ainakin ei-tamperelaisena jäi kiinnostamaan, mihin tällainen tunneli tulisi ja mikä merkitys sillä olisi kaupungin liikenteen kannalta. Miksi tunneli halutaan rakentaa ja miksi sitä vastustetaan?<br />
<br />
<b>Lisää perheitä kehitysvammaisille: </b>Ymmärrettävä uutinen, jossa on hieman hallintokieltä: "Perhehoidon uusi malli", "kustannustehokkuus", "perhehoitoyksikkö". Minua jäi kiinnostamaan, ketkä ovat perheitä, joille kehitysvammaisten hoidosta maksetaan. Menevätkö vammaiset siis kokonaan tuntemattomiin perheisiin vai maksetaanko heidän omille perheilleen siitä, että he hoitavat vammaista lasta kotonaan? Tämä jäi uutisessa epäselväksi.<br />
<br />
<b>Marjatan elämän luvut ovat arvioita: </b>Pätkässä on mainio ensimmäinen kappale. Tämä lienee juttutyypin ongelma, mutta jäin kaipaamaan tietoa siitä, mihin juttuun teksti viittaa - se tosin varmaan selviää lukemalla lehteä eteenpäin. Jäi ihmetyttämään, miksi toimittaja jo etukäteen selittelee mahdollisia hutilointejaan. Eikö työ kannattaisi tehdä niin hyvin, ettei moisista tarvitsisi olla huolissaan ennen julkaisua?<br />
<br />
<b>Nuoret innostuivat valtuustosta vaihtelevasti:</b> Hyvin tehty ja selkeästi kirjoitettu selvitys. Otsikkoon ei ole oikein löydetty uutista. Mielestäni uutinen olisi tässä se, että ponnisteluista huolimatta Pirkanmaalla saatiin keskimääräistä vähemmän nuoria valtuustoon, ts. nuorten houkuttelu ehdolle epäonnistui. Mikä on ingressissä mainittu "valtuusto-osuus"? Todennäköisesti keino saada ingressi rivittymään nätimmin, mutta kielellisesti sana ei ole aivan kohdallaan. Koska jutussa valtuutettujen ikä on keskeinen tekijä, haastateltujen iät olisi ollut hyvä mainita selkeästi. Mustakallion iän olisin toivonut heti kohtaan, jossa hänet esitellään. Penttilän ikää ei ole jutussa lainkaan. Hänestä puhutaan vain "nuorena". Jäin myös kaipaamaan selitystä Juupajoen nuorison poliittiselle aktiivisuudelle.<br />
<br />
<h3>
Sivut 4<strong style="background-color: white; color: #414141; font-family: Calibri; font-size: 13px; line-height: 18px;">–</strong>5</h3>
<b>Toisen luokan rikokset:</b> Erinomainen aihe! Pääjutussa lähdetään liikkeelle taustasta, ei uutisesta. Eikö kärkeen voisi nostaa sen, millaiset rikokset poliisilta jäävät useimmiten tutkimatta? Avauslauseesta "Poliisin tehtävien tärkeysjärjestys vaihtelee alueellisesti sen mukaan, millaisia rikoksia milläkin alueella tehdään" ei saa irti mitään konkreettista. Siis tutkivatko poliisit tehokkaammin vai laiskemmin niitä rikoksia, joita omalla alueella tapahtuu paljon? Uutinen olisi tässä mielestäni myös se, ettei kukaan edes tiedä, moniko rikos esitutkintaan vanhentuu, koska poliisin tietojärjestelmä ei taivu tilastointiin. Eikö se ole yhteiskunnallinen epäkohta? Tietolaatikko helpottaa kivasti asian ymmärtämistä. Ingressissä on pilkkuvirhe.<br />
<br />
<b>Yliajo jäi selvittämättä: </b>Mahtavaa, että aiheeseen on etsitty juttua konkretisoiva esimerkkihenkilö. Kainalojuttu on tehty niin selkeästi, etten keksi siitä mitään parannettavaa. Sen sijaan taittoratkaisua ihmettelen. Jos käytössä on henkilökuva aiheeseen oikeasti liittyvästä ihmisestä, poliisin virheen uhrista, miksi aukeama on täytetty mitäänsanomattomalla kuvituskuvalla ja laitettu ihminen pienellä sivun nurkkaan?<br />
<br />
<h3>
Sivut 6<strong style="background-color: white; color: #414141; font-family: Calibri; font-size: 13px; line-height: 18px;">–</strong>7</h3>
<b>Nukkeprofiilien musta pörssi: </b>Mainio, ajassa kiinni oleva aihe. Juttu on hyvin kirjoitettu ja selkeästi rakennettu, joskin kaksi viimeistä virkettä olisivat jääneet pois, jos minä olisin ollut editoimassa. Ne eivät tarkoita oikeastaan mitään. Hienoa, että kainalojuttuun on nostettu esimerkkitapaus. Se helpottaa asian ymmärtämistä. Ingressissä puhutaan Sauli Niinistöstä ja Barack Obamasta, mutta itse jutussa ei mainita Obaman valeseuraajista mitään. Mihin perustuu väite Obaman valeseuraajien määrästä? Todennäköisesti sen voi laskea jollain työkalulla, mutta tämä pitäisi kertoa lukijalle. Olen aiemmin kritisoinut kuvituskuvien käyttöä. Tietotekniset aiheet ovat erittäin vaikeita kuvittaa järkevästi, joten tässä kuvituskuva on siedettävä ratkaisu - ainakin parempi kuin ruutukaappaus. Toisaalta olisiko kuvituksen voinut hoitaa infografiikalla tyyliin "heillä on eniten valeseuraajia maailmassa"? En tosin ole varma, saako tällaista tietoa mistään.<br />
<br />
<b>Marjatta Korhosen elämä ja tulot:</b> Loistava näkökulma, loistava toteutus! Ajatus elämän taloudellisen kannattavuuden mittaamisesta hymyilyttää. Juttu olisi voitu julkaista sellaisenaan esimerkiksi Sunnuntaisuomalaisen kannessa. Suoraan sanoen tekisi melkein mieleni varastaa juttuidea. Pieni huomautus: tietävätkö kaikki lukijat, että Pitäjänmäki on Helsingissä? Jumalan ja Aatamin sijaan olisin mielelläni nähnyt kuvituksessa sen, miltä kuvitteellinen Marjattamme näyttää. Jutussa on kiva otsikko.<br />
<br />
<h3>
Sivut 8<strong style="background-color: white; color: #414141; font-family: Calibri; font-size: 13px; line-height: 18px;">–</strong>9</h3>
<b>Katseilta piilossa: </b>Kiva aihevalinta. Minäkään en ollut tullut miettineeksi, miten bussit pysyvät siisteinä, ja kyllähän sellainen kiinnostaa. Juttu alkaa reportaasimaisesti mutta muuttuu tavanomaiseksi haastatteluksi. Olisin kaivannut pitkin juttua konkreettisempaa, reportaasimaista kerrontaa. Mitä siivooja käytännössä tekee? Miten hän poistaa purkan penkistä? Mitä ääniä kuuluu? Miltä haisee? Sen sijaan, että kerrotaan, miten Konttaniemi menee töiden jälkeen kotiin, olisiko häntä voitu seurata sinne? Reportaasikirjoittamisen perusohje on näytä, älä kerro. Jutussa on hienoja valokuvia.<br />
<br />
<h3>
Sivut 10<strong style="background-color: white; color: #414141; font-family: Calibri; font-size: 13px; line-height: 18px;">–</strong>11</h3>
<b>Monta elämää nähnyt Annikki: </b>Jutussa oletetaan, että lukijalla on melko hyvät pohjatiedot siitä, mikä on Annikki. Voi olla, että kaikki tamperelaiset tietävätkin tapauksen. Jutun rakenteessa ei ole mitään epäselvää, mutta en missään vaiheessa päässyt kärryille siitä, mitä jutulla yritetään kertoa. Otsikko antaa ymmärtää, että kyseessä olisi esittelyjuttu, ingressi vaikuttaa positiiviselta, mutta itse jutussa puhutaan lähinnä Annikin asukkaiden nykyisistä ongelmista. Olisiko pitänyt nostaa otsikko- ja ingressitasollekin se, että muutokset omistussuhteissa tuhosivat korttelin omaleimaisuuden? Annikin yhteisö vaikuttaa sinänsä kiinnostavalta, mutta juttu ei oikein imaissut minua mukaan siihen. Tietolaatikossa oleva aikajana on hyvä.<br />
<br />
<b>Suomi sohva kerrallaan:</b> Näppärä tapa toteuttaa juttu. Juttu on helppo lukea ja siitä saa käsityksen, mitä sohvasurffaajat Suomesta hakevat. Mutta entä jos en tietäisi, mitä sohvasurffaaminen tarkoittaa? Jutusta jäisi luultavasti melko hämmentynyt olo. Käsitteen avaava tietolaatikko olisi paikallaan, vaikka sohvasurffaus onkin ollut paljon julkisuudessa.<br />
<br />
<h3>
Sivut 12<strong style="background-color: white; color: #414141; font-family: Calibri; font-size: 13px; line-height: 18px;">–</strong>13</h3>
<b>Mies, joka hirtti Sepon:</b> En ehkä pysty suhtautumaan juttuun täysin analyyttisesti, sillä olen merkittävä <i>Salatut elämät </i>-fani. Joka tapauksessa jutussa on tämän lehden paras otsikko ja ingressi. (Otsikon ymmärtäminen tosin vaatii tietoa siitä, kuka on Seppo, mutta eivätkö kaikki tiedä?) Ingressi suorastaan pakottaa lukemaan. Itse haastattelukin on hyvä ja selkeä. Tekstissä on muutamia viittauksia (Isabellan tekemiset, Sepon hirttätyminen), joita ei ymmärrä, ellei ole katsonut sarjaa. Salonen on osallistunut 2000 jakson tekemiseen - montako jaksoa on yhteensä tehty? Jutun alussa mainitaan Salosen harmaa kotisohva, jossa käsikirjoitukset syntyvät. Olisiko mies voitu myös kuvata siellä eikä Salkkareiden promoseinää vasten?<br />
<br />
<b>Katukriitikot:</b> Kaikin puolin ookoo ja helppolukuinen gallup. Olisiko johdannossa voinut mainita pari esimerkkiä median tämän syksyn mokista?<br />
<br />
<b>Villit vaalikampanjat:</b> Hauskoja bongauksia. Palstan tila on erittäin rajallinen, mutta en olisi pannut pahakseni jonkun ehdokkaan kommentteja.<br />
<br />
<b>Sinun mainoksesi:</b> Kysymys-vastaus-juttutyyppi toimii aina. Niin tässäkin.<br />
<br />
<b>WWW: </b>Supon ilmestyminen Twitteriin ja heidän viestintänsä olemattomuus siellä on hyvä huomio. En oikein tajua, miksi kolme muuta twiittiä on poimittu juttuun. Mitä ne kertovat?<br />
<br />
<b>Gradu paketissa:</b> Tämä on kerrassaan hieno palstaformaatti. Jos tekisin opiskelijalehteä, varastaisin juttutyypin ilman muuta.<br />
<br />
<b>Lämpenee: </b>En tajunnut palstan formaattia. Oliko uutinen Teräsmiehestä todellinen BBC:n uutinen vai toimittajan oma keksintö? Miten Teräsmies liittyy toimittajien brändeihin?<br />
<br />
<b>Mediapeliä:</b> Kolumni on hyvä, koska siinä esitetään mielipide. Näin ei useinkaan sanomalehtien kolumneissa ole. Paria kohtaa en ymmärtänyt. Mitä tarkoittaa käännöstyön ottaminen ilmaiseksi "välimuistin kautta"? Entä mikä on merirosvojen koodisto?<br />
<br />
<h3>
Sivut 14<strong style="background-color: white; color: #414141; font-family: Calibri; font-size: 13px; line-height: 18px;">–</strong>15</h3>
<b>Köyhän miehen poolo:</b> Hyvä esittely marginaalilajista, josta en ollut ennen kuullutkaan. Perusjuttu mutta hyvin tehty. Tietolaatikko säännöistä oli paikallaan.<br />
<br />
<b>Pirullisen sinnikäs:</b> Selkeä juttu, en keksi mitään parannettavaa. Uutiseen oli tehty kiva rakenne: alussa oltiin tanssilattialla ja sinne palattiin vielä lopussa.<br />
<br />
<b>Muistilista: </b>Tällaiset taulukot ovat helppolukuisia ja siksi aina toimivia.<br />
<br />
<b>Näin koin:</b> Kiva kirjoitus tv-ohjelmasta. Vain elämää -nimen taivuttamista olisi voinut vielä pohtia. Kirjoitus varmaan houkuttelee lukijansa katsomaan Vain elämää -ohjelmaa, mikä lienee hyvä, kun ohjelma kerran kirjoittajan mielestä on hyvä.<br />
<br />
<h3>
Takakansi</h3>
Mitä julisteella halutaan sanoa? Taidan olla liian tyhmä ymmärtämään. Taitto-ohjelmassa olisi kannattanut napsauttaa tavutus pois päältä. Nyt "kuole-masta" rivittyy pahasti.<br />
<br />
<b>Ville Grahn</b><br />
<i>Kirjoittaja on työskennellyt sanomalehti Keskisuomalaisen verkkoliiketoiminnan päällikkönä keväästä 2012. Aiemmin hän on ollut muun muassa Sunnuntaisuomalaisen toimittajana.</i>Utaimen arvioijahttp://www.blogger.com/profile/17832785778982094821noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9147716209035413777.post-61680029526055070712012-10-29T11:43:00.001+02:002012-11-12T10:02:27.979+02:00Juhani Niiranen (7/2012): "Kiinnostava ensivaikutelma"<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhHzUtfCdZFWUqeHI86CNbF69GdSNPmBAJF2as8SWq9Y9bgarj6P3FzKBRuVWzW7zVeUyvsRxTyavvLNR6u5zTnuRZhNnG-qRk7WqEBh-pXL1BHYqnfbLm_uTBydWb6Nzb_KMkJHRwlyit9/s1600/Utain_2012-07_kansi.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhHzUtfCdZFWUqeHI86CNbF69GdSNPmBAJF2as8SWq9Y9bgarj6P3FzKBRuVWzW7zVeUyvsRxTyavvLNR6u5zTnuRZhNnG-qRk7WqEBh-pXL1BHYqnfbLm_uTBydWb6Nzb_KMkJHRwlyit9/s320/Utain_2012-07_kansi.jpg" width="224" /></a></div>
<strong>Utaimen 7/2012 kuvat arvioi Helsingin Sanomien valokuvaaja Juhani Niiranen:</strong><br />
<br />
Lehti luo ensi selailulla kiinnostavan vaikutelman.<br />
<br />
Ihminen kannessa herättää mielenkiintoa ja on mielestäni hyvä että kansikuvassa yhdistyy henkilökuva ja toiminnallinen kuva. En tiedä onko nuoren kalastajan vanhempien ammatit niin kiinostavia että ne ovat kannessa, vaikka taisipa Pentti Linkolankin isä työskennellä Helsinkin yliopison biologian professorina ja kasvitieteellisen museon johtajana.<br />
<br />
Jutun sisäsivun kuvissa vahvaa on rohkean kokoinen avauskuva. On ihan hyvä että kalastaja on siinä selkä kohti kameraa, jolloinka seuraava aukeama sitten saa avata tarinan. Olisiko löytynyt takaapäin- kuva missä olisi ollut näkyvissä jotenkin käsiä tai verkkoa? Hieman sivuviistosta? Silloin kuva olisi selkeämmin vienyt kalastusaiheeseen, vaikka olisikin ollut selkäpuolelta.. Toki tämänkin kuvan lippu kalastukesta kertoo.<br />
<br />
Sisäaukeamalla on tosi hieno lähis kaloista jäisessä saavissa. Se tuo hyvää mittakaavavaihtelua ja vie vihdoin aiheeseen: Kalastus. Taittaja on myös hyvin laittanut kuvan reilulla koolla. Toimintakuva missä kala lentää on hyvä, perinteinen repparikuva jossa voi nähdä pientä huumoriakin: kala näyttää menevän saavista ohi. Ehkä vähiten motivoitu kuvavalinta on oikean sivun alalaidan kasvokuva, vaikka siinä kalastaja katsookin viereisessä kuvassa lentelevää kalasääskeä. Kasvothan näytettiin jo kannessa ja viereiselläkin sivulla.<br />
<br />
Ehkä ilmevaihtelu voisi olla suurempi, silloin kuvavalinta näyttäisi paremmalta.<br />
<br />
Henkilökohtaisesti en pidä kuvien päälle taitetuista teksteistä, vaikka sillä tässä voittaa lisää kokoa kuvalle. Järvi -sana taivaassa ei näytä mielestäni hyvältä.<br />
<br />
Sivun kaksi revittyjä tauluja -kuva on mielstäni hieno: Siitä näkee ilkivallan ja taitto on oivallus teksin kulkiessa revityssä railossa. Juttu ja kuva muodostavat toisiaan täydentävän kokonaisuuden.<br />
<br />
Lenin-museon kuva on todella herkullinen, draamaoppaan draivi on vahva. Taustalla Lenin-setäkin osoittaa suuntaa. Ehkä olisi voinut olla pieni kuva laulajista, millaisia kävijät olivat?<br />
<br />
Ketkä lauloivat yhteislaulaua? Tai kuva oppaan ja ylesön vuorovaikutuksesta, olisiko sellainen ollut saatavissa?<br />
<br />
Reilu kaupunki kuvassa on löydetty hyvin mahdollisuus kuvittaa abstrakti aihe: Missä näkyy se että Tampere on reilu kaupunki? Hienoa on se että ei ole tehty katugalluppia aiheesta<br />
<br />
"Onko Tampere mielestäsi reilu?", vaan on etsiydytty toiminnan pariin. Eikä tutkimuspäälikkö Timo Järvensivun kuvaa todellakaan tarvita. Nollatason suoritus olisi ollut kuvittaa juttu Järvensivun henkilökuvalla. Wilson Kirwan kuvassa on voimaa ja nyt yleisökin, pienet kaupunkilaiset, näkuvät.<br />
<br />
Viimeinen palvelus -jutun pääkuva ja taitto on hieno abstraktio mustaa ja valkoista. Otsikon sanat, ensimmäinen musta, toinen valkoinen, vievät kohti valkeutta. Pidän myös kuvan tarkennuksesta ikääkuin tämänpuoleiseen, etualan rautakisoon. Tässä taitossa otsikon toisen sanan taitto kuvan päälle mielestäni toimii, valkoista sanaa ei olisi saatu ellei sitä olisi taitettu mustan päälle. Valkoinenhan ei näkyisi valkoisella taustalla.<br />
<br />
Huomioni kiintyi jutussa huvisevaan tuleen, olisiko ollut saatavissa tulikuva? Tuleen liukuva arkku? Siihen olisi pitänyt kysyä lupa omaisilta.<br />
<br />
En oikein pidä opettajajutun taitosta pienellä Krematorion viereen. Juttu on kiinnostava ja henkilökuvakin sinänsä ok mutta nyt väriläiskä rikko hienon mustavalkoisen aukeaman. Taitto toiseen paikkaan ja iso kuva opettajasta vuorovaikututksessa oppilaiden kanssa olisi ollut parempi ratkaisu.<br />
<br />
Vedetään hatusta on tosi kiinnostava kirjoitus ja kuvitukuksesta pidän todella paljon. Hahmo herättää lukijan mielenkiinnon tärkeään aiheeseen. Ja kyllä niin on että paskanpuhujat jää aina lopuksi kiinni. Sosiaalisen median voima näkyy hienosti Hesari-keississä.<br />
<br />
Lipponen-jutun kuvituksen suuri ansio on se että ohjelmaa katsomaton lukija käsittää millaisesta pilasta oli kysymys. Vasta nyt minä ohjelmaa katsomaton ymmärsin millainen pila oli kyseessä. Tämän kuvan olisin halunnut nähdä muissakin lehdissä.<br />
<br />
Pimeän kaupungin kuva on hieno. Koira ilahduttaa todella, ilman sitä kuva olisi liian köyhä. Tuollaisia valoteoksia kannattaa kuvata hämärän laskeutuessa, vain silloin saa valoteoksen ja ympäristön välille sopivan suhteen. Nyt ympäristö ehkä on turhan pimeä. Mutta villakoira pelastaa!<br />
<br />
Silmukoilla somitut suhteet kuvittuu hyvin henkilökuvalla missä on myös toimintaa. Ja molemmat lapsetkin näkyy!<br />
<br />
Takakannen juliste on kiinostava produktio. Walt Disney tekstiotsikko on hauska, parisuhteelle voi vain toivottaa onnea.<br />
<br />
Onnittelut Utain toimitukselle hienosta ja kiinnostavasta lehdestä!<a href="http://issuu.com/utain/docs/utain_7_2012" target="_blank">http://issuu.com/utain/docs/utain_7_2012</a>Utaimen arvioijahttp://www.blogger.com/profile/17832785778982094821noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9147716209035413777.post-67268735709995225702012-10-29T10:46:00.003+02:002012-11-12T10:02:19.223+02:00Markku Mantila (7/2012): "Tyylikästä ja tehokasta ilmaisua"<div class="separator" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em; text-align: center;">
<a href="http://issuu.com/utain/docs/utain_7_2012/" target="_blank"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhHzUtfCdZFWUqeHI86CNbF69GdSNPmBAJF2as8SWq9Y9bgarj6P3FzKBRuVWzW7zVeUyvsRxTyavvLNR6u5zTnuRZhNnG-qRk7WqEBh-pXL1BHYqnfbLm_uTBydWb6Nzb_KMkJHRwlyit9/s320/Utain_2012-07_kansi.jpg" width="224" /></a></div>
<strong>Syksyn ensimmäisen Utaimen (7/2012) arvioi sanomalehti Kalevan päätoimittaja Markku Mantila:</strong><br />
<strong></strong><br />
<strong>1.<span style="font-size-adjust: none; font-stretch: normal; font: 7pt/normal "Times New Roman";"> </span> Kansi</strong><br />
<div style="margin-left: 54pt;">
– Onnittelut. Kuva on hieno. Otsikossa viitataan lääkärin ja diplomi-insinöörin poikaan, siis älyyn ja lahjakkuuteen, mikä näkyy miehen huolitellussa ulkomuodossa. Ja siinä on se pieni heikkous, josta pienen pieni miinus. Kaveri ei ensisilmäilyllä näytä lainkaan kalastajalta, paremminkin Nokiasta sapattivuottaan viettävältä it-gurulta. Vanhan liiton miehenä olisin kaivannut kuvaan lisää viitteitä kalasta ja kalastuksesta.<br />
</div>
<strong>2.<span style="font-size-adjust: none; font-stretch: normal; font: 7pt/normal "Times New Roman";"> </span> Sivut 2–3</strong><br />
<div style="margin-left: 54pt;">
– Aukeaman parasta antia on Aapo Laakson reipas kolumni ”Kataisen puukotusyrityksestä”. Teksti juoksee hyvin, sisältö vastaa hyvin omaa käsitystäni. Lyhyeen tilaan saatu puristetuksi jäntevä ajatus.</div>
<div style="margin-left: 54pt;">
– Tampereen vuokra-asuntosäätiöiden yhdistäminen on napakka juttu. Pari toimittajan peruserhettä on jäänyt. Kyse on takuulla isosta asiasta, mutta ei-tamperelaiselle uutisen merkitys ei avaudu. Toimittajan tulisi kyetä kirjoittamaan uutisen arvo paremmin auki. Mukaan saisi tulla vaikkapa organisaatiokaavio ja faktalaatikko, joka kertoo esimerkiksi, kuinka monesta asunnosta on kysymys ja paljostako rahasta. Ja sitten se toinen, paljon vakavampi: miksi ei ole haastateltu Tampereen kaupungin edustajaa. Miksi ei ole kaivettu sitä virastoa, lautakuntaa tai kaupungin päättävää elintä, joka on moisen päätöksen tehnyt? Varmaankin löytyisi myös dokumentaatiota, esityslistoja, muistioita ja pöytäkirjoja. Näissä jutuissa on hyvän lehtimiestavan mukaista kuulla mahdollisuuksien mukaan eri osapuolia.</div>
<div style="margin-left: 54pt;">
</div>
<strong>3.<span style="font-size-adjust: none; font-stretch: normal; font: 7pt/normal "Times New Roman";"> </span> Sivut 4–5</strong><br />
<div style="margin-left: 54pt;">
– Museoala joutuu pian museoon. Hyvää jutussa on, että siinä on aihetta käsitelty yleisemmin, ei vain Lenin-museon näkökulmasta, jolloin olisi tultu vaarallisen lähelle tekstimainontaa. Näin toteutettuna kainalojuttu toimii ja täydentää käsittelyä. Itse asiassa aihe on sen kokoinen, että taidanpa tarttua siihen itsekin Kalevassa lähipäivinä. Eli uutisnenä on toiminut. Otsikointi olisi saanut olla räväkämpää. Esimerkiksi: Kirjasto kelpaa, museo ei. Näinhän jutun lähteet kertovat. Ja toiseksi, kun museojutun pääkuvana on museo-opas, otsikointi voisi olla henkilöönkäyvempää: ”Yhteislaululla vetoa museoon”. Tai tuon tyyppistä. Lisäksi kannattaa harkita, sopisiko ko. jutun kirjoittamisen otteeksi minireppari paremmin. Nyt tyyli on hyvin asiallinen, joskaan ei kuivakka.</div>
<div style="margin-left: 54pt;">
– Reilun kaupungin maineessa oleva Tampere herättää lukijassa kysymyksen, miksi juttu on tehty. Juttua lukiessa saa sen käsityksen, että kirjoittaja hiukan epäilee, liekö kaupunki lainkaan niin reilu kuin väittää. Jutun lähtö Wilson Kirwasta toki herättää kiinnostuksen, mutta pari riviä Kirwan roolista olisi saanut olla lisää. Kirjoittajan taitava kynänkäyttö tekee jutusta sujuvan. Silti istun edelleen toimistossani hieromassa ohimoitani ja kysyn itseltäni, onkohan se Tampere valehdellut olevansa reilu.</div>
<div style="margin-left: 54pt;">
</div>
<strong>4.<span style="font-size-adjust: none; font-stretch: normal; font: 7pt/normal "Times New Roman";"> </span> Sivut 6–7</strong><br />
<div style="margin-left: 54pt;">
– Viimeinen palvelus on TYYLIKÄS reppari, joka kelpaisi sellaisenaan mihin tahansa Suomen päivälehteen. Kirjoittaja onnistuu täydellisesti kuvatessaan krematorionhoitajan työtä. Yksityiskohta kasaan kerätyistä tekonivelistä on kiinnostava, mutta ei lainkaan epäkunnioittava. Samaan sarjaan voi lukea kuvaukset krematorion hajusta. Hyvä tyylitaju on tärkeä ominaisuus toimittajalle, tämä juttu osaltaan todistaa sen.</div>
<div style="margin-left: 54pt;">
-<span style="font-size-adjust: none; font-stretch: normal; font: 7pt/normal "Times New Roman";"> </span> Koulun mieskiintiöt on sekin huolellista työtä. Tässäkin kohtaa on kysyttävä, miksi juttu on tehty. Varsinainen uutinen miesten vähyys peruskoulun opettajina ei ole. Sukupuolikiintiöiden lopettamisesta ei ole kulunut pyöreitä vuosia, ilmeisesti mitään tutkimustakaan poistamisen vaikutuksista ei ole tehty. Enkä ole huomannut (voi tosin johtua huonosta ajan seuraamisesta), että jokin erityinen keskustelu aihepiiristä olisi menossa.</div>
<div class="MsoNormal">
</div>
<strong>5.<span style="font-size-adjust: none; font-stretch: normal; font: 7pt/normal "Times New Roman";"> </span> Sivut 8–9</strong><br />
<div style="margin-left: 54pt;">
– Tehokas kuva, parempi kuin kannessa. Annettu tilaa kunnolla. Vettä näkyy laajasti. Myös otsikon kikkailu toimii. Tässä on jo kalastuksen makua, vaikka verkkoa tai virveliä ei näykään. Kuva olisi täydellinen, kun veneen lattialla näkyisi sätkivä kala tai kaverin kädessä verkon pää.</div>
<div class="MsoNormal">
</div>
<strong>4.<span style="font-size-adjust: none; font-stretch: normal; font: 7pt/normal "Times New Roman";"> </span> Sivut 6–7</strong><br />
<div style="margin-left: 54pt;">
<span style="font-size-adjust: none; font-stretch: normal; font: 7pt/normal "Times New Roman";"><span style="font-size: small;">– </span></span>Viimeinen palvelus on TYYLIKÄS reppari, joka kelpaisi sellaisenaan mihin tahansa Suomen päivälehteen. Kirjoittaja onnistuu täydellisesti kuvatessaan krematorionhoitajan työtä. Yksityiskohta kasaan kerätyistä tekonivelistä on kiinnostava, mutta ei lainkaan epäkunnioittava. Samaan sarjaan voi lukea kuvaukset krematorion hajusta. Hyvä tyylitaju on tärkeä ominaisuus toimittajalle, tämä juttu osaltaan todistaa sen.</div>
<div style="margin-left: 54pt;">
– Koulun mieskiintiöt on sekin huolellista työtä. Tässäkin kohtaa on kysyttävä, miksi juttu on tehty. Varsinainen uutinen miesten vähyys peruskoulun opettajina ei ole. Sukupuolikiintiöiden lopettamisesta ei ole kulunut pyöreitä vuosia, ilmeisesti mitään tutkimustakaan poistamisen vaikutuksista ei ole tehty. Enkä ole huomannut (voi tosin johtua huonosta ajan seuraamisesta), että jokin erityinen keskustelu aihepiiristä olisi menossa.</div>
<div class="MsoNormal">
</div>
<strong>5.<span style="font-size-adjust: none; font-stretch: normal; font: 7pt/normal "Times New Roman";"> </span> Sivut 8–9</strong><br />
<div style="margin-left: 54pt;">
– Tehokas kuva, parempi kuin kannessa. Annettu tilaa kunnolla. Vettä näkyy laajasti. Myös otsikon kikkailu toimii. Tässä on jo kalastuksen makua, vaikka verkkoa tai virveliä ei näykään. Kuva olisi täydellinen, kun veneen lattialla näkyisi sätkivä kala tai kaverin kädessä verkon pää.</div>
<div class="MsoNormal">
</div>
<div class="MsoNormal">
<strong>6.<span style="font-size-adjust: none; font-stretch: normal; font: 7pt/normal "Times New Roman";"> </span> Sivut 10-11</strong><br />
<div style="margin-left: 54pt;">
– Oikein komeaa kuvarepparia on menty tekemään. Ja onnistuuhan se – ainakin osaksi. Tietenkin tekstille käytettävä tila on rajattu, ymmärrän sen. Silti repparin pitäisi tuottaa lukijalleen hyvän tovin aikaa vievä kokemus, jolloin sielu matkustaa aiheen mukana. Lukija näkee sielunsa silmin veneen laitaa vasten kiristyvän verkon ja sätkivän kuhan. Tekstin lähtö on ihan oikea. Koska tilaa on vähän, Mustalahti jää henkilönä ohueksi. Siitä miinusta. Ihminen on aina kiinnostava, etenkin kun luvataan tarinaa miehestä, joka on päättänyt toimia toisin kuin akateemiset vanhempansa. Pitäisi kertoa, miksi hän halusi kalastajaksi. Onko kyse ideologiasta? Onko mies erakko? Kapinallinen? Mökkihöperö? Sekopää? Ja mitä hänen lähipiirinsä moisesta ajattelee. Pyhäjärvi ei voi olla niin iso, että siitä kunnon kokoista leipää kalastajalle lohkeaa. Eli henkilö esiin isommin.</div>
<div style="margin-left: 54pt;">
<span style="font-size-adjust: none; font-stretch: normal; font: 7pt/normal "Times New Roman";"> </span> </div>
<strong>7.<span style="font-size-adjust: none; font-stretch: normal; font: 7pt/normal "Times New Roman";"> </span> Sivut 12-13</strong><br />
<div style="margin-left: 54pt;">
– Virkeä aukeama, johon löydetty kiinnostavia puheenaiheita. Mediahuijaukset on aukeaman kruunu. Myös Uutisvuodon letkautuksesta käyty keskustelu on huomattu. Paloja, joista pääsee nopeasti läpi, kuten on tarkoituskin. Myös kolumni sarkastisine heittoineen on mukavaa luettavaa.</div>
<br />
<strong>8.<span style="font-size-adjust: none; font-stretch: normal; font: 7pt/normal "Times New Roman";"> </span> Sivut 14-15</strong><br />
<div style="margin-left: 54pt;">
– Tällä aukeamalla ei voi välttyä vaikutelmalta, että lehdentekijöillä oli puhti kateissa. Tampere on pimeä kaupunki –juttu alkaa tavalla, josta syntyy ajatus, että ”väännänpä nyt tämänkin, kun kerran Utain on saatava painoon”. Pääkuva toimii, mutta alla olevaa pienempää kuvaa on Oulun kaamokseen tottuneella hankaluuksia hahmottaa. Tämä juttu on juuri sellainen, että se vaatisi enemmän kuvia, joko pimeydestä tai niistä valoteoksista, joista kerrotaan.</div>
<div style="margin-left: 54pt;">
– Neuletöiden uusi tuleminen sisältää vähän uutistakin. Ainakaan tämän palautteen antaja ei ole Oulussa törmännyt moisiin harrastajapiireihin. Jutussa ei ole vikaa, kuvituksessa on. Tai oikeammin tämäkin kuva on loistava, mutta se viittaa enemmänkin satujumppaan kuin neuleharrastajiin. Älkää, arvoisat lehdentekijät, unohtako otsikon ja kuvan liittoa. Kun haluatte jutussanne viestittää jotakin, kuvan ja otsikon välisen yhteyden puuttuminen tai hämäryys poistaa myös juttunne punaisen langan, jos vertaus tässä kohtaa sallitaan.</div>
</div>
<div class="MsoNormal">
</div>
Utaimen arvioijahttp://www.blogger.com/profile/17832785778982094821noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9147716209035413777.post-30181785111727344062012-08-22T15:54:00.003+03:002012-10-30T18:25:29.158+02:00Tervetuloa!<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgqfgJWPFw1FII0ux_BtIDjqPZiz48Tatu1a25-8Vtw9dz3z9WQzEQ906Vttv2n9q1DuFPUysjmAylI0hWWtS47AsIRmV_9xY_0etsXB8gbNjt1hsE43ApkhqJ51yKoSBnbWzz8jqJoCNg/s1600/Utain_koostelehti_kansi.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgqfgJWPFw1FII0ux_BtIDjqPZiz48Tatu1a25-8Vtw9dz3z9WQzEQ906Vttv2n9q1DuFPUysjmAylI0hWWtS47AsIRmV_9xY_0etsXB8gbNjt1hsE43ApkhqJ51yKoSBnbWzz8jqJoCNg/s200/Utain_koostelehti_kansi.jpg" width="140" /></a></div>
Tähän avautuu toimittajakoulutuksen viikkolehti <a href="http://utain.uta.fi/" target="_blank">Utaimen</a> arviointiblogi. Tällä sivustolla julkaistaan kaikki toimittajapalautteenantajien arviot lehdestä. Lukuvuoden 2011-2012 toimittajapalautteenantajien arvioita voit lukea <a href="http://utainarviot.wordpress.com/" target="_blank">täällä</a>.<br />
<br />
Utain on <a href="http://www.uta.fi/cmt" target="_blank">Tampereen yliopiston</a> toimittajakoulutuksen lehti. Jokaisen numeron arvioi kaksi ulkopuolista lukijaa: yksi yliopiston tutkija ja yksi työssä oleva toimittaja. Toimittajien kirjalliset arviot julkaistaan tällä sivustolla.<br />
<br />
Lisätietoa Utaimen käytännöistä ja journalistisen työn opetuksesta antaa toimituspäällikkö ja yliopisto-opettaja Maarit Jaakkola, maarit.jaakkola[@]uta.fi.Utainhttp://www.blogger.com/profile/15189211418231890553noreply@blogger.com0